Islamismi

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Islam
Allah1.png
Islamin viisi peruspilaria
Kirjoitukset
Islamin suuntaukset
Kulttuuri ja yhteiskunta
Muuta aiheeseen littyvää
Islamistien käyttämä "Jihadin musta lippu", jossa mustaa taustaa vasten lukee valkoisella uskontunnustus eli shahada. Toiminut sellaisenaan tai innoittajana useille islamistisille organisaatioille 1990-luvulta alkaen.

Islamismi tai poliittinen islam tarkoittaa islamin tulkintoja, jotka painottavat uskonnon poliittis-yhteiskunnallista luonnetta, mitä kautta islam ymmärretään paitsi uskonnoksi myös poliittiseksi ideologiaksi. Islamistien mukaan valtioita tulisi hallita islamin uskonnollisten arvojen ja islamilaisen lain mukaan. Islamistisiksi kutsuttavien liikkeiden skaala on laaja ja ulottuu radikaalimilitanteista aina vanhoillisiin tai konservatiivisiin puolueisiin asti.[1]

Islamistit haluavat rakentaa yhteiskunnan, joka soveltaa arkielämään islamin periaatteita. Islamissa on kuitenkin piirteitä, jotka eivät sovi yhteen ihmisoikeuksien kanssa, esimerkkinä vaikkapa naisten huono asema.[1] Islamismia on myös arvosteltu suvaitsemattomuudesta muita uskontoja ja uskonnottomia kohtaan.[2][3][4] Joissakin maissa Koraanin ja sunnan tulkintaan perustuva šaria-laki on otettu osaksi oikeuskäytäntöä. Saudi-Arabiassa, Iranissa, Afganistanissa ja Sudanissa šaria on suuressa määrin lainkäytön perustana. Joissakin maissa kuten Indonesiassa, Bangladeshissa ja Pakistanissa perustuslaki ja lainkäyttö ovat pitkälle maallisia, mutta šariaa sovelletaan perheasioihin. Eri uskonnollisilla ryhmillä on oma lainsäädäntönsä muun muassa Intiassa ja Israelissa ja šaria on lainkäytön perustana muun muassa avioliiton solmimisessa ja perintöasioissa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poliittinen islam on ilmiönä yhtä vanha kuin islam uskontona, ja perinteisissä valtavirran islam tulkinnoissa islam on aina ymmärretty myös yhteiskunnalliseksi järjestykseksi, jossa valtiollinen lainsäädäntö on johdettu Koraanista ja Sunnasta. Islamismi-sanalla viitataan kuitenkin yleensä moderneihin poliittisen islamin muotoihin, jotka ovat syntyneet vastustamaan islamilaisen sekulaaria kehitystä ja vaatineet paluuta oikeaoppiseen islamiin, jonka suhteen tulkinnat kuitenkin vaihtelevat suuresti.

Modernin islamismin luoja oli intialainen, sittemmin pakistanilainen lakimies Sayyid Abul Ala Maududi (1903–1979), jonka kirjoituksista suuri osa käsitteli šariaa, hallintoa ja ihmisoikeuksia. Hän perusti Jamaat-e-Islami-puolueen 1941 ja oli sen johdossa vuoteen 1972 asti.kenen mukaan? Maududi kannatti islamilaisen Pakistanin muuttamista šura-tuomioistuinten tulkitseman šarian mukaan hallituksi. Hänen vaikutusvaltaisin teoksensa oli Risalat Diniyat.

Maududin ideat vaikuttivat Muslimiveljeskuntaan, joka perustettiin liberaalin islamilaisuuden kritiikiksi Egyptissä 1900-luvun alussa. Muslimiveljeskunta käytti mottonaan ”Koraani on perustuslakimme.”

Varsinkin radikaalille islamismille ja jihadismille tärkeä taustavaikuttaja oli egyptiläinen muslimiveljeskuntaan kuulunut Said Qutb. Esimerkiksi teoksessaan Ma'alim fi al-Tariq (engl. Milesstones) Qutb hyökkää Jahiliyyah-järjestelmäksi kutsumaansa länsimaista sekularismia vastaan ja esittää vaihtoehdoksi fundamentalistista islamilaista hallintoa. Qutb on tärkeä taustavaikuttaja monien radikaalien salafistijärjestöjen taustalla, mukaanlukien Al Qaida ja ISIS. Egyptiläinen Tariq al-Bishri on rinnastanut Qutbin mainitun teoksen Leninin pamflettiin Mitä on tehtävä?' (venj. Что делать?), missä modernin kommunismin perustaja luonnosteli teoriansa siitä, mitä kommunismi eroaa sosialismista.[5] Qutbista voidaankin sanoa, että hän pyrki rakentamaan radikaalista islamismista globaalin vallankumouksellisen liikkeen, jonka viimekätisenä pyrkimyksenä oli Qutbin mukaan Jaliyyah-järjestelmän hävittäminen kaikkialta, päämäärä, jolle tänään kaikki radikaalit islamistiryhmät ovat omistautuneita.

Ensimmäiset merkittävät islamismin sovellukset olivat kenraali Muhammad Zia ul-Haqin uudistukset Pakistanissa ja Iranin islamilainen vallankumous 1979.

Vuonna 1991 Algerian Islamilainen pelastusrintama oli voittamassa vaalit, mutta armeija keskeytti ne, ja puolue kiellettiin. Tästä seurasi Algerian sisällissota.

Islamismi Lähi-idässä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Islamistiset puolueet ovat 2000-luvulla saavuttaneet menestystä vapaissa vaaleissa muun muassa Palestiinassa, jossa islamistinen Hamas saavutti vaalivoiton 2006 ja Irakissa Saddam Husseinin syrjäyttämisen jälkeen.

Ns. Arabikevään jälkeen islamistit ovat saavuttaneet laajaa kannatusta myös Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä. Vuonna 2011 Libyan sisällissodan voittanut osapuoli julisti maan hallinnon perustuvan šaria-lakiin.[6]

Egyptissä laillistettu Muslimiveljeskunta sai liittolaisineen vaaleissa enemmistön sekä ala- että ylähuoneeseen ja samalla myös komiteaan, joka alkoi kirjoittaa Egyptille uutta perustuslakia. Yhdessä äärikonservatiiivisen islamistipuolueen kanssa valta parlamentissa oli 70-prosenttinen.[7]

Poliittiset vastustajat syyttävät Turkkia hallitsevaa oikeistolaista AKP-puoluetta islamistiseksi, vaikka Turkin laki kieltää uskonnolliset puolueet. Vuoden 2007 vaalikamppailun aikana nousi kohu puolueen ministerien vaimojen käyttämistä huiveista. AKP itse pitää itseään konservatiivisena puolueena ja se kuuluukin tarkkailijana Euroopan kansanpuolueeseen.

Islamismi länsimaissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopassa on maahanmuuton myötä alkanut toimia useita liikkeitä, jotka pyrkivät šarian mukaiseen lakiin ainakin muslimivähemmistölle. Niinpä Britanniassa on toiminut šaria-lakia ajava Islam4UK, joka kuitenkin kiellettiin terroristisena tammikuussa 2010.[8][9]

Belgiassa on toiminut vastaavanlainen järjestö Sharia4Belgium.[10]

Islamismia edustavia liikkeitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jihadismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jihadistit ovat aseellista jihadia hyökkäyssotana käyviä islamisteja.[11] Jihadistit jakavat maailman "islamin alueeseen" ja "sodan alueeseen". He pyrkivät väkivalloin palauttamaan yhtenäisen, islamilaista lakia noudattavan islamilaisen kalifaatin alueille, jotka ovat joskus olleet islamin alaisia mutta nyt uskottomien hallussa.[12] Jihadistien käsitykset jihadin julistamisesta, syistä ja luonteesta eroavat islamilaisen lain klassisista ja nykyajan lähteistä monilta osin.[12]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b Katri Merikallio: Islamin vuoro. ("Käsitys siitä, mitä islamilainen politiikka oikeastaan tarkoittaa, on häilyvä. Erityisesti islamilainen laki šaria herättää monessa mielikuvia burkista, katkotuista raajoista ja ruoskimisesta. - - Ŝaria ei ole mikään kiveen hakattu lakikokoelma vaan valtava määrä islamilaista kirjallisuutta - - Käytäntö ja perinne painavat paljon. Egyptissä moniavioisuus on sallittua jo nyt, mutta käytännössä ei ole.") Suomen Kuvalehti, 2013, nro 7, s. 20–23. Helsinki: Otavamedia. ISSN 0039-5552.
  2. ↑ Russell Myers: ISIS behead four children in Iraq after they refuse to convert to Islam ("Barbaric Islamic State militants have beheaded four Christian children in Iraq for refusing to convert to Islam, according to a British vicar based in Baghdad. Cannon Andrew White claims the beheadings took place in a Christian enclave close to Baghdad which has been recently overrun by Islamic State.") Mirror. 8.12.2014. London, UK: MGN Limited. Viitattu 17.12.2014. (englanniksi)
  3. ↑ WARNING GRAPHIC, RAW PHOTOS -- ISIS on Christians: 'There is nothing to give them but the sword' Catholic Online. 8.8.2014. Viitattu 17.12.2014. (englanniksi)
  4. ↑ WARNING GRAPHIC PHOTOS (RAW) - ISIS begins killing Christians in Mosul, CHILDREN BEHEADED Catholic Online. 8.8.2014. Viitattu 17.12.2014. (englanniksi)
  5. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä Kepel.2C_Prophet.2C_1986.2C_p.43 ei löytynyt
  6. ↑ Libyan tuleva hallinto perustuu sharia-lakiin HS 24.10.2011.
  7. ↑ http://yle.fi/uutiset/muslimiveljeskunta_nousi_maan_alta_vallan_huipuille_ja_syrjaytettiin_uudelleen/7210784
  8. ↑ Islam4UK Islamist group banned under terror laws BBC 12.1.2010.
  9. ↑ Profile: Islam4UK BBC 5.1.2010.
  10. ↑ http://www.standaard.be/cnt/dmf20130416_003
  11. ↑ Mary Habeck: Knowing the Enemy: Jihadist Ideology and the War on Terror 15.2.2006. Massachusetts Institute of Technology. Viitattu 11.8.2014.
  12. ↑ a b Rashad Ali, Hannah Stuart: A Guide to Refuting Jihadism: executive summary 4.2.2014. The Henry Jackson Society. Viitattu 10.8.2014.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Linjakumpu, Aini: Poliittinen islam. Väitöskirja, Lapin yliopisto. Rauhantutkimus tänään 16. Helsinki: Like, 1999. ISBN 951-578-709-2.
  • Panella, Carlo: Islamin musta kirja: 1914–2006: Sorto, fundamentalismi, terrori. (Il libro nero dei regimi islamici: 1914–2006 oppressione, fondamentalismo, terrore, 2006.) Suomentanut Leena Taavitsainen-Petäjä. Helsinki: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-33865-0.
  • Saarelainen, Matti: Muhammedin pitkä varjo: Tutkimus poliittisen islamin Länsi-Euroopalle aiheuttamasta haasteesta. Ulkopolitiikan haasteita 3. Helsinki: Ulkopoliittinen instituutti, 1992. ISBN 951-769-041-X.
  • Tucker-Jones, Anthony: Jihad: Taistelevan islamin taustat. (The rise of militant Islam: An insider's view of the failure to curb global jihad, 2010.) Suomentanut Juhani Nieminen. Helsinki: Minerva, 2011. ISBN 978-952-492-457-3.
  • Ahmad al-Hussein, Lubna; Kareh Tager, Djenane: Olenko kirottu? Nainen, sharia ja Koraani. Suis-je maudite? La femme, la charia et le coran). Suomentanut Tommy Granholm.. Minerva, 2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Islamismi&oldid=16133358