Rabbi

Kyproksen päärabbi Arie Zeev Raskin (vas.) ja Israelin päärabbi Yona Metzger synagogan avajaisissa.

Osa uskontojen artikkelisarjaa Juutalaisuus ja juutalaiset           Juutalaisuus Jumala (Jahve) Tanak (Toora, Nevi'im, Ketuvim) Talmud  · Halakha · Košer Filosofia · Kabbala Daavidintähti · Menora Synagoga · Rabbi Juutalaisuuden suuntaukset Ortodoksisuus · Konservatismi Karaiitit · Hasidismi Reformismi · Rekonstruktionismi Humanismi Juhlapäivät Sapatti · Hanukka · Jom kippur Juutalaiset kansana Aškenasit · Sefardit · Mizrahit Juutalaiset maittain Israel · Yhdysvallat · Venäjä Ruotsi · Ranska Suomen juutalaiset Tunnettuja suomenjuutalaisia Juutalaiskielet Heprea · Aramea · Jiddiš · Ladino Juutalaisten historia Israelin kuningaskunta · Juuda Babylonin vankeus 1. juutalaissota · 2. juutalaissota Haskala · Alija Nyky-Israel · Arabikonfliktit Antisemitismi Pogromit Holokausti Poliittiset liikkeet Sionismi

Rabbi tai rabbiini (klassisessa hepr. ‏ רִבִּי‎, ribbī;, nykyhepreassa רַבִּי,rabbī) on juutalaisuudessa opettaja, viisas henkilö, kirjaimellisesti "suuri (henkilö)".

Rabbien rooli juutalaisessa yhteisössä on ollut ja on edelleen hyvin moninainen. Muinaisina aikoina nimityksellä tarkoitettiin niitä henkilöitä, jotka olivat erottautuneet juutalaisuuden pyhien kirjoitusten tutkimiseen. Babylonialaisen Talmudin aikoina 200-luvun jälkeen rabbit olivat auktoriteetteja juutalaisen lain tulkitsemisessa. Keskiajalla rabbit olivat vastuussa juutalaisen uskon ja lain opettamisesta ja lain soveltamisesta. Nykyisin rabbin toimenkuvaan kuuluu usein myös jumalanpalveluksissa toimiminen ja seurakunnan edustaminen ulkopuolelle. Etenkään konservatiivisissa suuntauksissa rabbeilla ei kuitenkaan ole juurikaan mitään keskeistä osaa juutalaisessa liturgiassa ja rituaaleissa, ja juutalaiset seurakunnat voivat hyvin toimia ilman rabbia.

Historia

Arvonimenä rabbi ei esiinny vielä Toorassa. Matteus (23:7) mainitsee sen merkityksessä "mestarini", jota fariseukset mielellään halusivat itsestään käytettävän. Rabbinimitykset suoritti sanhedrin 400-luvulle saakka, jolloin se lakkautettiin.

Babylonialaisessa Talmudissa rabbilla tarkoitettiin Raamatun ja suullisen lain tulkitsijaa ja puolustajaa. Rabbilla oli lähes aina myös siviiliammatti, josta hän sai elantonsa.

Keskiajalla rabbista tuli laintulkitsijan lisäksi opettaja, tuomari, saarnaaja ja juutalaisen seurakunnan henkinen johtaja. Yhteisön jäsenet saivat usein valita oman rabbinsa. Rabbin arvo määräytyi hänen oppineisuutensa mukaan, eikä heillä ollut hierarkiaa. Rabbit saivat säännöllistä palkkaa tai urakkapalkkaa suoritetuista tehtävistään riippuen. Rabbin tehtäviin ei vielä keskiajalla kuulunut esimerkiksi jumalanpalveluksen johtaminen tai avioliittoon vihkiminen.

1800-luvulla haskalahin myötä rabbien toimenkuva laajeni käsittämään samoja tehtäviä, joita kristillisen kirkon papeilla on. Rabbit alkoivat johtaa jumalanpalveluksia ja edustaa seurakuntaa ulospäin, eivätkä enää toimineet tuomareina ja opettajina entiseen tapaan. Konservatiivisessa suuntauksessa pyritään yhä säilyttämään myös rabbien vanhaa toimenkuvaa.

Suomen rabbit

Koko Suomen ylirabbiini on vuoden 2013 tammikuusta alkaen ollut Helsingin juutalaisen seurakunnan rabbiksi vuonna 2012 valittu Simon Livson. Hän on ensimmäinen suomenkielinen Helsingin seurakunnan rabbi.

Naiset rabbeina

Nykyisin kaikki juutalaiset suuntaukset ortodokseja lukuun ottamatta sallivat virallisesti myös naisten vihkimisen rabbeiksi. Ensimmäinen rabbiksi vihitty nainen oli berliiniläinen Regina Jonas vuonna 1935. Yhdysvalloissa ensimmäiset naisrabbit vihittiin 1970-luvulla.

Tunnettuja rabbeja

• Luettelo tunnetuista rabbeista