Gabon

Gabonin tasavalta République gabonaise
lippu vaakuna
Gabonin sijainti Afrikassa (merkitty vaaleansinisellä ja tummanharmaalla) ja Afrikan unionissa (merkitty vaaleansinisellä).
Valtiomuoto	tasavalta
Presidentti	Ali Bongo Ondimba
Pääkaupunki	Libreville 0°30′N, 9°32′E
Pinta-ala
– yhteensä	267 667 km² (sijalla 74)
– josta sisävesiä	10 000
Väkiluku (2013)	1 811 079 (sijalla 152)
– väestötiheys	6,8 / km²
– väestönkasvu	2,025 % (2010)
Viralliset kielet	ranska
Valuutta	CFA-frangi (XAF)
BKT (2020)
– yhteensä	32,05 miljardia USD (sijalla 136)
– per asukas	14 400 USD
HDI (2014)	0,684 (sijalla 110)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous	5 %
– teollisuus	44,7 %
– palvelut	50,4 %
Aikavyöhyke	UTC+1
– kesäaika	ei käytössä
Itsenäisyys – Ranskasta	17. elokuuta 1960
Lyhenne	GA
– ajoneuvot:	?
– lentokoneet:	TR
Kansainvälinen suuntanumero	+241
Motto	Union, Travail, Justice
Kansallislaulu	La Concorde
Infobox OKNimi-testi OK

Gabon (ransk. Gabon /ɡa.bɔ̃/), virallisesti Gabonin tasavalta (ransk. République gabonaise) on noin 1,8 miljoonan asukkaan valtio Keski-Afrikassa. Sen rajanaapureita ovat Kongon tasavalta, Kamerun ja Päiväntasaajan Guinea. Lännessä valtio rajautuu Guineanlahteen. Valtion pääkaupunki on Libreville.

Öljyvarojensa takia Gabon on yksi Afrikan varakkaimmista valtioista. Vauraus on kuitenkin jakautunut hyvin epätasaisesti.

Maantiede, luonto ja ilmasto

Suurin osa maata on kapeaa rannikkotasankoa lukuun ottamatta matalaa ylänköä. Tärkein joki on Ogooué. Maan korkein kohta on Mount Iboundji (1 580 m). Maan pinta-alasta 85 prosenttia on trooppista, tiheää sademetsää, jota pyritään suojelemaan biodiversiteettiä ja ekoturismia ajatellen. Lopé-Okandan luonnonsuojelualue on Unescon maailmanperintökohde.

Metsänorsuja

Gabonissa elää lähes 200 nisäkäslajia ja 600 lintulajia. Nisäkkäistä tunnetuimpia ovat gorillat ja simpanssit, metsänorsut, puhvelit, krokotiilit ja virtahevot. Loppukesästä rannikolla tavataan ryhävalaita ja merileopardeja eli leopardihylkeitä. Vuonna 2002 maahan perustettiin kolmetoista kansallispuistoa, joilla suojeltiin yli kymmenesosa maan pinta-alasta.

Gabonissa vallitsee tyypillinen päiväntasaajan ilmasto: kuuma ja kostea ympäri vuoden. Vuotuinen sademäärä on lähes koko maassa 1 250–2 000 mm vuodessa, mutta rannikolla ja ylängöllä sataa paikoin jopa 2 500 mm vuodessa.

Historia

Gabonin alue on ollut asuttuna jo 400 000 vuotta sitten. Réserve de la Lopén alueelta on löytynyt kalliomaalauksia. Gabonin varhaisimmat asukkaat olivat pygmejä. Pohjoisesta tulleet bantut levittäytyivät heidän tilalleen vaelluksissaan 1500-1700-luvuilla.On mahdollista, että varhaisempi väestö tuhoutui kulkutautipandemian takia.

1400-luvulla tulleet portugalilaiset purjehtijat olivat ensimmäiset eurooppalaiset, jotka saapuivat Gaboniin ja muodostivat pysyviä kauppayhteyksiä. 1500-luvulla saapuivat Hollantilaiset, englantilaiset ja ranskalaiset kauppiaat. Ranskalaiset kaappasivat 1846 erään orjalaivan ja vapauttivat sen vangit Komojoen suulla. Vapautetut orjat perustivat kaupungin Barakan lähetysaseman lähelle ja nimesivät sen Librevilleksi, joka on ranskaa ja tarkoittaa vapaata kaupunkia.

Ranska sai Gabonin haltuunsa vuonna 1885. Vuonna 1910 siitä tuli yksi Ranskan päiväntasaajan Afrikan neljästä territoriosta. Sen kaikki territoriot itsenäistyivät viikon kuluessa elokuussa 1960, Gabon 17. elokuuta.

Gabonin ensimmäinen presidentti oli vuonna 1961 valittu Léon Mba, jonka varapresidenttinä toimi Omar Bongo. Kun Mba kuoli 1967, Bongosta tuli presidentti. Hän toimi virassa kesäkuussa 2009 tapahtuneeseen kuolemaansa asti. Omar Bongon kuoleman jälkeen maan presidentiksi valittiin hänen poikansa Ali Bongo Ondimba.

Bongon suku on hallinnut Gabonia vuodesta 1967, ja se on yhdessä Togon hallitsevan suvun kanssa nykyisen Afrikan pitkäaikaisin poliittinen sukudynastia. Omar Bongo oli 42 vuotta Gabonin presidentti vuodesta 1967 vuoteen 2009, jolloin virkaan astui hänen poikansa Ali-Ben Bongo Ondimba. Bongon dynastiaa on sanottu myös kleptokratiaksi, sillä hallitseva perhe on haalinut itselleen valtavan omaisuuden Gabonin öljyvarallisuuden avulla. Gabonin vuoden 2016 presidentinvaaleja, joissa Ali Bongo voitti, on syytetty vilpillisiksi.

Politiikka

Itsenäistymisestä (1960) alkaen Gabonilla on ollut vain kaksi itsevaltaista presidenttiä; El Hadj Omar Bongo hallitsi maata vuodet (1967–2009), mikä teki hänestä pisimpään yhtäjaksoisesti vallassa olleen Afrikan valtionpäämiehen. Bongon kuoleman jälkeen väliaikaiseksi presidentiksi nousi senaatin puhemies Rose Francine Rogombe ja myöhemmin samana vuonna pidettyjen vaalien jälkeen Omar Bongon poika Ali Bongo Ondimba.

1990-luvun alussa Bongo esitteli uuden perustuslain, joka mahdollisti monipuoluejärjestelmän. Hallitsevana puolueena on pysynyt Gabonin demokraattinen puolue (ransk. Parti Démocratique Gabonais, PDG). Bongo valittiin uuden järjestelmän mukaisissa vaaleissa uudelleen presidentiksi vuosina 1993 ja 1998. Vuonna 2003 perustuslakia muutettiin siten, että hän saattoi jatkaa edelleen.

Gabonin kaksikamarinen parlamentti koostuu kansalliskokouksesta ja senaatista. Aluehallinto valitsee senaatin 102 jäsentä epäsuorasti kuusivuotiskaudelle. Kansalliskokouksen 120 edustajaa valitaan yleisellä vaalilla viiden vuoden välein. Äänioikeus on 21 vuotta täyttäneillä. PDG on suurin puolue, sillä on 75 senaattoria ja 82 kansalliskokousedustajaa.

Aluejako ja suurimmat kaupungit

Gabonin provinssit.

Gabon jakautuu hallinnollisesti yhdeksään provinssiin. Nämä jakautuvat 48 pienempään osa-alueeseen, joiden ranskankielinen nimitys on départements, nämä edelleen pienempiin alueisiin, joita kutsutaan nimellä préfet ja nämä vielä pienempiin sous-préfet-alueisiin. Provinssia johtaa kuvernööri, joka on suoraan sisäministeriön alainen ja presidentin nimittämä.

• Estuaire
• Haut Ogooué
• Moyen Ogooué
• Ngounié
• Nyanga
• Ogooué-Ivindo
• Ogooué-Lolo
• Ogooué-Maritime
• Woleu-Ntem

Vuoden 2013 väestönlaskennassa viisi suurinta kaupunkia olivat

1. Libreville (703 939)
2. Port-Gentil (136 462)
3. Franceville (110 568)
4. Owendo (79 300)
5. Oyem (60 685)

Talous

Gabon on pienen asukasmäärän ja suurten luonnonrikkauksien ansiosta Afrikan rikkaimpia valtioita. 1970-luvun alussa löydetyt öljyesiintymät tuottavat nykyisin noin puolet bruttokansantuotteesta ja 80 prosenttia viennistä. Maa tuottaa vientiin myös mangaania, uraania ja puutavaraa. Maanviljely työllistää 64 prosenttia työvoimasta mutta tuottaa vain viisi prosenttia bruttokansantuotteesta.

Vuonna 2020 ostovoimalla painotettu (PPP) bruttokansantuote asukasta kohti oli 14 400 dollaria, mutta tulot eivät jakaudu tasaisesti vaan noin kolmannes väestöstä elää köyhyydessä. YK:n kehitysohjelma UNDP:n laskeman Inhimillisen kehityksen indeksillä (Human Development Index, HDI) mitattuna Gabon oli vuonna 2007 sijalla 103 yhteensä 185 arvioidusta maasta.

Gabon on Saharan eteläpuolisen Afrikan neljänneksi suurin öljyntuottaja, Afrikan toiseksi suurin puutavaran viejä, ja sillä on suuret mangaani- ja uraanivarat, mutta silti suuri osa sen väestöstä elää edelleen köyhyydessä. Taloudellinen epätasa-arvo aiheuttaa poliittisia paineita. Maan taloudellinen tilanne heilahtelee öljyn maailmanmarkkinahintojen mukaan. Se oli toipumassa vuoden 2014 alamäestä, kun koronaviruspandemia sekoitti maan taloutta uudelleen 2019.

Gabonissa on 44 lentokenttää, joista 14:llä on päällystetty kiitotie. Rautatietä on 649 kilometriä ja päällystettyä maantietä 900 kilometriä. Satamakaupunkeja ovat Libreville, Owendo ja Port-Gentil sekä öljysatamat Ganba ja Lucina. Maassa on käynnissä tieverkon kehittämisohjelma, jonka tavoitteena on, että vuonna 2016 päällystettyä maantietä olisi yli 3 600 kilometriä.

Väestö

Vuoden 2013 väestönlaskennassa Gabonin asukasluku oli 1 811 079, YK:n tilastoihin perustuva arvio vuodelle 2020 oli 2 226 000.

Väkiluvusta on ollut kiistoja: vuoden 2003 väestönlaskennassa todettiin väkiluvun kasvaneen kymmenessä vuodessa puolitoistakertaiseksi, mutta oppositio ja eräät riippumattomat tarkkailijat ovat syyttäneet hallitusta lukemien suurentelemisesta ja vaalirekisterien väärentämisestä suurempien avustusten saamiseksi.

Gabonin väestö jakautuu lähes 40 etniseen ryhmään, joiden rajat tosin ovat epämääräisempiä kuin Afrikassa yleensä. Kolme suurinta ryhmää ovat fangit, teket ja kongot, joihin kuuluvat sirat ja punut. Maassa asuu myös noin 150 000 siirtolaista, pääasiassa muista Afrikan maista muuttaneita.

Noin 55–75 prosenttia gabonilaisista on uskonnoltaan kristittyjä (pääosin katolisia), mutta osa harjoittaa kristinuskon rinnalla perinteisiä animistisia uskomuksia. Pelkästään animismia harjoittavia on noin 10 prosenttia väestöstä. Muslimeita on alle prosentti.

Aikuisista oli vuonna 2018 lukutaitoisia 85 prosenttia.

Kulttuuri

Gabonin sademetsissä elää Baka-pygmejä, joiden kulttuuri perustuu edelleen ennen kaikkea metsästämiseen, kalastamiseen ja keräilyyn. Pygmeillä on monipuolinen musiikki- ja tanssiperinne. Heidän kansantaiteeseensa kuuluvat myös erilaisista kasvikuiduista punotut korit.

Gabonilaisten ruokavaliossa pääasiallinen hiilihydraattien lähde on maniokki. Siitä käytetään juuria, ja lisäksi sen nuoria lehtiä käytetään vihanneksina. Paljon kasvatetaan muitakin kasviksia ja hedelmiä, kuten munakoisoa, tomaattia, sokeriruokoa, banaania, papaijaa, ananasta, mangoa, avokadoa ja kookosta. Proteiinia saadaan kalastamalla joesta tai merestä ja jonkin verran metsästämällä.

Urheilu

Gabonin jalkapallomaajoukkueen suurin saavutus on puolivälieriin pääsy Afrikan mestaruuskilpailuissa vuosina 1996 ja 2012.

Gabon on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1972. Sen joukkueessa on ollut yleensä 1–7 urheilijaa, mutta Lontoossa 2012 jalkapallojoukkueen mukanaolon myötä 28 urheilijaa. Maan ainoa mitalisti on Lontoossa hopeaa saavuttanut taekwondoin Anthony Obame.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Gabon Wikimedia Commonsissa

• Matkaopas aiheesta Gabon Wikimatkoissa