Sikhiläisyys

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Osa artikkelisarjaa

Sikhiläisyys

Khanda.svg
Gurut

Guru Nanak Dev
Guru Angad Dev
Guru Amar Das
Guru Ram Das
Guru Arjan Dev
Guru Har Gobind
Guru Har Rai
Guru Har Krishan
Guru Tegh Bahadur
Guru Gobind Singh
Guru Granth Sahib

Filosofit
Nām Japō
Kirat Karō
Vaṇḍ Chakkō
Caṛdī Kalā
Guru Maneyo Granth
Tekstit ja palvontamenot
Guru Granth Sahib
Adi Granth
Dasam Granth
Sarbloh Granth
Uskomukset ja tavat
Sikh Rehat Maryada
Ardās
Kirtan
Dasvand
Amrit Sanskar
Langar
Simran
Historia ja kulttuuri
Kalenteri · Juhlapäivät

Avioliitto
Eskatologia

Katso myös

Sikhiläisyys Intiassa

 n • k • m 

Sikhiläisyys eli sikhismi on 1500-luvulla alkunsa saanut intialainen uskonto. Sana sikh merkitsee oppilasta. Sikhi uskoo yhteen jumalaan ja kymmenen gurun opetuksiin, jotka on kerrottu sikhien pyhässä kirjassa Guru Granth Sahibissa. Sikhismillä on noin 25 miljoonaa kannattajaa, ja se on viidenneksi suurin uskonto maailmassa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Guru Nānak ja hindujen pyhiä miehiä maalauksessa.

Sikhiläisyyden perustanut Nānak (1469–1538) syntyi hindulaiseen perheeseen. Nānakin ollessa lähes 30-vuotias hän sai ilmestyksen, jonka johdosta hän jätti vanhan elämänsä taakse ja alkoi matkustella. Matkusteltuaan noin 20 vuoden ajan hän sai viljelymaata Keski-Punjabista ja perusti paikalle Kartārpurin kaupungin. Vasta täällä hän tuli varsinaisesti tunnetuksi nimellä Guru Nānak (suom. preseptori). Kaupungissa hänen seuraajansa eli sikhit alkoivat elää hänen uskonnollisten opetustensa mukaan, joihin kuului esimerkiksi rukoilu kolme kertaa päivässä ja yhteisölliset keittiöt (langar), joissa hindulaisuudesta poiketen kaikki sikhit syövät samassa tilassa yhdenvertaisuuden osoituksena. Guru Nānak myös kirjoitti Gurmukhī-kirjoitusjärjestelmällä joukon hymnejä, joista tuli sikhiläisyyden pyhän teoksen Adi Granthin ydin. Kuollessaan vuonna 1539 Guru Nānak nimitti seuraajakseen Guru Angadin ja loi näin Gurujen linjan, joka jatkui aina kymmenennen Gurun Gobind Singhin kuolemaan saakka vuonna 1708.[1]

1500-luvun loppuun mennessä sikhiläisyys oli kasvanut siten, että aluetta hallinnut islamilainen Suurmogulien valtakunta alkoi pitää liikettä uhkana. Tämä johti viidennen Gurun Arjan Devin teloitukseen vuonna 1606. Arjan Devin teloituksen jälkeen sikhit julistivat tätä Guruna seuranneen Guru Hargobindin paitsi uskonnolliseksi, myös maalliseksi hallitsijakseen. Hänen johdollaan sikhit jättivät Punjabin ja asettuivat Himalajan aluskukkuloille, jossa he pysyivät 1600-luvun ajan. Guru Tegh Bahadurin yritykset luoda sikhiyhteisö uudestaan Punjabiin päättyivät hänen teloitukseensa vuonna 1675. Kymmenes Guru Gobind Singh loi ajatuksen khālsā rājn eli Jumalan kuningaskunnan perustamisesta. Gobind Singhin muihin uusiin opetuksiin kuului viiden K:n sääntö, joka viittaa leikkaamattoman tukan (kes), kamman (kanghā), miekan (kirpā), teräksisen rannekorun (karhā) ja pitkien housujen (kachhā) pitämiseen.[1] Kuollessaan Gobind Singh katkaisi Gurujen linjan nimetessään ennen kuolemaansa gurujen edustajaksi hymnien kokoelman Guru Granth Sahibin.[2]

Randžit Singh.

Khālsā rāj-ajatuksen innoittamana sikhit aloittivat sodan vallatakseen Punjabin, jonka he lopulta valloittivatkin Randžit Singhin (1780–1839) johdolla perustaen Sikhivaltion. Kuningaskunnan perustamisen jälkeen sikhien keskuudessa syntyi käsitys heistä erityisenä ryhmänä ja tämän takia paikallisten käännyttäminen sikhiläisyyteen kiellettiin. Sikhit olivatkin hallitsemassaan Punjabissa pieni vähemmistö, mutta heidän onnistui pysyä vallassa lähinnä sotilastaitojensa avulla. Randžit Singh kuoli vuonna 1839, mistä seurasi poliittinen epävakaus kuningaskunnassa. Tätä hyväksi käyttäneet britit valtasivat Punjabin vuonna 1849.[1]

Sikhien kuningaskunnan kaaduttua he alkoivat tehdä läheistä yhteistyötä brittien kanssa, jotka puolestaan värväsivät sikhejä armeijaan ja poliisivoimiin. 1800-luvun loppupuolella syntyi Singh Sabhā -liike, joka pyrki levittämään tietoa oikeaksi näkemästään sikhiläisyydestä ja sen historiasta käyttäen hyväkseen uutena ilmiönä Intiaan saapunutta lehdistöä. Liike myös vakuutti britit siitä, että sikhejä tuli kohdella omana poliittisena yhteisönään Intiassa. Idea itsenäisestä sikhivaltiosta nousi jälleen, kun Punjabin jakamisesta Pakistanin ja Intian välillä alettiin neuvotella ennen vuotta 1947, jolloin maat itsenäistyivät. Sikhien pieni osuus alueen väestöstä teki kuitenkin suunnitelman mahdottomaksi. Itsenäisessä Intiassa on vaikuttanut sikhien Akālī Dal -puolue, jonka vaikutuksesta perustettiin Intian Punjabin osavaltio, jonka nykyisten rajojen sisällä sikhit ovat enemmistö. Sikhien suhteet keskushallinnon kanssa eivät ole aina olleet hyvät. Sant Jarnail Singh Bhindārnwalen (1947–84) perustama Khālistān-liike ajaa itsenäistä sikhivaltiota ja tämä on johtanut yhteenottoihin keskushallinnon kanssa. Vaikka suurin osa sikheisä asuu edelleen Punjabin alueella, heistä arviolta 10 % on muuttanut muualle maailmaan.[1]

Kymmenen gurua[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sikhiläisyyden kymmenen gurua 1800-luvun lopulta peräisin olevassa maalauksessa. Joukossa ovat myös Guru Nanakin muusikkotoverit Bhai Mardana ja Bhai Bala.

Sikhien kymmenen gurua ovat:

  1. Guru Nanak Dev (1469–1539)
  2. Guru Angad Dev (1504–1552)
  3. Guru Amar Das (1479–1574)
  4. Guru Ram Das (1534–1581)
  5. Guru Arjan Dev (1563–1606)
  6. Guru Hargobind (1595–1644)
  7. Guru Har Rai (1630–1661)
  8. Guru Har Krishan (1656–1664)
  9. Guru Tegh Bahadur (1621–1675)
  10. Guru Gobind Singh (1666–1708)

[3]

Pyhä kirja Sri Guru Granth Sahib[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyhä kirja Sri Guru Granth Sahib on sikheille yhdestoista ja elävä opettaja.[4] Kirjassa on kirjoituksia sikhiguruilta sekä hindu- ja muslimipyhimyksiltä. Suuri osa kirjoituksista kertoo palvovasta rakkaudesta Jumalaan. Niissä kuvaillaan myös ihmisen kietoutumista maallisten harhojen kahleisiin sekä vapautuksen saavuttamista Jumalan armon kautta.

Sri Guru Granth Sahibin kieli on enimmäkseen vanhaa pandžabia, mutta siinä on myös runsaasti vaikutteita ja sanastoa hindistä, sanskritista sekä persiasta.

Filosofia ja opetukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harmandir Sahib (Kultainen temppeli) Amritsarissa Intiassa on sikhien hengellinen ja kulttuurinen keskus.

Sikhiläisyys on yhden jumalan uskonto. Jumala on persoonaton ja ilman tiettyä aineellista muotoa. Persoonattomuudesta huolimatta Gurut korostivat läheistä ja rakastavaa suhdetta Jumalaan. Jumalaa kuvaillaan kirjoituksissa muun muassa Todelliseksi Guruksi, Äidiksi, Isäksi, Rakkaaksi, Puolisoksi ja Ystäväksi. Sikhiläisyys hylkää kuvien palvonnan, taikauskon, pyhiinvaellukset sekä merkityksettömät rituaalit turhuuksina, jotka eivät vie meitä lähemmäksi Jumalaa ja lopullista pelastusta.[5] Sikhiläisyydessä uskotaan oppiin sielunvaelluksesta.

Kaikkien ihmisten tasa-arvo on tärkeällä sijalla sikhiläisyydessä. Gurut tuomitsivat kastijärjestelmän ja naisten alistetun aseman senaikaisessa yhteiskunnassa. Kaikkien ihmisten yhteenkuuluvuutta korostamaan perustettiin langar, yhteisöllinen ateria, jota tarjoillaan sikhitemppeleissä, gurdwaroissa, ja johon kaikki saavat osallistua uskonnosta riippumatta. Gurut hyväksyivät ajatuksen, että Jumalan luokse on monta tietä, eikä sikhiläisyyttä saisi pitää ainoana oikeana uskontona tai toisia uskontoja parempana. Tämä tulee esiin muun muassa siinä, että sikhien pyhään kirjaan on sisällytetty myös muiden uskontojen edustajien kirjallista tuotantoa.

Gurut korostivat taistelua oikeudenmukaisuuden puolesta, ja osa heistä kuoli marttyyreinä vastustaessaan muslimihallitsijoiden harjoittamaa sortoa. Sikhiläisyyteen kuuluukin erittäin vahva soturiperinne.

Sikhiläisyydessä arvostetaan käytännönläheistä elämää. Eristäytyminen yhteiskunnasta ei ole suotavaa uskonnolliselle ihmiselle. Ihanteellisen sikhin tulisi tehdä ahkerasti työtä, jakaa osa tuloistaan köyhille tai muuhun hyväntekeväisyyteen sekä muistaa Jumalaa joka hetki.[6]

Uskonnonharjoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Guru Gobind Singh loi Khalsa-veljeskunnan. Khalsa merkitsee puhdasta. Khalsaksi tullaan ottamalla kaste. Kastetta kutsutaan nimellä amrit, joka tarkoittaa kuolemattomuuden nektaria.

Kirpan, sikhien perinteinen tikari.

Khalsojen kuuluu kantaa yllään "viittä K:ta”, joilla on tietty symbolinen merkitys:[7]

  • Kesh: leikkaamattomat hiukset muistuttavat alistumisesta Jumalan tahtoon. Koskee myös muita ihokarvoja.
  • Kanga: puinen kampa muistuttaa puhtaudesta ja sitä käytetään pitkien hiusten kampaamiseen.
  • Kaccha: puuvillaiset alushousut symboloivat itsekuria.
  • Kara: metallinen rannerengas muistuttaa hyvien tekojen tekemisestä. Se on myös toiminut käden suojana taisteluissa. Se kuvastaa myös yhteyttä Jumalaan.
  • Kirpan: tikari symboloi taistelua totuuden ja oikeudenmukaisuuden puolesta sekä muistuttaa sikhiä heikompien suojelusta.

Kasteessa naiset saavat sukunimen Kaur, joka merkitsee prinsessaa. Miesten sukunimeksi tulee Singh, leijona. Tosin sikhiperheisiin syntyneet lapset saavat nämä nimet jo syntyessään. Käytännössä vain osa sikheistä päättää ottaa kasteen. Myös kastamattomat sikhit kuitenkin yleensä kantavat esimerkiksi kara-rannerengasta ja usein myös jättävät hiuksensa koskemattomiksi. Sikhi-miehet pukeutuvat turbaaniin, ja naiset voivat halutessaan peittää päänsä huivilla tai turbaanilla. Gurdwarassa kaikkien vierailijoiden on verhottava päänsä kunnioituksesta Sri Guru Granth Sahibia kohtaan.

Harjoittavien sikhien tulisi herätä varhain aamulla mietiskelemään sekä lukea päivittäin tietyt rukoukset.[8] Rukouksista tunnetuin on Guru Nanakin luoma Japji Sahib.

Tupakointi, alkoholi sekä muiden huumaavien aineiden käyttö on kiellettyä sikheille. Myös islamilaisella tavalla teurastetun halal-lihan syöminen on kiellettyä, koska kyseinen teurastustapa tuottaa eläimelle turhaa kipua. Muutoin lihansyönti ei ole selkeästi tuomittua sikhiläisyydessä. Kuitenkin monet sikhit ovat kasvissyöjiä ja gurdwaroissa tarjoillaan ainoastaan kasvisruokaa.

Sikhiläisyydessä ei ole pappeja. Uskonnollisissa kokoontumisissa luetaan Sri Guru Granth Sahibia tai muita gurujen kirjoituksia sekä soitetaan ja lauletaan uskonnollisia lauluja, jotka nämäkin ovat useimmiten Guru Granth Sahibista.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sikhejä on maailmassa noin 24 miljoonaa, näistä 19 miljoonaa Intiassa.[9] Intiassa suurin osa sikheistä elää Punjabin osavaltiossa. Suuria määriä sikhejä on myös Isossa-Britanniassa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa sekä Malesiassa ja Singaporessa. Valtaosa sikheistä on intialaistaustaisia, mutta länsimaisten käännynnäisten määrä on ollut kasvussa viime vuosina. Eniten käännynnäisiä on Yhdysvalloissa.

Vuonna 2004 Manmohan Singhistä tuli Intian ensimmäinen sikhipääministeri.[10]

Suomessa on kaksi gurdwaraa. Toinen sijaitsee Helsingin Sörnäisissä[11] ja toinen Vantaalla[12].

Sikhiläisten lukumäärä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eniten sikhiläisiä suhteessa maan koko väestöön[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1.  Intia 1,9 %[13]
  2.  Kanada 1,4 %[14]
  3.  Englanti ja  Wales 0,8 %[15]
  4.  Malesia 0,5 %[16]
  5.  Fidži 0,3 %[17]
  6.  Singapore 0,3 %[18][19]
  7.  Yhdysvallat 0,2 %[20][21]
  8.  Uusi-Seelanti 0,2 %[22]
  9.  Australia 0,1 %[23][24]
  10.  Italia 0,1 %[25]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d Britannica Encyclopedia of World Religions, s. 1007-1011. Encyclopædia Britannica, 2006. ISBN 978-1-59339-491-2. (englanniksi)
  2. ↑ Ketola, Kimmo: Uskonnot Suomessa, s. 316–318. Kirkon tutkimuskeskus, 2008. ISBN 978-951-693-287-6.
  3. ↑ Sikhiläisyys Uskonnot Suomessa -hanke. Viitattu 20.6.2015.
  4. ↑ Duggal, K. S.: Sikh Gurus, Their Lives & Teachings. New Delhi: Vikas Publishing House, 1989. ISBN 0-89389-106-1. (englanniksi)
  5. ↑ Rehat Maryada Shiromani Gurdwara Parbandhak Committee. (englanniksi)
  6. ↑ Hirvi, Laura: Identities in Practice. A Trans-Atlantic Ethnography of Sikhs in Finland and California. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2013. (englanniksi)
  7. ↑ Sikhism West Suffolk Hospital. (englanniksi)
  8. ↑ Rehat Maryada, Section One, Chapter III, Article IV Shiromani Gurdwara Parbandhak Committee. (englanniksi)
  9. ↑ Worldwide Adherents of All Religions by Six Continental Areas, Mid-2002 Encyclopaedia Britannica.
  10. ↑ BBC News
  11. ↑ Suomen Gurdwara yhdyskunta Uskonnot Suomessa -hanke
  12. ↑ Gurudwara Vantaa
  13. ↑ India The World Factbook. CIA. Viitattu 20.6.2015. (englanniksi)
  14. ↑ Canada The World Factbook. CIA. Viitattu 20.6.2015. (englanniksi)
  15. ↑ The percentage of the population with no religion has increased in England and Wales 2011 Census, Key Statistics for Local Authorities in England and Wales Release. Office of National Statistics. Viitattu 26.6.2015. (englanniksi)
  16. ↑ apnaorg.com/articles/ishtiaq8
  17. ↑ https://www.cia.gov/library/publications/the-world-factbook//geos/fj.html
  18. ↑ worksingapore.com/articles/live_7.php
  19. ↑ focussingapore.com/information_singapore/singapore_religions/sikhism.htm
  20. ↑ hinducurrents.com/entity/profile/california
  21. ↑ ena.org/media/news/documents/capps2010crstatement.pdf
  22. ↑ http://www.thearda.com/internationalData/countries/Country_163_2.asp
  23. ↑ http://web.archive.org/web/20050619070219/www.apmab.gov.au/guide/religious2/religious_guide.pdf
  24. ↑ http://www.censusdata.abs.gov.au/ABSNavigation/prenav/ViewData?action=404&documentproductno=0&documenttype=Details&order=1&tabname=Details&areacode=0&issue=2006&producttype=Census%20Tables&javascript=true&textversion=false&navmapdisplayed=true&breadcrumb=POTLD&&collection=Census&period=2006&productlabel=Religious%20Affiliation%20(full%20classification%20list)%20by%20Sex&producttype=Census%20Tables&method=Place%20of%20Usual%20Residence&topic=Religion&
  25. ↑ http://www.nriinternet.com/EUROPE/ITALY/2004/111604Gurdwara.htm

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Portal Uskontojen teemasivu

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sikhiläisyys.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sikhiläisyys&oldid=18594023”