Syyskuunkiertorattaat
pyörivät jo putoilevien lehtien ympäri
Öljyä kaipaava mekanismi
kangistuu, ruostuu
Tuo väri sointuu hyvin lehtien sekaan
Haravan piikit raapivat
Siili tekee viereeni pesän
Senkin piikit raapivat
Sataakohan talvella lunta
Valoisuus iskee naamaan lekalla jo aamu kuudelta
Pian siirretään kelloja
Pitäisi päästä kesäkuntoon
Mistä sellaisen kellon saa?
Ja sitten tulee hyttysiä
Annan kynsien kasvaa
Ah, isoäidin kräämiä
ei ole enää
vain jäämiä
Ei nenää
Palaa hihat, pinnat
Poltan kräämiä
Tekee tenää
Romahtaa näin unieni hiekkalinnat
Ei suojaa uunikintaat
kun luuni vanhat ja vinhat
korjaan
asentoon sorJaan
En kaipaa sedän sääliä
Olet ääliö
Sydämeni vuotaa verta
kuin siihen olisi osunut kerta-
laukaus jonkun kivää-
ristä – se on kovin ikävää.
Oi Kaisa, miks’et j–
nyt luoksein; hajoo pää,
maksa, munuaiset.
Jättäisinkö naiset
kokonaan, rupeaisinko
munkiksi? Vai onko kertasinko
ohimoon ainoa rat-
kaisu?
Oi, Kaisu!
Loppuu voimavarat.
Lähetän signaalia, kuuleeko kukaan?
Läpäiseekö signaali esteet, pääseekö se määränpäähän?
Matka on pitkä, aikaa kuluu.
Kuuleeko kukaan? Onko vastauksesi jo matkalla?
Onko antennini pystyssä ja viritettynä aivan turhaan?
Erään pron runo
Tämä on jouluruno,
Mutta vähän huno,
Koska ei oota
ei myy
se syyttä,
vaan vähyyttä
ajan tyytyy
valittelemaan
lanttuloota uunissaan
Punakuno.
Toukokuu, kuu, kuu, kuu
Vesisade, sade, sade
Lumisade, sade, sade
Toukokuu, kuu, kuu, kuu
Kevään eka pehmis
Mangomeloni on paras
Saako sekoituksen, vaniljaa ja mangomelonia,
Kiitos
Toukokuu, kuu, kuu, kuu
Perunat pitää istuttaa
Maahan. Maahan. Maahan.
Toukokuu, kuu, kuu, kuu