Mount Everest

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mount Everest
Mount Everest Kalar Patarista (5 700 m) nähtynä
Mount Everest Kalar Patarista (5 700 m) nähtynä
Korkeus 8 844 – 8 850 m
Prominenssi 8 844 – 8 850 m
Sijaintitiedot
Sijainti Nepalin lippu Nepalin Sagarmathan ja Kiinan lippu Kiinan Tiibetin autonomisen alueen rajalla
Vuoristo Himalaja
Koordinaatit 27°59′06″N, 86°56′40″E
Kiipeilytiedot
Ensimmäinen nousu huipulle Edmund Hillary ja Tenzing Norgay 29. toukokuuta 1953

Mount Everest on merenpinnasta mitattuna maailman korkein vuori Nepalin Sagarmathan vyöhykkeen ja Kiinan Tiibetin autonomisen alueen rajalla Himalajan vuoristossa. Sen yleisimmin mainittu korkeus on 8 848 metriä, mutta tuoreiden mittausten tulokset vaihtelevat 8 844 metristä 8 850 metriin. Ensimmäisen kerran Everestin huipulle onnistuivat kiipeämään uusiseelantilainen Edmund Hillary ja šerpa Tenzing Norgay vuonna 1953.

Annapurna I
Annapurna I
Mount Everest
Mount Everest Nepalin kartalla. Vuori sijaitsee Himalajalla, Nepalin Sagarmathan ja Kiinan Tiibetin autonomisen alueen rajalla.

Nimeäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nepaliksi vuorta kutsutaan nimellä Sagarmāthā सगरमाथा 'taivaan otsa'. Tiibetissä se on Chomolangma tai Qomolangma ('Maailmankaikkeuden äiti'); kiinassa: 珠穆朗瑪峰 (pinyin: Zhūmùlǎngmǎ Fēng) tai 聖母峰.

Vuoren englanninkielisen nimen antoi Andrew Waugh, Yhdistyneen kuningaskunnan kartoittajakenraali Intiassa. Hän nimesi sen edeltäjänsä, maantieteilijä George Everestin mukaan.

Vuoren tiibetinkielinen nimi on vuoren ainoa alkuperäinen, paikallisten asukkaiden antama nimi. Vuoren nepalinkielinen nimi Sagarmāthā on varsin tuore, se muodostettiin 1960-luvun alussa. Nepalin hallitus koki noloksi sen, että vuorella ei ollut nepalilaista nimeä. Tämä johtuu siitä, että vuorta ei tunnettu eikä ollut tietenkään nimetty nepalin kieltä puhuvien keskuudessa Katmandun ympäristössä ja siitä länteen. Šerpojen käyttämä tiibetiläinen nimi ei voinut tulla kysymykseen maan nepalisointipolitiikan vuoksi.

Korkeus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mount Everestin korkeudeksi mitattiin vuonna 1975 kiinalaisten mittauksessa 8 848,13 metriä, jolloin korkeuteen laskettiin mukaan huipun jääpeitteen paksuus. Vuonna 2005 kiinalaiset mittasivat paikan päällä jäätutkaa ja satelliitteja käyttäen kivihuipun korkeudeksi 8 844,43 ±0,21 metriä ja jääkerroksen paksuudeksi 3,5 metriä. Vuonna 1999 yhdysvaltalaiset tutkijat mittasivat GPS-satelliitin avulla vuoren korkeudeksi 8 850 metriä.[1]

Huipun sijainti sinänsä tunnetaan nykyään GPS-laitteiden avulla hyvin tarkasti. Kaukana merestä sijaitsevan huipun korkeuden määrittelyä vaikeuttaa kuitenkin epävarmuus referenssitason, merenpinnan (oikeastaan geoidin), oikeasta korkeusasemasta vuoren kohdalla.[2] Nepal aikoo mitata Everestin uudestaan sen korkeuden kiistanalaisuuden takia.[3]

Vuorikiipeily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen kerran Everestin huipulle onnistuivat kiipeämään uusiseelantilainen Sir Edmund Hillary ja šerpa Tenzing Norgay Nepalista 29. toukokuuta 1953. Suomalaisista Everestille on kiivennyt ensimmäisenä Veikka Gustafsson keväällä 1993 ja uudelleen ilman lisähappea keväällä 1997 ja ensimmäisenä suomalaisena naisena Carina Räihä 17. toukokuuta 2010. Ari Piela ja Antti Mankinen saavuttivat huipun 28. toukokuuta 1999. Piela ja Mankinen kiipesivät Tiibetin puolelta. Vanhin suomalainen huipulle Nepalin puolelta kiivennyt on Jan Sinivaara 50-vuotiaana 13. toukokuuta 2011.[4][5]

Tärkeimmät kohdat huipulle kiivettäessä ovat Nepalin puolelta perusleirin jälkeen Khumbun jäätikkö ja Khumbun jääputous[6], Läntinen maljalaakso[7], Eteläsola, jossa esteinä ovat Geneven kannus ja Keltainen vyöhyke, Etelähuippu[8] ja sen jälkeen Hillaryn askelma[9], jonka jälkeen huipulle päästään kulkemalla teräväharjaista lumiräystästä pitkin.

Tiibetin puolelta kiipeäminen alkaa Rongbukin jäätiköltä Pohjoissolaan, jonka jälkeen on selvitettävä Ensimmäinen, Toinen ja Kolmas askelma. Näistä Toinen askelma on kuuluisa vaikeapääsyisyydestään, mutta siihen asennetut terästikkaat helpottavat nykyisin kiipeämistä.

Englantilaiset George Mallory ja Andrew Irvine nousivat jo 8. kesäkuuta 1924 huipun lähettyville. Molemmat kiipeilijät kuitenkin katosivat. Viimeisen näköhavainnon heistä teki alempaan leiripaikkaan jäänyt seurueen geologi, joka näki heidät harjanteella huipun läheisyydessä. Malloryn ja Irvinen kameraa ei ole löydetty, joten ei ole voitu selvittää luotettavasti, onnistuivatko he saavuttamaan huipun ennen kuolemaansa. Malloryn ruumis löydettiin vuonna 1999.

Tirolilaiset Reinhold Messner ja Peter Habeler saavuttivat huipun 8. toukokuuta 1978 kiivettyään ilman lisähappea, vaikka tekoa oli aiemmin pidetty mahdottomana. Kaksi vuotta myöhemmin Messner saavutti myös toisen mahdottoman, kun hän kiipesi 20. elokuuta 1980 huipulle ilman lisähappea ja yksin ilman kantajien apua.

Everestillä on tehty yli 10 000 kiipeämisyritystä, joista huipulle asti on päässyt yli 3 000. Kuolemantapauksia vuorella on raportoitu 207.[10] Suuri enemmistö ruumiista on jätetty vuorelle, koska ruumiiden tuominen alas vuoren ylärinteiden korkeuksista on vaarallinen ja suuritöinen tehtävä. Kuuluisia jo kuolleeksi luultuja, mutta kuitenkin henkiin jääneitä kiipeilijöitä ovat esimerkiksi Beck Weathers ja Lincoln Hall.

Brittiläinen Rod Baber sai huomiota maailman mediassa väitettyään soittaneensa 21. toukokuuta 2007 ensimmäisenä maailmassa matkapuhelimella Mount Everestin huipulta. MountEverest.net-sivuston mukaan kiinalaiset vuorikiipeilijät soittivat matkapuhelimella Everestin huipulta jo vuonna 2003.[11]

Huhtikuussa 2014 yhteensä 16 šerpaopasta menehtyi lumivyöryn iskiessä heihin Khumbun jäätikön laidalla. Vuonna 2015 Nepalin viranomaiset kertoivat muuttaneensa jäätikön ylittävää kiipeilyreittiä keskemmäksi jäätikköä. Reitti siirrettiin aiemminkin käytetylle, mutta vaativammalle reitille. [12]

Nepalin maanjäristys lauantaina 25. huhtikuuta 2015 aiheutti lumivyöryn, joka surmasi ainakin 19 henkeä vuorikiipelijöiden perusleirillä. Tämä on suurin yksittäinen vuorikiipeilijöitä kohdannut turma koko Everestin kiipeilyhistorian aikana. Kiipelijöitä jouduttiin pelastamaan helikopterilla myös perusleiriä ylempää, koska reitti Khumbun jääputouksen yli oli maanjäristyksen vaikutusten seurauksena muuttunut läpipääsemättömäksi.[13] Järistyksen ja vuoren tapahtumien seurauksena Kiina ilmoitti peruvansa pääsyn oman maansa puolelta Mount Everestille kiipeilykauden lopun ajaksi. Nepal sen sijaan kertoi yllättäen jo viisi päivää maanjäristyksen jälkeen jatkavansa kiipeilykautta myös vuonna 2015.[14]

Valokuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Himalaja Kansainväliseltä avaruusasemalta kuvattuna 28.1.2004. Kuvaan lisätty vuorien nimiä. Neljä maailman neljästätoista yli 8 000 m vuoresta on näkyvissä (myös Everest).

  • Mount Everest Kansainväliseltä avaruusasemalta kuvattuna. Jälleenkäsitelty kuva.

  • Mount Everest Rombok Gompasta, Tiibetistä nähtynä.

  • Khumbun jäävirran esteiden ylitystä.

  • Kuva perusleirin sijainnista (vasemmassa alakulmassa) ympäristöineen.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Everest not as tall as thought News in Science. 2005. ABC Network. Viitattu 11.6.2009. (englanniksi)
  2. ↑ Roger Bilham et al.: Geodetic constraints on the translation and deformation of India: Implications for future great Himalayan earthquakes. Current Science, 1998, 74. vsk, nro 3, s. 214. Artikkelin verkkoversio Viitattu 11.6.2009. (englanniksi)
  3. ↑ Everestin korkeus
  4. ↑ Elevation Outdoors Everest Summit
  5. ↑ E. Jurgalski & 8000ers.com: 8000ers.com 8000ers.com. (englanniksi)
  6. ↑ Messner 1979, 66, 82-85; Gustafsson & Leino 1995, 62-63; Krakauer 1998, 100-106; Räihä 2010, 95-96
  7. ↑ Messner 1979, 98;Gustafsson & Leino 1995, 77, 83;Krakauer 1998, 23, 99, 132;Räihä 2010, 37
  8. ↑ Messner 1979, 177;Gustafsson & Leino 1995, 94;Krakauer 1998, 25;Räihä 2010, 117
  9. ↑ Messner 1979, 178;Gustafsson & Leino 1995, 95 ;Krakauer 1998, 23-24 ;Räihä 2010, 117-118
  10. ↑ AdventureStats Special: The twelve truths of Everest MountEverest.net. 26. syyskuuta 2007.
  11. ↑ ExplorersWeb Week in Review MountEverest.net. 10. kesäkuuta 2007.
  12. ↑ Navin Singh Khadka: Safety fears prompt change to Everest climbing route 18.2.2015. bbc.com. Viitattu 30.4.2015. (englanniksi)
  13. ↑ ‘No One’s Going Back’: Everest Industry Shut for Second Year 27.4.2015. bloomberg.com. Viitattu 30.4.2015. (englanniksi)
  14. ↑ Deadly earthquake Nepal – At least 6,101 people killed – Urgent funds needed: 415 million US$ (Päivittyvä uhrimäärä uutisvirran alkupuolella. Tieto Nepalin aikeista jatkaa kiipeilykautta Mt. Everestillä mainitaan uutisvirrassa 29.4.2015 kello 12:49 UTC) päivitetty 29.4.2015. earthquake-report.com. Viitattu päivitetty 30.4.2015. (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gustafsson, Veikka & Leino, Eino: Kohti huippua. Juva: WSOY, 1995. ISBN 951-0-20575-3. (suomeksi)
  • Krakauer, Jon: Jäätäviin korkeuksiin: murhenäytelmä Mont Everestillä. Suomentanut Liisa Paakkanen. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY, 1998. ISBN 951-0-22940-7. (suomeksi)
  • Messner, Reinhold: Huipulle. Suomentanut Pertti Salonen. Helsinki: Kirjayhtymä, 1979. ISBN 951-26-1679-3. (suomeksi)
  • Räihä, Carina: Huipulta huipulle: elämänmuutos ja Everest. Helsinki: Tammi, 2010. ISBN 978-951-31-5838-5. (suomeksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Mount_Everest&oldid=15934453