William Joyce
| William Joyce | |
|---|---|
 |
|
| Syntynyt | 24. huhtikuuta 1906 New York, New York, Yhdysvallat |
| Kuollut | 3. tammikuuta 1946 (39 vuotta) Lontoo, Iso-Britannia |
| Kansalaisuus |  Yhdysvallat |
| Siviilisääty | naimisissa |
| Puoliso | Hazel Kathleen Barr (1927–1936) Margaret Cairns White (1937–1946) |
| Vanhemmat | Michael ja Gertrude Emily Joyce |
William Joyce, kutsumanimeltään Lord Haw-Haw, (24. huhtikuuta 1906 New York – 3. tammikuuta 1946 Lontoo) oli fasistipoliitikko, joka teki toisen maailmansodan aikana Saksasta käsin englanninkielisiä propagandalähetyksiä.[1] Joyce oli Yhdysvaltain kansalainen, mutta hän asui pitkään Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja sai vuonna 1933 itselleen maan passin ilmoittamalla hakemuksessaan olevansa syntyperäinen Britannian kansalainen. Oikeudessa sodan jälkeen katsottiin, että passin hankkiminen merkitsi sitoutumista uskollisuuteen Britanniaa kohtaan, ja hänet tuomittiin kuolemaan maanpetoksesta.[1][2]
William Joycen vanhemmat olivat Michael ja Gertrude Emily Joyce. Isä Michael oli muuttanut Irlannista Yhdysvaltoihin ja saanut maan kansalaisuuden 1894. William syntyi 1906 ja kolme vuotta myöhemmin perhe muutti takaisin Irlantiin, ja sieltä Englantiin vuonna 1921.[3] 1930-luvulla Joyce oli Oswald Mosleyn johtaman British Union of Fascists -puolueen jäsen, kunnes hän 1937 perusti oman National Socialist League -puolueen. Elokuun 26. päivä 1939 Joyce muutti Saksaan. Joycen sisar on kertonut myöhemmin, että MI5:n agentti oli antanut vihjeen suunnitteilla olevasta Joycen pidätyksestä. Hän aloitti propagandalähetykset Saksasta myöhemmin samana vuonna. Lempinimensä Lord Haw-Haw hän sai 18. syyskuuta 1939 julkaistusta Jonah Barringtonin kirjoittamasta Daily Express -lehden artikkelista, jossa kuvattiin propagandalähetysten tekijän yläluokkaista puhetapaa. Tuossa vaiheessa lähetyksiä kuitenkin teki vielä Norman Baillie-Stewart, jonka puhetapaan kuvaus myös paremmin sopii.[4]
Viimeisen lähetyksensä Joyce teki 30. huhtikuuta 1945. Hänet saatiin kiinni 28. toukokuuta Flensburgissa lähellä Tanskan rajaa, kun kaksi polttopuita keräämässä ollutta brittisotilasta tunnisti hänet äänen perusteella. Kiinnioton yhteydessä Joyce sai luodin jalkaansa, kun toinen sotilaista oli erehtynyt luulemaan Joycea aseistetuksi tämän ottaessa henkilöllisyyspapereita taskustaan.[5]
Joyce oli elokuussa 1939 uusinut passinsa vuodeksi, joten aloittaessaan propagandalähetykset myöhemmin samana vuonna passin ollessa edelleen voimassa hän syyllistyi oikeuden tulkinnan mukaan maanpetokseen, vaikkei hän ollutkaan Yhdistyneen kuningaskunnan kansalainen.[4] Joyce tuomittiin kuolemaan, ja hänet hirtettiin 3. tammikuuta 1946.[5][3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b William Joyce Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 14.11.2009. (englanniksi)
- ↑ Joyce appellant; and director of public prosecutions respondent. 1946. House of Lords. Viitattu 14.11.2009. (englanniksi)
- ↑ a b Tieteen kuvalehti Historia 4/2014, s.12
- ↑ a b Stephen Stratford: British Military & Criminal History in the period 1900 to 1999. Stephen's Study Room. Viitattu 14.11.2009. (englanniksi)
- ↑ a b Helen Newman: Germany calling! Germany calling! - The Influence of Lord Haw-Haw (William Joyce) in Britain, 1939-1941 safran-arts.com. Viitattu 27.6.2009. (englanniksi)
