Janitsaarit
Janitsaarit (turk. yeni ceri, 'uusi armeija') olivat Osmanien valtakunnan sulttaanin erikoisjoukkoja, jotka toimivat mm. sulttaanin palatsin vartijoina ja henkivartiostona sekä poliiseina Istanbulin kujilla. He olivat armeijan ja laivaston eliitti- ja ydinjoukkoja. Janitsaareja alettiin kouluttaa ottomaanien valloitettua Adrianopolin (nyk. Edirne) vuonna 1361. He olivat osallisina muun muassa Konstantinopolin valtauksessa 1453. Osa janitsaareista oli aluksi kristittyjä sotavankeja. Myöhemmin janitsaareiksi pakko-otettiin devşirme-järjestelmän kautta 8–20-vuotiaita poikia slaavilaiskylistä ja muista kristittyjen yhteisöistä ympäri Lähi-itää ja Kaakkois-Eurooppaa.[1]
Janitsaarit koulutettiin pienestä pitäen pelkkään sotilaselämään eivätkä he saaneet mennä naimisiin. He olivat pelättyjä ja armottomia. Heillä oli suuri viiri hattunsa päällä ja puinen kauha ilmaisemassa aselajiaan. Heillä oli sangen erikoiset sotilasarvot, esim. rykmentin komentaja oli "ylimmäinen padansekoittaja".
Sotilaallinen alamäki alkoi 1500-luvulla kun he saivat luvan mennä naimisiin ja ottaa muita töitä.[1] Janitsaarit alkoivat ajaa valtakunnan sijasta omia etujaan ja he osallistuivat useaan kapinaan ja vallankumoukseen. Lopulta sulttaani Mahmud II alkoi pelätä janitsaarien liian suurta valtaa ja teloitutti nämä vuonna 1826.[2]
Janitsaareilla oli oma marssimusiikkityylinsä, mehter. Musiikkiperinnettä pidetään yhä yllä nykyisessä Turkissa.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Schweizer, Gerhard: Die Janitscharen : geheime Macht des Tèurkenreiches. Salzburg: Bergland-Buch, 1979. ISBN 3-7023-0098-8. (saksaksi)
- Hodge, Carl Cavanagh: Encyclopedia of the age of imperialism, 1800–1914, s. 449-450. Greenwood Press, 2008. ISBN 978-0-313-33404-7.
- Kankonen, Tom: TURKKI, Eurooppa ja Aasia. Helsinki: Edita Prima Oy, 2005. ISBN 951-37-4425-6.
