Tämä on lupaava artikkeli.

Mali

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Afrikan valtiota. Muista merkityksistä katso Mali (täsmennyssivu).
Malin tasavalta
République du Mali
Malin lippu Malin vaakuna
lippu vaakuna
Malin sijainti
Valtiomuoto tasavalta
presidentti Ibrahim Boubacar Keïta
pääministeri Modibo Keita[1]
Pääkaupunki Bamako
Muita kaupunkeja Timbuktu
Pinta-ala
– yhteensä 1 240 192[2] km² (sijalla 24)
– josta sisävesiä 20 002 km2[2]
Väkiluku (2014) 16 455 903[2] (sijalla 68)
– väestötiheys 9 / km²
– väestönkasvu 3[2] % (2014)
Viralliset kielet ranskan kieli
Valuutta CFA-frangi (XOF)
BKT
– yhteensä 18,9 miljardia USD (PPP)[2] (sijalla 133)
– per asukas 1 100 USD
HDI (2014) 0,419[3] (sijalla 179)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 45[2] %
– teollisuus 17[2] %
– palvelut 38[2] %
Aikavyöhyke UTC
– kesäaika ei käytössä
Itsenäisyys
 – Ranskasta
22. syyskuuta 1960
Lyhenne ML
Kansainvälinen
suuntanumero		 +223
Motto Un peuple, un but, une foi (Yksi kansa, yksi tavoite, yksi usko)
Kansallislaulu Pour l'Afrique et pour toi, Mali

Malin tasavalta (ransk. République du Mali) eli Mali on sisämaavaltio Länsi-Afrikassa. Sen rajanaapureita ovat pohjoisessa Algeria, idässä Niger, etelässä Burkina Faso ja Norsunluurannikko, lounaassa Guinea sekä lännessä Senegal ja Mauritania.

Siirtomaa-aikoina nykyisen Malin alueesta käytettiin nimeä Ranskan Sudan. Mali on nimetty muinaisen Malin kuningaskunnan mukaan. Mali on Afrikan unionin jäsenmaa ja pinta-alaltaan Afrikan kahdeksanneksi ja maailman 23. suurin valtio. Maa itsenäistyi useimpien muiden afrikkalaisten siirtomaiden tavoin 1960-luvulla (vuonna 1960).

Koko pohjoinen Mali sijaitsee Saharan autiomaan alueella, ja keski- ja eteläosan muodostaa pääasiassa Sahelin savanni.[4] Keski- ja eteläosissa virtaa läntisen Afrikan pisin ja koko Afrikan kolmanneksi pisin joki, Niger. Yli 65 % koko maasta on aavikkoa tai puoliaavikkoa, ja aavikoituminen johtaa paikoin vakaviin ongelmiin.[5]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malin kartta

Mali on sisämaavaltio, mutta maan etelä- ja keskiosissa virtaava Niger-joki muodostaa tärkeän vesireitin. Malin pohjoisosat sijaitsevat pääosin Saharan autiomaassa. Etelämmässä vallitsee Sahelin savanni. Koillisessa on joitakin vuoria. Kuivina kausina Saharalta puhaltaa harmattan-tuuli, joka nostattaa hiekkamyrskyjä. Malin alue on pääasiassa alavaa. Maan korkein kohta on Hombori Tondo 1 155 metrin korkeudessa merenpinnan yläpuolella. Se sijaitsee Homborivuorilla (Monts du Hombori).[6]

Malin väkirikkain kaupunki on sen pääkaupunki Bamako, jonka väkiluku on noin 1 500 000 (2004). Muita suuria kaupunkeja ovat muiden muassa Ségou, Sikasso, Mopti, Gao ja Kayes. Niger-joen varrella sijaitsevat Ségou ja Mopti ovat tärkeitä satamakaupunkeja ja kalastuksen keskuksia.

Malin pinta-ala on 1 240 278 km², joten se on maailman 23. ja Afrikan kahdeksanneksi suurin valtio. Vettä pinta-alasta on noin 20 000 km². Maan pisin joki on Niger. Lounaassa virtaa myös Senegal-joki sivujokineen. Mali on yksi Organisation pour la mise en valeur du fleuve Sénégal -järjestön perustaja- ja jäsenmaista. Malissa on joitakin järviä, kuten Faguibine, Dô, Niangay, Débo ja Korarou.

Malilla on maarajaa muiden valtioiden kanssa yhteensä 7 243 kilometriä. Pisin yhteinen raja on Mauritanian kanssa (2 237 km).[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaiset vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muinoin Malin alueella sijaitsi lukuisia länsiafrikkalaisia kuningaskuntia, kuten Ghana, Songhai sekä Mali, josta nykyinen Mali on saanut nimensä.[7]

Ghanan kuningaskunnan perustivat alun perin berberit, mutta pian valta keskittyi mandea puhuneille soninkeille. Soninkekuninkaat eivät koskaan omaksuneet islamia täysin, vaikka heillä oli hyvät suhteet muslimikauppiaihin. Ghanan kuningaskunnan valta-asema alkoi heiketä 1000-luvun lopussa, jolloin alueelle alkoi saapua islaminuskoisia almoravideja. Islamin asema alueella voimistui ja se on ollut siitä lähtien Malin valtauskonto. Ghanan kuningaskunnan keskuspaikka, Koumbi Saleh tuhoutui 1203.[8]

Nimensä Mali on saanut vuosina 1235-1546 alueella sijainneesta Malin kuningaskunnasta. Nykyiset mandinkat polveutuvat sen asukkaista. Kuningaskunta kasvoi voimakkaasti Sundiata Keitan valtakaudella 1200-luvulla. Huippuvuosinaan Malin kuningaskunta käsitti huomattavasti nykyistä Malia laajemman alueen, Atlantin rannikolta Nigerjoen suistoon ja Timbuktuun saakka. Maa koostui valloitetuista ja alistetuista alueista, mutta siellä vallitsi Keitan aikana järjestys. Tunisialaisen historioitsija Ibn Khaldunin mukaan Keita hallitsi maata noin 25 vuotta.[9] Mansa Musan valtakaudella 1300-luvun alussa Timbuktun ja Djennén kaupungeista tuli merkittäviä kaupankäynnin ja islamin keskuksia (Mansa on kuningasta tarkoittava arvonimi[9]). Kuningaskunta vaurastui kulta-, norsunluu-, orja- ja suolakaupan avulla.[10]

Mansa Musa vuoden 1375 maailmankartassa.

Songhaiden hallitsema Songhain kuningaskunta syrjäytti Malin kuningaskunnan 1400-luvulla. Se saavutti huippunsa kuningas Askia Mohammad I:n valtakaudella 1400- ja 1500-lukujen vaihteessa. Silloin kuningaskuntaan kuului laajoja alueita nykyisestä Nigeriasta saakka. Suurin osa nykypäivän Malista sijaitsi Songhain kuningaskunnan alueella. Songhain kuningaskunnan lopuksi koituivat sekä sisäiset että ulkoiset paineet, joihin kuului muun muassa marokkolaisten berberien hyökkäys 1591. 1700-luvulla Ségoun kaupungista muodostui Bambaran kuningaskunnan keskus. Siihen kuuluivat muiden muassa nykyiset Blan, Djennén, Moptin, Timbuktun ja Ségoun kaupungit. Bambaran kuningaskunta väistyi vuonna 1861 El Hadj Umar Tallin perustaman Toucouleurin kuningaskunnan tieltä, joka sekin romahti muutaman vuosikymmenen kuluttua.[11]

Siirtomaa-aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskalaiset saapuivat Maliin vuoden 1880 tienoilla. He pyrkivät tekemään Malista siirtomaansa. Paikallisten vastarinta päättyi vuonna 1898, kun malinkésotilas Samory Touré voitettiin seitsemän vuoden sodan jälkeen. Malista tuli nimellä Ranskan Sudan osa Ranskan Länsi-Afrikkaa.[12]

Vuonna 1958 maa saavutti itsehallinnollisuuden ja liittyi Ranskalaiseen yhteisöön (Communauté française). Tammikuussa 1959 Ranskan Sudan liittyi Senegaliin. Ranskan Sudanin ja Senegalin muodostamasta Malin liittovaltiosta tuli itsenäinen 20. kesäkuuta 1960, mutta unioni kaatui 20. elokuuta 1960, jolloin Malista tuli kokonaan oma valtionsa. 22. syyskuuta maa irtautui Ranskalaisesta yhteisöstä ja muutti nimensä Malin tasavallaksi. Tämä lasketaan nykyisen Malin itsenäistymispäiväksi.[12]

Nykyaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malin hallitusta vastaan taistelevia islamistitaistelijoita vuonna 2012 alkaneessa sisällissodassa.

Itsenäisen Malin ensimmäiseksi presidentiksi nousi Modibo Keïta. Maassa tapahtui vuonna 1968 sotilasvallankaappaus, jossa Keïtan syrjäytti kenraali Moussa Traoré. Keïta vietti loppuelämänsä vankeudessa. Vuonna 1979 Traoré teki Malin kansan demokraattisesta liitosta maan ainoan laillisen puolueen. Traoré kukistettiin noin sata ihmisuhria vaatineiden mielenosoitusten[13] jälkeen vuonna 1991. Hänet tuomittiin kuolemaan vuosina 1993 ja 1999, mutta molemmat tuomiot muutettiin elinkautisiksi. Traorén kukistumisen jälkeen Malista tehtiin monipuoluedemokratia. Maan nykyinen perustuslaki otettiin käyttöön 12. tammikuuta 1992.[2].

8. kesäkuuta 1992 Malin kolmanneksi presidentiksi valittiin maan ensimmäisissä vapaissa vaaleissa Alpha Oumar Konaré. Hänet valittiin uudelleen 1997, mutta kesäkuussa 2002 häntä seurasi nykyinen presidentti Amadou Toumani Touré. Toure valittiin toiselle viisivuotiskaudelle vuonna 2007.[14]

Vuonna 2012 Pohjois-Malissa kiihtyi tuaregien kapina, joka voimistui Libyasta sisällissodan vuoksi virranneiden aseiden avulla. Maaliskuussa 2012 Malin armeija ilmoitti kaapanneensa maassa vallan ja syösseensä presidentti Touren vallasta, mutta aikovansa palauttaa siviilivallan vaalien jälkeen.[15]

Huhtikuussa 2012 tuaregikapinalliset julistivat Azawadin valtion perustetuksi maan pohjoisosaan.[16] Kesäkuun loppuun mennessä islamistinen Ansar Dine -ryhmittymä oli ajanut tuaregikapinalliset kaikista Pohjois-Malin kaupungeista.[17][18] Ryhmittymän taistelijat alkoivat tuhota Timbuktun historiallisia muistomerkkejä, joka edustivat sen mukaan epäjumalanpalvontaa.[19][20]

Heinäkuun lopulla 2012 Pohjois-Malissa järjestettiin ensimmäinen kivitys, jossa teloitettiin avoliitossa elänyt pariskunta.[21]. Kapinalliset etenivät maan keskiosiin asti[22]. Ääri-islamistien eteneminen Malissa herätti huolta alueella ja länsimaissa, mutta Yhdysvallat ei halunnut lähettää joukkoja maahan taistelemaan al-Qaidan uhkaa vastaan. Länsi-Afrikan maat kysyivät YK:lta lupaa sotilasoperaatiolle ääri-islamilaisten karkottamiseksi Malista. YK:n turvallisuusneuvosto antoi luvan operaatiolle[23]. Malin entinen siirtomaaisäntä Ranska aloitti sotilasoperaation "Opération Serval" Malissa maan hallituksen pyynnöstä 11. tammikuuta 2013[24] lentokonein, helikopterein ja myöhemmin panssarein[25].

Tammikuussa 2013 näytti olevan edessä pitkä sota ranskalaisten ja islamistien välillä[26]. Ranskalaiset ja afrikkalaiset joukot valtasivat tammikuun loppuun mennessä kapinallisilta monia kaupunkeja[27]. Ranska vähentää joukkojaan asteittain ja siirtää vastuuta YK:lle ja muille Afrikan maille.[28] Samaan aikaan Euroopan unioni alkoi avustaa Malin oman armeijan koulutuksessa. Mukana on myös suomalaisia kouluttajia.[29]

Politiikka ja yhteiskunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mali on semipresidentiaalinen tasavalta. Maalla on monipuoluejärjestelmä, jonka ainoa rajoite on, etteivät puolueet saa tukeutua mihinkään etniseen, uskonnolliseen, tai alueelliseen ryhmään[30]. Kansalliskokous on hallinnon ainoa lakeja säätävä elin. Siinä on 160 jäsentä, ja edustettuina on kahdeksan poliittista puoluetta. Jäsenistä 147 valitaan vaalipiireissä. Ulkomailla asuvat malilaiset valitsevat loput kolmetoista. Kunkin hallintoalueen edustajien lukumäärä riippuu alueen väkiluvusta ja heidät valitaan 5 vuoden välein.[12]

Vuonna 1992 laaditun Malin perustuslain mukaisesti valtionpäämies ja asevoimien ylipäällikkö on presidentti, jonka valinta tehdään suorilla kansanvaaleilla viideksi vuodeksi kerrallaan[31]. Presidentti voi toimia virassaan enintään kaksi kautta peräkkäin. Äänioikeus on jokaisella yli 21-vuotiaalla[32]. Naisilla on ollut äänioikeus vuodesta 1956 lähtien[33].

Mali oli yksi Afrikan yhtenäisyysjärjestön alkuperäisistä jäsenmaista (25. toukokuuta 1963) lähtien ja kuuluu nykyään sen seuraajaan, Afrikan unioniin. Yhdistyneiden kansakuntien jäsen maa on ollut 28. syyskuuta 1960 lähtien.[34]

Kuolemanrangaistus on Malin perustuslaissa sallittu rangaistuskeino, mutta käytännössä yhtäkään teloitusta ei ole toimeenpantu vuoden 1980 jälkeen. Freedom Housen vuonna 2005 tekemän listauksen mukaan Mali on poliittisesti vapaa maa.[35]

Malin pohjoisosissa asuvat tuaregit ovat vaatineet alueilleen laajempaa itsehallintoa. Suuria tuaregien kapinoita on ollut vuosina 1962–1964, 1990–1995, 2007–2009 ja 2012–.[36] Tammikuussa 2012 levottomuudet puhkesivat uudestaan ja UNHCR raportoi Malista lähteneen 20 000 ihmistä pakolaisiksi naapurimaihin[37].

Hallinnollinen jako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Malin hallinnollinen jako

Mali jakautuu hallinnollisesti alueisiin, piireihin ja kuntiin. Alueet ovat Gao, Kayes, Kidal, Koulikoro, Mopti, Ségou, Sikasso ja Timbuktu sekä perusteilla olevat Ménaka ja Taoudénit. Pääkaupunki Bamako muodostaa oman piirikuntansa.

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hirssinviljelijä Malissa.
Pääartikkeli: Malin talous

Mali on yksi maailman köyhimmistä maista. Sen bruttokansantuote on noin 1100 Yhdysvaltain dollaria asukasta kohden (2013)[2]. Noin 10 % väestöstä on paimentolaisia, ja 80 % työvoimasta harjoittaa maataloutta tai kalastusta. Lisäksi useat naiset elävät tekemillään savitöillä. 65 % maasta on aavikkoa ja puoliaavikkoa, joten maatalous rajoittuu suurimmaksi osin ainoastaan Niger-joen läheisyyteen. Malin talous riippuu ulkomaisesta avusta ja puuvillan maailmanmarkkinahinnoista.[12]

Vuonna 2006 puuvilla, kulta ja karja muodostivat 80-90 % Malin vientituloista. Maatalous keskittyy viljojen (hirssi, durra ja maissi) omavaraisviljelyyn.[12]

Malista viedään esimerkiksi kuivattua kalaa muihin Länsi-Afrikan maihin, kuten Burkina Fasoon, Norsunluurannikolle ja Ghanaan. Malilaista puuvillaa viedään etenkin Sveitsiin[38]. Maassa on vain vähän teollisuutta, ja se on keskittynyt lähinnä suolan tuotantoon ja kenkä- ja tekstiiliteollisuuteen. Menot ovat tuloihin nähtynä miltei kaksinkertaiset. Kansainvälinen valuuttarahasto hyväksyi Malin vuonna 1999 ylivelkaantuneiden köyhien maiden Highly Indebted Poor Countries, HIPC) ohjelmaan. Siinä varat, jotka menisivät ulkomaanvelkojen lyhentämiseen, käytetään köyhyyden vähentämiseen. Ohjelma vähentää Malin ulkomaanvelkaa 37 prosentilla eli 539 miljoonaa Yhdysvaltojen dollaria. Kun Mali saa velkaohjelman tavoitteet täytettyä, se hyötyy myös G8:n velkojen anteeksiantamissopimuksesta.[12]

Malin valuuttana käytetään CFA-frangia, joka on myös kolmentoista muun Länsi- ja Keski-Afrikan maan rahayksikkö. Valuutan arvo on nykyisin sidottu euroon.[39] Malin merkittävimpiä kauppakumppaneita ovat Norsunluurannikko, Senegal, Kiina ja Euroopan unionin maat.[2] Mali oli vuonna 1994 yksi Länsi-Afrikan talous- ja rahaliiton (UEMOA) perustajamaista.[40]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malissa on 593 kilometriä rautateitä ja 22 474 kilometriä maanteitä, joista 5 522 kilometriä on päällystetty[2]. Tärkein rautatielinja johtaa Senegalin Dakarista Kayesin ja Bamakon kautta Nigerjoen rannalle Koulikoroon. Niger on liikennöintikelpoinen osan vuodesta Bamakon ja Koulikouron välistä osuutta lukuun ottamatta.[41]

Malissa on 25 lentopaikkaa, joista kahdeksassa on päällystetty kiitorata[2]. Kansainvälinen lentokenttä sijaitsee Sénoussa Bamakon lähellä. Air Mali lentää muun muassa Gaoon, Moptiin, Kayesiin ja Timbuktuun.[41]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väestötiedot
vuonna 2010[2]
Väestönkasvu 2,594 %
Syntyvyys 46,44 / 1 000 henkilöä
Kuolleisuus 14,96 / 1 000 henkilöä
Elinajanodote 51,78
Lapsikuolleisuus 115,86 / 1 000 syntymää
Nettomaahanmuutto -5,54 / 1 000 henkilöä
HIV:n levinneisyys
aikuisväestössä		 1,5 %
Lukutaitoisia 46,4 % väestöstä
Ikärakenne
Mediaani-ikä 16,2 vuotta
0–14-vuotiaat 47,6
15–64-vuotiaat 49,5
65 vuotta täyttäneet 3

Malin väkiluku on vuoden 2009 väestönlaskennan mukaan 14 528 662 henkeä, joista 50,4 % on naisia. Keskimääräinen asukastiheys on 11,7 asukasta neliökilometrillä. Yli puolet malilaisista asuu eteläisillä Sikasson, Koulikoron ja Ségoun alueilla, kun taas pohjoisilla Timbuktun, Gaon ja Kidalin alueilla on alle 10 % maan väestöstä. Kaupunkiväestön osuus on 22,5 %. Suurin kaupunki on 1 810 366 asukkaan Bamako. Nomadeja on 0,92 % väestöstä.[42]

Maan väestö on hyvin nuorta. Alle 15-vuotiaiden osuus on 46,6 %, 15–64-vuotiaiden 48,4 % ja yli 65-vuotiaiden 3,2 %. Vuotuinen väestönkasvu on 3,6 %. Väestön kasvuvauhti on viime vuosikymmeninä kiihtynyt (1,7 % vuosina 1976–1987 ja 2,2 % vuosina 1987–1998). Nykyisellä vauhdilla Malin väestö kaksinkertaistuu lähes 20 vuodessa.[42]

Terveys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elinajanodote Malissa on vuoden 2015 arvion mukaan noin 55 vuotta. Se on miehillä hieman naisia huonompi. Lapsikuolleisuus on erittäin korkea, sillä Maailman terveysjärjestön vuoden 2015 yhteenvedon mukaan 11,5 prosenttia malilaisista lapsista menehtyi ennen 5-vuoden ikää.[43][44] Väestöstä HIV-positiivisia on vuoden 2013 arvion mukaan 0,86 %. Mediaani-ikä on 16 vuotta. Vuonna 2015 väestöstä lukutaitoisia arivoitiin olevan 38,7 % yli 15-vuotiaista. Miehillä lukutaitoisuus on suurempi (48,2 %) kuin naisilla (29,2 %).[2] Länsi-Afrikan ebolaepidemia 2014 yhteydessä maassa havaittiin joitakin ebolan yksittäistapauksia, jotka liittyivät Guineasta Maliin matkustaneeseen mieheen.[45]

Etniset ryhmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noin 50 % malilaisista edustaa mandekieliä puhuvia kansoja, joihin kuuluvat bambarat maan länsi- ja keskiosissa, mandinkat lounaassa, soninket Mauritanian rajalla ja djulat itäosan kaupungeissa. Toiseksi suurin ryhmä ovat puolipaimentolaisina elävät fulbet varsinkin maan keskiosassa (17 % väestöstä). Kaakossa on gurilaisia kieliä puhuvia senufoja, dogoneja ja boboja (12 %). Nigerjoen keskijuoksun varrella asuvat songhait (6 %) ja heidän pohjoispuolellaan Saharassa paimentolaisuutta harjoittavat tuaregit ja arabiankieliset maurit (10 %).[46][47]

Maan etniset ryhmät asuvat usein rinnakkain samoilla alueilla. Niiden yhteiselo perustuu uskontoon, paikalliseen identiteettiin sekä ryhmien väliseen yhteistoimintaan ja työnjakoon. Niinpä esimerkiksi bambarat viljelevät hirssiä ja durraa ja songhait riisiä, kun taas fulbet harjoittavat karjanhoitoa, djulat kaupankäyntiä ja bozot kalastusta. Ryhmien väliset jännitteet ilmenevät kuivuudesta kärsivien tuaregien ja maurien tyytymättömyytenä etelän mandekansojen hallitsemaan poliittiseen ja taloudelliseen järjestelmään.[48]

Kieli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malin virallinen kieli on ranska, jota käytetään hallinnossa ja koululaitoksessa sekä maan etnisten ryhmien yhdyssiteenä[47]. Valtaosa asukkaista puhuu äidinkielenään afrikkalaisia kieliä, joista yleisin on kaupankäynnin lingua francana toimiva bambara. Sitä käytetään ranskan ohella myös hallinnon ja median kielenä.[49] Bambaraa ymmärtää noin 80 % Malin väestöstä[47].

Ethnologue tunnistaa 66 Malissa puhuttavaa kieltä, joista 62 on alueen alkuperäiskieliä ja neljä muualta tulleita. Niistä kuutta pidetään uhanalaisina.[50] Suurin osa kielistä kuuluu nigeriläis-kongolaisten kielten ryhmään. Vanha kirjallinen perinne on vain arabeilla ja tuaregeilla, mutta viime aikoina kirjoitusjärjestelmiä on laadittu myös muille kielille.[47]

Vuoden 2009 väestönlaskennan mukaan bambaraa puhuu äidinkielenään 46,3 % maan väestöstä (kaupungeissa 62,9 %), fulania 9,4 %, dogonia 7,2 %, soninkea 6,4 %, mandingoa ja songhaita molempia 5,6 %, miniankaa 4,3 %, tuaregikieli tamašeqia 3,5 %, senufoa 2,6 %, boboa 2,1 %, bozoa 1,9 %, khasonkaa 1,2 % ja arabian murretta mauria 1,1 %[42].

Uskonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malin valtauskonto on sunnalainen islam,[47] joka levisi maan pohjoisosaan 1000-luvulta alkaen. Timbuktu, Djenné ja Gao olivat keskiajalla huomattavia islamilaisen oppineisuuden keskuksia. Maan eteläosissa väestön enemmistö kääntyi muslimeiksi vasta siirtomaavallan aikana.[51]

Vuoden 2009 väestönlaskennan mukaan islamia tunnustaa 94,8 % väestöstä. Kristittyjä on 2,4 % ja animisteja 2,0 %.[42] Kristittyjä on varsinkin dogonien ja bobojen keskuudessa[51]. Noin kaksi kolmasosaa heistä on katolisia ja kolmasosa protestantteja[52]. Perinteistä uskontoa harjoittaa osa boboista, senufoista, miniankoista ja dogoneista[51]. Malin perustuslaki takaa uskonnonvapauden ja määrittelee maan sekulaariksi valtioksi[52].

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malin väestön koulutustaso on heikko. Vuoden 2009 väestönlaskennan mukaan yli 15-vuotiaista on lukutaitoisia 27,7 % (naisista 19,8 %).[42]

Koulujärjestelmä käsittää kuusivuotisen alakoulun ja kahdeksi tasoksi jaetun kuusivuotisen yläkoulun. Ylemmällä tasolla oppilaat voivat valita kaksi- tai kolmivuotisen teknisen koulun tai nelivuotisen ammattikoulun.[53] Koulutus on ilmaista 7–16-vuotiaille. Se on myös säädetty laissa pakolliseksi, mutta käytännössä läheskään kaikki eivät käy koulua.[54] Vuonna 2009 koulua kävi 68,4 % alakouluikäisistä (tytöistä 65,0 %)[42]. Opetus on pääosin ranskankielistä.

Malin yliopisto (vuodesta 2006 Bamakon yliopisto) perustettiin vuonna 1993[55]. Vuonna 2011 se jaettiin neljäksi eri tieteenaloja edustavaksi yliopistoksi. Muita korkeakouluja ovat vuonna 1958 perustettu hallintokorkeakoulu, Katibougoun polytekninen instituutti, yläkoulujen opettajia valmistava ylin normaalikoulu ja Abderhamane Baba Tourén mukaan nimetty tekninen korkeakoulu.[56] Ensimmäinen alueellinen yliopisto perustettiin Ségouhun vuonna 2012[57].

Vuonna 989 perustetun Sankoren moskeijan vieressä Timbuktussa sijaitsevassa Sankoren yliopistossa oli jo 1100-luvulla yli 25 000 opiskelijaa useista eri maista. Sankoren yliopisto on myös edelleen toiminnassa[58].

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koristeltu ikkuna ja paikallinen asukas Timbuktussa.

Itsenäistymisestä alkaen Malin poliittinen johto on pyrkinyt luomaan yhtenäistä malilaista kulttuuria yli heimo- ja kielirajojen. Politiikkaa on kuitenkin arvosteltu mandejen perinteen korostamisesta muiden etnisten ryhmien kustannuksella. Kulttuuria on määritellyt maan pieni koulutettu eliitti, joka on pyrkinyt arvioimaan suuren, osaksi lukutaidottoman kansan tarpeita. Eliitti ei kuitenkaan ole vieraantunut taustastaan, ja esimerkiksi aloite moniavioisuuden hylkäämisestä kaatui juuri maaseudulta tulleeseen vastustukseen. Kansallista kulttuuria on edistetty joka toinen vuosi vuosina 1962–1988 järjestetyillä festivaaleilla, joille eri alueiden kansantanssi- ja musiikkiryhmät kokoontuivat kilpailemaan ja esiintymään pääkaupungissa. Esiintymistilaisuuksia on järjestetty myös teattereissa, festivaaleilla, valtiovierailujen yhteydessä sekä radio- ja televisio-ohjelmissa.[59]

Useimmat malilaiset perheet käyttävät yli puolet tuloistaan ruokaan. Kaupungeissa riisi on tärkein perusruoka-aine, joka muodostaa 40 prosenttia ravinnosta. Sen lisäksi syödään muita viljoja (durraa ja hirssiä), maapähkinöitä, sokeria ja öljyä. Maaseudulla riisi on juhlaruokaa, ja arkena syödään hirssiä, durraa ja foniota. Viljasta tehdään joko makeaa, maitoon keitettyä puuroa tai se syödään kala-, liha- tai kasviskastikkeen kanssa.[59]

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malilaisia muusikoita:

Maailmanperintökohteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

UNESCO:n maailmanperintöluetteloon on valittu neljä kohdetta Malista[60]:

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malin kansoilla on rikas suullinen perinne, joka käsittää sananlaskuja, satuja, lauluja, historiallisia kertomuksia ja sankarirunoja. Varsinkin jälkimmäisiin ovat erikoistuneet suullisen perinteen ammattilaiset, joista käytetään bambarankielistä nimitystä jeliw. Maan pohjoisosassa on kukoistanut arabiankielinen kirjallisuus, jota edustavat muun muassa paikalliset historioitsijat Mahmud Kati ja Abdherramane es Sadi. Varsinkin 1800-luvulla laadittiin uskonnollista kirjallisuutta myös tuaregin ja fulanin kielillä. Siirtomaa-aikana syntyneen nykyaikaisen kaunokirjallisuuden kieli on ranska, mutta malilaiset kirjailijat ovat pyrkineet yhdistämään länsimaisiin malleihin myös omaa suullista perinnettään. Kansainvälisesti tunnettuja kirjailijoita ovat 1950-luvulla vaikuttanut Fily Dabo Sissoko, samoihin aikoihin aloittanut Amadou Hampâté Bâ sekä itsenäisyyden ajan Yambo Ouologuem, Seydou Badian Kouyaté, Massa Makan Diabaté, Moussa Konaté, Aoua Kéita ja Aïcha Fofana. Malilaisen kirjallisuuden teemoja ovat kolonialismin perintö, sosiaaliset ongelmat, naisen asema, perinteen ja nykyajan sekä maaseudun ja kaupungin väliset ristiriidat.[61]

Media[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malissa ilmestyy useita ranskankielisiä sanomalehtiä kuten vuonna 1949 perustettu valtiollinen L’Essor. Lehdistön merkitys on kuitenkin melko vähäinen. Yleisradiotoiminnasta huolehtivat vuonna 1957 alkunsa saanut valtiollinen Office de Radiodiffusion Télévision du Mali sekä vuoden 1992 jälkeen perustetut lukuisat paikallisradiot. Televisiolähetykset alkoivat maassa vuonna 1983.[62]

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mali on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1964 alkaen. Se ei ole saanut koskaan mitaleita. Vuonna 2004 se osallistui jalkapalloon ja vuonna 2008 koripalloon, muina vuosina joukkueessa on ollut alle kymmenen urheilijaa.[63] Malin jalkapallomaajoukkue oli syyskuussa 2010 FIFAn rankingissa sijalla 65, Suomen ja Puolan välissä.[64]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • New Encyclopedia of Africa, volume 3. Farmington Hills: Thomson Gale, 2008. ISBN 978-0-684-31457-0.
  • Schulz, Dorothea E.: Culture and Customs of Mali. Santa Barbara: Greenwood, 2012. ISBN 978-0-313-35912-5.
  • Worldmark Encyclopedia of the Nations, twelfth edition, volume 2: Africa. Farmington Hills: Thomson Gale, 2007. ISBN 1-4144-1091-3.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Rulers.org, September 2015
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p The World Factbook: Mali CIA. (englanniksi)
  3. ↑ Human Development Report 2015. Work for Human Development Maiden HDI-sijaluvut ja indeksiarvot englanninkielisen PDF-julkaisun sivuilla 208–211 (arvot sivustolla myös Excel-taulukkona), 14.12.2015, YK:n kehitysjärjestö (undp.org) (arabiaksi, englanniksi, espanjaksi, kiinaksi, ranskaksi)
  4. ↑ The Art of Ancient Mali (Webarchive) Virginia Museum of Fine Arts.
  5. ↑ Save the Children in Mali Pelastakaa Lapset.
  6. ↑ Mali Novel Guides
  7. ↑ Mali Country Facts Permanent Mission of the Republic of Mali to the United Nations. Viitattu 10.10.2010. (englanniksi)
  8. ↑ Sudanic Empires and Kingdoms Federal Research Division Library of Congress 1988
  9. ↑ a b Iversen, Bine: Upporikas Malin kuningaskunta oli Afrikan suurvalta. Tieteen Kuvalehti Historia, 7/2013.
  10. ↑ Khaleel Muhammad: The Kingdom of Mali African Kingdoms. African Holocaust. Viitattu 8.10.2010. (englanniksi)
  11. ↑ The Toucouleur People - General Historical Background By His Grace.
  12. ↑ a b c d e f Background Note Mali (previous editions) US Department of State. Viitattu 12.12.2014.
  13. ↑ Könemann: Geographica: suuri maailmankartasto: maanosat, maat, kansat (ISBN 3-8290-2481-9)
  14. ↑ Timeline: Mali BBC News
  15. ↑ HS verkossa 22.3.2012
  16. ↑ Tuaregit julistivat Azawadin alueen itsenäiseksi Malin pohjoisosassa YLE
  17. ↑ http://me.aljazeera.net/?name=aj_standard_en&i=8788&guid=20126295148565734&showonly=1
  18. ↑ http://www.canada.com/news/Islamists+chase+Tuareg+separatists+northern+Mali+towns+clearing/6861424/story.html
  19. ↑ Islamistit tuhoavat muistomerkkejä Timbuktussa YLE
  20. ↑ Islamistit tuhosivat muinaisen moskeijan sisäänkäynnin Timbuktussa YLE
  21. ↑ http://internacional.elpais.com/internacional/2012/07/30/actualidad/1343670885_426201.html
  22. ↑ http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/2013/01/1688872/mali-julisti-maahan-hatatilan
  23. ↑ http://yle.fi/uutiset/turvallisuusneuvostolta_lupa_sotilasoperaatiolle_maliin/6425846
  24. ↑ http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/2013/01/1688990/ranska-taistelee-islamisteja-vastaan-malissa
  25. ↑ http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2013011716568099_ul.shtml
  26. ↑ http://yle.fi/uutiset/lansi-afrikan_mallioppilas_mali_romahti_vuodessa/6456242
  27. ↑ Ranskalaiset saivat sankarin vastaanoton Timbuktussa Yle Uutiset Ulkomaat 29.1.2013
  28. ↑ Ranska vähentää asteittain joukkojaan Malissa 29.3.. hs.fi. Viitattu 4.4.2013.
  29. ↑ Turtiainen, Suvi: Suomalaiset aloittivat Malissa: "Kuin suomalaista alokaskoulutusta" HS.fi. 2.4.2013. Viitattu 23.8.2015.
  30. ↑ Background Note: Mali Electronic research Collections, US State Department.
  31. ↑ WSOY Facta: Matkailijan maantieto (ISBN 951-0-26141-6)
  32. ↑ Mali Cartage.org.
  33. ↑ Women's Suffrage Inter-Parlamentary Union.
  34. ↑ UN-OHRLLS Mali Profiles of Least Developed Countries. UN 2004 (englanniksi)
  35. ↑ Country Report Mali 2005. Freedom House.
  36. ↑ Mali's Tuareg rebellion: What next? Al Jazeera.
  37. ↑ Violence in northern Mali forces over 20,000 into exile 7.2.2012. The UN Refugee Agency. (englanniksi)
  38. ↑ Mali: November 1998 WTO.
  39. ↑ For better or for worse: the euro and the CFA franc 1999. Africa Review. Viitattu 10.10.2010. (englanniksi)
  40. ↑ Presentation L'UEMOA Le site officiel dy tournoi UEMOA (ranskaksi)
  41. ↑ a b Worldmark Encyclopedia of the Nations, s. 433–434
  42. ↑ a b c d e f 4ème Recensement Général de la Population et de l’Habitat du Mali (RGPH). Analyse des resultats definitifs. Théme 2: Etat et structure de la population Viitattu 25.7.2016.
  43. ↑ Mortality rate, under-5 (per 1,000 live births) (vuosittain täydentyvä ja päivittyvä tilasto, vuoden 2015 arvo) worldbank.org. Viitattu 31.1.2017. (englanniksi)
  44. ↑ MDG4: Child mortality 1990-2015. Under five mortality rate (probability of dying by age 5 per 1000 live births), 2015 (Maakohtaiset arvot ja 2015 maailmankartta lapsikuolleisuudesta maittain) who.int. Viitattu 31.1.2017. (englanniksi)
  45. ↑ Ebola in Mali Centers for Disease Control and Prevention. Viitattu 11.12.2014.
  46. ↑ Afrika: entsiklopeditšeski slovar, tom 2, s. 128. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1987.
  47. ↑ a b c d e Worldmark Encyclopedia of the Nations, s. 432.
  48. ↑ New Encyclopedia of Africa 3, s. 464–467.
  49. ↑ New Encyclopedia of Africa 3, s. 465–466.
  50. ↑ Ethnologue: Mali Viitattu 24.7.2016.
  51. ↑ a b c New Encyclopedia of Africa 3, s. 465.
  52. ↑ a b Worldmark Encyclopedia of the Nations, s. 433.
  53. ↑ Worldmark Encyclopedia of the Nations, s. 442.
  54. ↑ Encarta
  55. ↑ Pascal James Imperato, Gavin H. Imperato: Historical Dictionary of Mali, fourth edition, s. 332. Lanham: Scarecrow Press, 2008. ISBN 978-0-8108-5603-5.
  56. ↑ MaliActu.net: Universités et grandes écoles au Mali: formation des cadres adaptée au besoin du marché de l’emploi Viitattu 25.7.2016.
  57. ↑ Afrik.com: Mali: l’université de Ségou a ouvert ses portes Viitattu 25.7.2016.
  58. ↑ Islamic voice
  59. ↑ a b Mali Countries and Their Cultures
  60. ↑ UNESCO
  61. ↑ Schulz, s. 43–57.
  62. ↑ Schulz, s. 57–62.
  63. ↑ Mali Olympic Sports Sports Reference
  64. ↑ Associations: Mali FIFA

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mali.
Islamilaisen yhteistyöjärjestön jäsenvaltiot
Eurooppa: Turkki · Albania
Lähi-itä: Syyria · Libanon · Palestiina · Irak · Kuwait · Bahrain · Qatar · Jordania · Jemen · Saudi-Arabia · Yhdistyneet arabiemiirikunnat
Aasia: Iran · Malesia · Indonesia · Tadžikistan · Bangladesh · Pakistan · Malediivit · Brunei · Afganistan · Uzbekistan · Kazakstan · Kirgisia · Azerbaidžan
Afrikka: Marokko · Algeria · Tunisia · Libya · Egypti · Sudan · Komorit · Tšad · Niger · Mali · Mauritania · Senegal · Gambia · Guinea-Bissau · Guinea · Sierra Leone · Norsunluurannikko · Benin · Togo · Nigeria · Gabon · Kamerun · Uganda · Mosambik · Somalia · Djibouti
Etelä-Amerikka: Guyana · Suriname
Ehdokasmaat: Intia · Filippiinit
Liitännäis- ja tarkkailijavaltiot: Bosnia ja Hertsegovina · Keski-Afrikan tasavalta · Thaimaa · Pohjois-Kyproksen turkkilainen tasavalta · Venäjä
Noudettu kohteesta https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Mali&oldid=16234675