Tämä on lupaava artikkeli.

Guatemala

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Guatemalan tasavalta
República de Guatemala
Guatemalan lippu Guatemalan vaakuna
lippu vaakuna
Guatemalan sijainti
Valtiomuoto tasavalta
Presidentti Jimmy Morales
Pääkaupunki Guatemala
Pinta-ala
– yhteensä 108 889[1] km² (sijalla 103)
– josta sisävesiä 0,4 %
Väkiluku (2014) 14 647 083 [1] (sijalla 70)
– väestötiheys 134,6 / km²
– väestönkasvu 1,86[1] % (2014)
Viralliset kielet espanjan kieli
Valuutta quetzal (GTQ)
BKT
– yhteensä 81,51 miljardia USD (PPP)[1] (sijalla 82)
– per asukas 5 300 USD
HDI (2014) 0,627[2] (sijalla 128)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 13,2[1] %
– teollisuus 22,8[1] %
– palvelut 63[1] %
Aikavyöhyke UTC-6
– kesäaika ei käytössä
Itsenäisyys
– Espanjasta
15. syyskuuta 1821
Lyhenne GT
Kansainvälinen
suuntanumero		 +502
Motto El Pais De La Eterna Primavera (Ikuisen kevään maa)
Kansallislaulu Guatemala Feliz

Guatemalan tasavalta eli Guatemala on noin 14,6 miljoonan asukkaan maa Väli-Amerikassa. Se on asukasluvultaan Keski-Amerikan suurin valtio. Sen rajanaapureita ovat Meksiko, Belize, Honduras ja El Salvador. Guatemalan nimi tarkoittaa ”puiden maata”. Noin puolet Guatemalan maa-alasta onkin edelleen metsien peitossa.[3]

Guatemalan 14,6 miljoonasta asukkasta 60 prosenttia puhuu espanjaa, 40 prosenttia erilaisia intiaanikieliä. Aluetta hallinneiden mayojen perinne näkyy edelleen maan kulttuurissa. Mayojen valtakautta seurasi espanjalaisten siirtomaavalta. Guatemala itsenäistyi Espanjasta 1821, mutta kuului erilaisiin liittovaltiohin seuraavan lähes 20 vuoden ajan. Kylmän sodan aikana se ajautui sisällissotaan, joka kesti yli 40 vuotta (1954–1996), ja jossa sai surmansa 200 000 siviiliä.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tulivuori Fuegon purkaus vuonna 2010

Guatemala on yksi Keski-Amerikan suurimmista maista. Sillä on lyhyt pätkä Karibianmeren rannikkoa ja pitempi Tyynenmeren rannikko.[4] Maan keskiosan poikki kulkee kaksi vuoristoa: Altos Cuchumatanes sekä Sierra Madre, johon kuuluu 33 tulivuorta. Tärkeimmät joet ovat Usumacinta ja Montagua. Maan korkein kohta on Tajumulco 4211 metriä merenpinnan yläpuolella. Valtion pinta-ala on 108 889 neliökilometriä.[1] Ylängöllä tulivuorten keskellä sijaitsee Atitlanjärvi.[5]

Pääkaupunki Guatemala on moderni miljoonakaupunki.[6] Vuonna 2010 kaupungin asukasluvuksi arvioitiin 1,1 miljoonaa, ja sen suurkaupunkialueen väkimääräksi yhteensä 3,7 miljoonaa. Muita suurehkoja kaupunkeja ovat Villa Nuevo, Mixco, Quetzaltenango, Chinautla, Huehuetenango ja Escuintla.[7][8]

Maan pohjoisosan alankoalueella vallitsee kuuma, trooppinen ilmasto. Sadetta saadaan ympäri vuoden, eniten toukokuusta syyskuuhun. Lännessä ja etelässä maasto on vuoristoisempaa, ja ylempänä on viileämpää. Suuressa osassa kukkuloiden muodostamaa maata vallitsee BBC:n mukaan miellyttävä ilmasto, ja pääkaupunki on sijoittunut tälle alueelle.[4] Pääkaupunki Guatemalassa on lämpimintä huhtikuussa, jolloin keskimääräinen ylin lämpötila on 27,5 °C. Viileintä on marras-joulukuussa, keskimääräinen ylin lämpötila on silloinkin 23,4 °C. Sadekausi kestää toukokuusta lokakuuhun.[9]

Guatemalassa on leveälehtistä metsää, tulvametsiä ja kosteikkoja. Maan eläimistöön kuuluvat jaguaarit, puumat, tapiirit, apinat, haikarat ja puna-arat. Mayan biosfäärinsuojelualue muodostuu kolmesta kansallispuistosta: Tikal, Laguna del Tigre ja Mirador-Río Azul. Alueella on tavattu 95 nisäkäslajia ja 400 lintulajia.[10]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näkymä Tikaliin
Guatemalan maanjäristyksessä 1976 vaurioitunut hotelli
Pääartikkeli: Guatemalan historia

Varhaisvaiheet ja siirtomaa-aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Guatemala oli 300–900-luvuilla kukoistaneen mayakulttuurin sydänaluetta.[11] Miradorin laaksossa on jäänteitä noin 200 maya-aikaisesta asutuskeskuksesta, joista 26 oli suurehkoja kaupunkeja.[12]

Vuosina 1523–1524 Espanja valloitti alueen siirtomaakseen.[13] Siirtomaa-aikana Guatemala oli Espanjan kapteenikenraalin alaisuudessa (Capitanía General de Goathemala), mutta osa Uutta-Espanjaa (nyk. Meksiko). Paikalliset intiaanit tekivät työtä espanjalaisten perustamilla suurilla viljelmillä.[11] Kapteenikenraalikunta ulottui Costa Ricasta Etelä-Meksikoon, josta siihen kuului Chiapasin osavaltio.[14]

Alueella ei ollut hopeaa tai kultaa, eikä se saanut siirtomaana käydä kauppaa kuin Espanjan kanssa. 15. syyskuuta 1821 Guatemalan eliitti julisti maan itsenäiseksi. El Salvadorin maakunta sai muut Guatemalan alueen maakunnat liittymään Agustín de Iturbiden johtamaan Meksikon keisarikuntaan. Kun keisari Augustin I joutui eroamaan vuoden kuluttua, Guatemala irtautui Meksikosta.[15]

Guatemala, El Salvador, Honduras, Nicaragua ja Costa Rica muodostivat Keski-Amerikan Yhdysvallat heinäkuussa 1823. 1830-luvulla siihen liittyi Los Altos (nyk. jaettu Guatemalan ja Meksikon kesken). Vuosina 1838–1840 liittovaltion osat julistautuivat yksitellen itsenäisiksi. Guatemala vaati kauan osaa tai koko Belizeä, joka oli aluksi samaa Espanjan siirtomaata, mutta myöhemmin brittien valloittama. Guatemala tunnusti Belizen vasta vuonna 1991.[13]

Itsenäisyys ja sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Guatemalan sisällissota

Guatemalan sisällissota käytiin oikeistolaisen sotilasjuntan ja vasemmiston välillä vuosina 1954–1996. Sodassa sai surmansa 200 000 siviiliä. Siinä oli voimakkaita yhteyksiä kylmään sotaan: Yhdysvallat tuki laajasti sotilasjunttaa ja koulutti maan armeijaa.[16]

Sisällissotaan johtavat tapahtumat alkoivat 1950-luvun alussa, kun vasemmistolainen presidentti Jacobo Arbenz Guzmán toteutti joukon uudistuksia, jotka veivät maan lähemmäksi sosialismia. Viimeinen pisara oli yritys kansallistaa amerikkalaisen yhtiön omistamia banaaniviljelmiä.[17] Operaatiossa joukko oikeistolaisia poliitikkoja ja sotilaita kaappasi vallan, ja eversti Carlos Castillo Armas asetettiin presidentiksi. Vuonna 1957 henkivartiojoukot murhasivat hänet.[18]

Sotilasjohtaja seurasi toistaan, ja maassa pidettiin vaaleja joiden rehellisyys kyseenalaistettiin. Guatemalassa toimi neljä suurta vasemmistojärjestöä, jotka hyökkäilivät hallituksen organisaatioita vastaan. Samaan aikaan äärioikeistolaisjärjestöt kuten ESA (”salainen kommunisminvastainen armeija”) ja Valkoinen käsi kiduttivat ja murhasivat vasemmistoyhteyksistä epäiltyjä opiskelijoita, työläisiä ja älymystön edustajia.[18]

Sisällissotaan osallistui useita vasemmistojärjestöjä, joiden kattojärjestöksi perustettiin vuonna 1982 Unidad Revolucionaria Nacional Guatemalteca eli URNG. Sisällissota päättyi YK:n neuvottelemaan rauhansopimukseen presidentti Álvaro Arzún ja URNG:n välillä vuonna 1996.[18] Väkivaltaisin kausi osuu vuosina 1978–1983 hallinneiden kenraalien Fernando Romeo Lucas Garcían ja Efraín Ríos Monttin valtakausille. Varsinkin Ríos Monttin aikana hallitus käytti mayaintiaaneja vastaan poltetun maan taktiikkaa, jossa satoja vasemmistosissien tukijoiksi epäillyn alkuperäisväestön kyliä poltettiin.[19]

Vuonna 1992 Rigoberta Menchú sai Nobelin rauhanpalkinnon paljastaessaan hallituksen alkuperäisväestön kansanmurhan.[13]

2000-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lokakuussa 2005 hurrikaani Stan aiheutti runsaita sateita ja tulvia Keski-Amerikassa Guatemalassa, Hondurasissa ja El Salvadorissa. Guatemalassa yhteensä yli 100 000 ihmistä joutui jättämään myrskyn takia kotinsa. Lokakuun lopussa laskettiin, että noin 664 ihmistä on saanut surmansa ja kateissa oli edelleen 844 ihmistä. Tuhoutuneita koteja oli noin 9 000 ja jonkinlaisista vahingoista oli kärsinyt yli 430 000 ihmistä.[20]

4. marraskuuta 2007 pidettyjen presidentinvaalien toisella kierroksella maan uudeksi presidentiksi valittiin sosiaalidemokraatti Álvaro Colom. Hän sai noin 53 prosentin kannatuksen.[13]

Vuonna 2008 entinen presidentti Alfonso Portillo palautettiin Meksikosta vastaamaan syytteisiin taloudellisista väärinkäytöksistä.[13]

6. marraskuuta 2011 järjestettiin presidentinvaalien toinen kierros Otto Pérez Molinan ja Manuel Baldizónin kesken.[21][22] Entinen kenraali Pérez Molina nousi maan presidentiksi 14. tammikuuta 2012.

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Guatemalan presidentti

Guatemala on presidentillinen tasavalta, jossa ei ole pääministerin virkaa. Presidentti ja varapresidentti valitaan suoralla kansanvaalilla. Peräkkäiset kaudet on rajoitettu yhteen.[1]

Lainsäädäntövalta on tasavallan kongressilla (Congreso de la República), jossa on 158 jäsentä (vuodesta 2003). Näistä osa valitaan departementtien vaalipiireistä ja osa valtakunnalliselta listalta suhteellisella vaalitavalla. Sekä presidentin, varapresidentin että kansanedustajien kausi on neljä vuotta.[1]

Vuoden 2011 kongressivaalissa suurimmat puolueet olivat Isänmaallinen puolue PP (noin 27 prosenttia äänistä) sekä vaaliliiton muodostaneet Kansallinen toivo (UNE) ja Suuri kansallinen allianssi (GANA) (23 prosenttia), sekä USN, LIDER, CREO ja VIVA-EG, kullakin 7–10 prosenttia äänistä.[1][23]

Hallinnollinen jako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Guatemalan departementit

Guatemala on jaettu 22 departementtiin (departamentos), jotka on jaettu 332 kuntaan (municipios).

Departementit ovat:

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Guatemala satelliittikuvassa huhtikuussa 2002
Pääartikkeli: Guatemalan talous

Yli puolet Guatemalan työvoimasta toimii maataloudessa. Kaskiviljely on edelleen yleistä, ja perinteeseen kuuluu siirtää viljelmät alueelta toiselle.[3] Merkittävimmät vientituotteet ovat banaanit, kahvi, sokeriruoko, maissi ja puuvilla.[11] Yksityinen sektori vastaa 90 prosenttia kansantuotteesta: maatalous tuottaa kansantuotteesta 13 prosenttia ja viennistä 26 prosenttia.[24]

Vuonna 1998 kahvin hinnan putoaminen aiheutti talousongelmia varsinkin maaseudulla. Myös vuoden 2009 kansainvälinen lama ja sen aiheuttama kysynnän pieneneminen koettelivat Guatemalan taloutta.[24]

Maailmanpankin mukaan Guatemalan tulojakauma on läntisen pallonpuoliskon epätasaisimpia. Rikkain 20 prosenttia väestöstä kuluttaa yli puolet kansantuotteesta. Vastaavasti 51 prosenttia väestöstä elää alle kahdella ja 15 prosenttia alle yhdellä Yhdysvaltojen dollarilla päivässä. Sosiaaliset ongelmat kuten lapsikuolleisuus, lasten aliravitsemus ja lukutaidottomuus ovat pallonpuoliskon pahimpien joukossa.[24]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaksi nuorta naista Chichicastenangossa vuonna 1996.

Vuoden 2014 arvion mukaan asukkaita on 14,6 miljoonaa. Noin 60 prosenttia asukkaista puhuu espanjaa, 40 prosenttia erilaisia intiaanikieliä, joista 23 on virallisia. Uskonnoista suurimmat ovat roomalaiskatolisuus, protestanttiset liikkeet ja heimouskonnot. Vuonna 2011 noin 76 prosenttia aikuisista oli lukutaitoisia.[1]

Vuonna 2009 maassa eli 62 000 HIV:n kantajaa. Positiivisten osuus oli 0,8 prosenttia aikuisväestöstä, mikä on korkeampi kuin Etelä-Amerikan keskiarvo 0,5 prosenttia. Vuonna 2010 ARVT-lääkitystä sai 10 362 henkeä.[25]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Unescon maailmanperintöluettelossa on kolme kohdetta Guatemalasta: siirtomaa-ajan arkkitehtuuria edustava Antigua Guatemala, mayojen perinnettä tallettava Quiriguán arkeologinen puisto ja rauniot sekä Tikalin kansallispuisto. Tikal on puoliksi kulttuuri- puoliksi luontokohde, muut ovat kulttuurikohteita.[26]

Guatemalalaisten perusruokaa on maissi leivottuna tortilloiksi tai tamaleiksi, mustat pavut, riisi ja vehnä leivän tai pastan muodossa. Tortillat ovat etenkin intiaanitaustaisen väestönosan ruokaa, he saattavat syödä 12 yhdellä aterialla. Varakkuudesta riippuen lisukkeena voidaan syödä enemmän tai vähemmän kanaa, sian- tai naudanlihaa, rannikolla myös kalaa ja äyriäisiä. Monenlaisia hedelmiä ja vihanneksia syödään ja kasvatetaan paljon, hedelmät ovat yleinen jälkiruoka ja välipala. Päivässä syödään kolme ateriaa, joista lounas on suurin.[27]

Guatemalan sanomalehdet käyttävät perustuslain takamaa oikeuttaan arvostella hallitusta. Varsinkin korruptiota paljastavia toimittajia kuitenkin uhkaillaan, usein nimettömästi. Neljä televisiokanavaa kuuluvat samalle yksityiselle omistajalle, mutta niiden sanotaan tiedottavan valtion näkemyksiä uskollisesti. Valtion radiokanavan lisäksi maassa toimii useita yksityisiä radioasemia.[28]

Popol vuh on mayojen kansalliseepos. Miguel Asturias, guatemalalainen kirjailija, käänsi sen espanjaksi. Myös hänen ensimmäinen oma tunnettu teoksensa Leyendas de Guatemala (1930) perustuu mayatarinaan.[29] Asturias sai vuoden 1967 Nobelin kirjallisuuspalkinnon.[30]

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olympialaisiin Guatemala on osallistunut vuodesta 1932 epäsäännöllisesti, kaikkiaan 14 kertaa. Maan ainoa olympiamitalisti on Lontoossa 2012 hopealle 20 kilometrin kävelyssä sijoittunut Erick Barrondo.[31]

Guatemalan suosituin urheilulaji on jalkapallo. Maan jalkapallojoukkue oli helmikuussa 2011 FIFA:n rankingissa sijalla 126. Rekisteröityjä pelaajia on 154 649. Guatemala ei ole koskaan edennyt MM-kilpailuihin, mutta Gold Cupin Guatemala on voittanut 1967.[32][33]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e f g h i j k l The World Factbook: Guatemala CIA. (englanniksi)
  2. ↑ Human Development Report 2015. Work for Human Development Maiden HDI-sijaluvut ja indeksiarvot englanninkielisen pdf-julkaisun sivuilla 208–211 (arvot sivustolla myös Excel-taulukkona), 14.12.2015, YK:n kehitysjärjestö (undp.org) (arabiaksi, englanniksi, espanjaksi, kiinaksi, ranskaksi)
  3. ↑ a b Fire Situation in Guatemala University Freiburg
  4. ↑ a b Guatemala Country Guide BBC Weather
  5. ↑ Vistas of Guatemala Guate
  6. ↑ Guate.org
  7. ↑ Guatemala: metropolitan areas Wolrd Gazetteer
  8. ↑ Guatemala: largest cities and towns and statistics of their population World Gazetteer
  9. ↑ Guatemala City Climatological Information WMO
  10. ↑ Guatelmala Wildlife Conservations society
  11. ↑ a b c Maailma tänään: Meksiko, Keski-Amerikka ja Karibia, s. 12. Bonnier, 1996. ISBN 87-427-0797-8.
  12. ↑ Discover lost Mayan cities in Guatemala's Mirador Basin CBC 2009
  13. ↑ a b c d e Timeline: Guatemala BBC News
  14. ↑ The First Mexican Empire and Agustín de Iturbide - Primer Imperio Mexicano Mexican History
  15. ↑ A Brief History of Guatemala Spain Exchange
  16. ↑ Michael McClintock: Overthrowing Undesirable Regimes: Guatemala, 1954 (Teoksesta Instruments of Statecraft: U.S. Guerilla Warfare, Counterinsurgency, and Counterterrorism, 1940-1990) 2002. Viitattu 27.10.2011.
  17. ↑ Joseph R. Conlin: The American Past: A Survey of American History, s. xlvi. Cengage Learning, 2008. ISBN 9780495566090.
  18. ↑ a b c Global Security Org
  19. ↑ Guatemala court orders genocide probe BBC 2001
  20. ↑ Hurricane Stan: Environmental Impacts from Floods and Mudslides in Guatemala Ochanet
  21. ↑ Guatemala election: Perez Molina set to face Baldizon BBC News 12..9.2011
  22. ↑ Retired general leads Guatemala vote, faces run-off Reuters
  23. ↑ Resltados Tribunal SUpremo Electoral
  24. ↑ a b c Background Note Guatemala (previous editions) 2010. US Department of State. Viitattu 26.12.2014.
  25. ↑ UNAIDS report on global AIDS epidemic 2010 2010. UNAIDS. Viitattu 27.10.2011.
  26. ↑ Guatemala Unesco heritage
  27. ↑ Guatemala Countries and their cultures
  28. ↑ Country Profile BBC News
  29. ↑ Miquel Asturias Petri Liukkonen (author) & Ari Pesonen. Kuusankosken kaupunginkirjasto 2008
  30. ↑ The Nobel Prize in Literature 1967 (elämänkerta, julkaisuluettelo ja palkinnon myöntämispuhe) The Official Web Site of the Nobel Foundation. (englanniksi)
  31. ↑ Guatemala in Olympics Sport reference
  32. ↑ Associations:Guatemala FIFA
  33. ↑ Sports and recreation Britannica. Viitattu 3.11.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väli-Amerikan valtiot

Mantereen maat: Belize | Costa Rica | El Salvador | Guatemala | Honduras | Meksiko | Nicaragua | Panama

Saarivaltiot: Antigua ja Barbuda | Bahama | Barbados | Dominica | Dominikaaninen tasavalta | Grenada | Haiti | Jamaika | Kuuba | Saint Kitts ja Nevis | Saint Lucia | Saint Vincent ja Grenadiinit | Trinidad ja Tobago

Epäitsenäiset alueet: Anguilla | Aruba | Brittiläiset Neitsytsaaret | Caymansaaret | Curaçao | Guadeloupe | Martinique | Montserrat | Navassa | Puerto Rico | Sint Maarten | Turks- ja Caicossaaret | Yhdysvaltain Neitsytsaaret

Noudettu kohteesta https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Guatemala&oldid=15735613