Bolivia
.svg)
Bolivian monikansainen valtio[6] (esp. Estado Plurinacional de Bolivia) eli Bolivia (ketšuaksi Bulibiya, aimaraksi Wuliwya) on tasavaltalainen sisämaavaltio Etelä-Amerikassa. Sen rajanaapurit ovat pohjoisessa ja idässä Brasilia, etelässä Paraguay, Argentiina ja Chile ja lännessä Peru. Amazonin valuma-alueella sijaitsevan Bolivian kasvi- ja eläinlajisto on maailman runsaimpia.
Vajaan kymmenen miljoonan asukkaan Bolivia on väkiluvultaan Andien pienin valtio ja kuuluu Latinalaisen Amerikan köyhimpiin maihin. Bolivia on taistellut myös monien terveysongelmien, kuten korkean lapsikuolleisuuden kanssa. Bolivia on saanut nimensä venezuelalaisen vallankumousjohtajan Simón Bolívarin mukaan. Bolivia on maailman korruptoituneimpia maita. Maan itsenäisyyden ajan historiaa ovat sävyttäneet parisataa vallankaappausta.[2] Monet presidentinvaalit ovat päättyneet siten, että armeija on syrjäyttänyt voittajan[7]
Sisällysluettelo
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
-
Pääartikkeli: Bolivian historia
Varhaishistoria ja siirtomaa-aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Boliviassa on pitkään ollut hyvin edistyneitä kulttuureita, joista merkittävin oli noin 1200-luvulla ruoantuotannon romahtamisen vuoksi hävinnyt Tihuanaco-kulttuuri. 1400-luvulla Inkojen imperiumi valtasi alueen. Inkat eivät kuitenkaan saaneet valtaansa maan itäosan paimentolaisia vaan ainoastaan maanviljelijäheimot. Siksi he joutuivat rakentamaan alueelle useita rajalinnoituksia. Espanjalaiset liittivät Bolivian Perun varakuningaskuntaan 1500-luvun alkupuoliskolla ja sittemmin La Platan varakuningaskuntaan. Bolivialaiset hopeakaivokset tuottivat suuren osan Espanjan imperiumin vauraudesta. Cerro Rico -vuoren juurella sijaitseva Potosí tuotti suurimman osan Espanjan hopeasta ja kasvoi vuosiksi läntisen pallonpuoliskon suurimmaksi kaupungiksi.[8][9]
Itsenäistyminen, sotia ja aluemenetyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Espanjalainen hallinto alueella heikkeni Napoleonin sotien aikaan 1800-luvun alussa. Bolivian itsenäisyystaistelu alkoi vuonna 1809 ja kesti vuoteen 1825, jolloin Bolivia onnistui irrottautumaan Espanjasta venezuelalaisen vapaustaistelijan Simón Bolívarin ansiosta, jonka mukaan maa myös nimettiin. Itsenäistyminen ei kuitenkaan tuonut vakautta, ja noin 60 vuoden ajan lyhytikäiset hallitukset ja vallankaappaukset seurasivat toistaan. Bolivia menetti vuosien 1879–1884 aikana käydyssä Tyynenmeren sodassa Chilelle mineraalipitoisen Tyynenmeren rantakaistaleensa ja meriyhteytensä.[9][10]
Hopean maailmanlaajuinen hinnannousu 1800-luvun lopulla toi Boliviaan hyvinvointia ja poliittista vakautta. Tina korvasi lopulta hopean maan tärkeimpänä vientituotteena 1900-luvun alussa. Vuosina 1932–1935 käydyssä Chacon sodassa Bolivia menetti Paraguaylle kolme neljäsosaa Gran Chacon tasankoalueesta. Chacon sodasta vuoteen 1952 Bolivian sisäistä politiikkaa kiristivät keskenään kilpailevat ideologiat sekä uusien ryhmien vaatimukset.[9][10]
Vallankumous 1952[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Chacon sodan tappion aiheuttaman tyytymättömyyden vuoksi vuonna 1952 vasemmistolainen kansallinen vallankumouksen liike (MNR) johti kansallista vallankumousta, joka syöksi vallasta entisen oligarkian. Victor Paz Estenssoro palasi maanpaosta presidentiksi. Tuolloin maassa laajennettiin äänioikeus myös naisille ja alkuperäisväestölle, parannettiin alkuperäisväestön koulutusta, tehtiin maauudistus ja kansallistettiin kaivokset.[9][10]
Sotilasvaltaa 1964–1982[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varapresidentti René Barrientos ja asevoimien komentaja Alfredo Ovando syöksivät MNR:n vallasta vuoden 1964 sotilasvallankaappauksessa. Barrientosin kuoltua 1969 valtaa pitivät heikot hallitukset. Vuonna 1971 vallankaappaus syrjäytti kenraali Juan Torresin ja nosti valtaan eversti Hugo Banzerin. Banzer hallitsi 1971–1978. Hänen valtakaudellaan Bolivian talous kasvoi, mutta ihmisoikeusloukkaukset vähensivät hänen suosiotaan. Vuosien 1978, 1979 ja 1980 vaalit mitätöitiin vilpin vuoksi. Heinäkuun 1980 kaappauksessa valtaa nousi kenraali Luis García Meza Tejada. Hänen hallintonsa tunnettiin ihmisoikeusrikkomuksista, huumekaupasta ja talouden huonosta hoidosta. Se kaadettiin vallankaappauksessa elokuussa 1981. Sekava poliittinen tilanne ratkaistiin kutsumalla vuonna 1982 kokoon Tejadan hajottama kongressi, joka valitsi presidentiksi Hernán Siles Zuazon.[9][10]
Siviilihallinnon aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Siles toimi presidenttinä 1982–1985. Kireän poliittisen tilanteen vuoksi hän järjesti vaalit vuoden etuajassa. Banzer sai eniten ääniä, mutta ei enemmistöä, joten kongressi valitsi presidentiksi Víctor Paz Estenssoron. Vuonna 1989 Banzer jäi kolmanneksi ja antoi tukensa vasemmiston Jaime Paz Zamoralle. Vasemmiston ja oikeiston yllätysliitto esti ennakkosuosikki Gonzalo Sánchez de Lozadan valinnan. Vuonna 1993 presidentiksi valittiin Sánchez de Lozada, joka ryhtyi voimakkaisiin taloudellisiin ja sosiaalisiin muutoksiin.[9]
Vuoden 1997 vaaleissa ei syntynyt selvää tulosta, ja Banzer sai vuorostaan vasemmiston tuen ja tuli valituksi presidentiksi 71-vuotiaana. Hän erosi kuitenkin ennen kautensa päättymistä vuonna 2001 terveyssyistä, ja varapresidentti Jorge Quiroga istui kauden loppuun.[9]
Sánchez de Lozada palasi presidentiksi vuoden 2002 vaaleissa. Hänet kuitenkin painostettiin eroon mellakoinnein ja lakoin lokakuussa 2003 niin sanotussa kaasusodassa. Myös varapresidentti Carlos Mesa erosi pian. Ensimmäinen alkuperäisväestöä edustava presidentti Evo Morales astui virkaan tammikuussa 2006.[10]
Presidentiksi noustuaan Morales ajoi läpi perustuslain muutoksen. Prosessi kesti lähes kaksi vuotta, sillä oppositio vastusti sekä lain sisältöä että sen säätämisjärjestystä. Puhkesi verisiä mellakoita.[11]
Neljän rikkaimman Moralesia vastustavan maakunnan kuvernöörit nousivat vuonna 2008 avoimesti presidenttiä vastaan. Järjestettiin kaksi kansanäänestystä, joista jälkimmäisessä Moralesin hallinnon jatkoa tuki 67 % äänestäneistä.[10] Cochabamban ja La Pazin kuvernöörit menettivät paikkansa.[12] Syyskuussa 2008 mielenilmaukset voimistuivat uudelleen paikallisviranomaisten ammuttua mielenosoittajia ja räjähdysten tuhottua kaasuputken. Kireimmäksi tilanne kärjistyi pohjoisessa Pandon departementissa, kunnes maan armeija valtasi sen hallintokaupungin ja vangitsi sen kuvernöörin Leopoldo Fernándezin.[13]
Morales valittiin 2009 toiselle kaudelle. Hän on tehnyt näkyvästi globaalia politiikkaa. Vuonna 2010 Bolivia kieltäytyi allekirjoittamasta Cancúnin ilmastosopimusta.[14] Sen sijaan se isännöi samaan aikaan Cochabambassa "varjokokousta" eli Kansojen välistä ilmastonmuutoksen ja äiti maan oikeuksien konferenssia.[15] Vuonna 2012 Bolivia irtisanoutui tilapäisesti YK:n huumesopimuksista protestoidakseen kokon luokittelua huumeeksi. Se allekirjoitti Yhdysvaltojen ja Brasilian kanssa erillissopimukset laittoman kokaiinin tuotannon rajoittamiseksi.[10]
Politiikka ja hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
-
Pääartikkeli: Bolivian politiikka
Bolivia on presidentiaalinen tasavalta, jossa ei ole pääministerin virkaa. Presidentti valitaan viiden vuoden kaudeksi; sama presidentti voidaan valita korkeintaan kahdeksi kaudeksi. Maan presidenttinä on toiminut vuodesta 2006 lähtien Evo Morales. Maan varapresidentti valitaan presidentin kanssa samaan aikaan, ja virkaa pitää tällä hetkellä Álvaro García Linera.[2]
Bolivian kansanedustuslaitos on kaksikamarinen kansalliskokous (Asamblea Legislativa Plurinacional), jossa edustajainhuoneessa (Cámara de Diputados) on 121 jäsentä ja departementtien edustajien kamarissa (Cámara de Representantes Departamentales) neljä jäsentä jokaisesta departementista. Edustajien kausi on viisi vuotta ja heidät voidaan valita vain yhdeksi peräkkäiseksi kaudeksi. Seitsemän edustajainhuoneen paikoista on varattu alkuperäisväestölle.[2][4][16]
Äänioikeus on myös äänestysvelvollisuus, ja koskee kaikkia 21 vuotta täyttäneitä ja lisäksi niitä 18 vuotta täyttäneitä, jotka ovat naimisissa.[2]
Hallinnollinen jako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
-
Pääartikkeli: Bolivian departementit
Bolivia on jaettu yhdeksään departementtiin (departamentos). Departementit on jaettu 112 provinssiin (provincias) ja edelleen kantoneihin (cantones).[17]
Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
-
Pääartikkeli: Bolivian maantiede
Bolivia on sisämaavaltio keskisessä Etelä-Amerikassa. Sen rajanaapureita ovat Brasilia, Paraguay, Argentiina, Chile ja Peru. Bolivia menetti rantakaistaleensa Tyynenmeren sodassa 1879–1884. Bolivian pinta-ala on 1 098 581 neliökilometriä ja se on kooltaan kolme kertaa Suomen kokoinen.[2][16]
Bolivia on vuoristoinen maa, ja se voidaan jakaa kolmeen maantieteelliseen alueeseen: Länsiosan Andit ja kuivat ylängöt, keskiosan subtrooppiset laaksot ja idän trooppinen alanko, jota peittää Amazonin sademetsä. Bolivian länsiosassa sijaitsee maailman toiseksi laajin ylätasanko Altiplano, joka ulottuu myös Perun eteläosiin. Maailman korkeimmalla sijaitseva järvi Titicaca sijaitsee Altiplanon ylängöllä Bolivian ja Perun rajalla. Metsät peittävät noin puolet maan pinta-alasta. Bolivian korkein vuori on maan lounaisosassa sijaitseva 6 542 metriä korkea Nevado Sajama.[16]
Maassa on noin 14 000 kilometriä purjehduskelpoisia jokia. Maan tärkeimmät vesiväylät ovat Beni, Chapare, Desaguadero, Guaporé (tunnetaan Boliviassa nimellä Río Iténez), Mamoré, Paraguay ja Pilcomayo.[16]
Maan väkiluku oli vuonna 2010 yhteensä 9 947 418.[2] Bolivialla on matala väestötiheys, ainoastaan noin 9 asukasta per neliökilometri. 2000-luvun alussa noin 42 % maan asukkaista asui Altiplanon alueella maan länsiosassa, 30 prosenttia itäosan alangolla ja 29 prosenttia maan keskiosan laaksoissa. Kaupungistuminen on vielä vähäistä, mutta se on kasvussa. Vuonna 2004 noin 62 % maan asukkaista asui kaupungeissa, joista 40 % yli 200 000 asukkaan kaupungeissa.[16] Maan suurimmat kaupungit olivat vuonna 2010 Santa Cruz (1 616 000), El Alto (953 000) ja La Paz (835 000).[18]
Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Ilmastokaavioita Bolivian eri osista | |
Tambo Quemado Andeilla 4351 m:n korkeudessa – sadesumma 224 mm.
|
Santa Cruz maan länsiosassa 437 m:n korkeudessa – sadesumma 1046 mm.
|
Bolivian ilmastoerot johtuvat maan suurista korkeuseroista. Andeilla, maan länsiosassa, vallitsee tyypillinen trooppisen ylänköalueen ilmasto. Sateet ovat vähäisiä ja ajoittuvat joulu- ja maaliskuun välille. Lämpötilat pysyvät melko samoina kuukausittain, kun taas päivittäiset lämpötilat vaihtelevat paljon öiden ollessa varsinkin kuivan talvikauden aikaan erityisen viileitä. Eräissä osissa vuotuinen sademäärä jää alle 250 millimetrin. Andien itäpuolen tasangolla ilmasto on kuumempi ja sateisempi. Sadetta saadaan 1 000–1 500 mm vuodessa. Harvinainen talviajan ilmiö on polaari-ilman purkaus Antarktikselta näille tasangoille. Silloin lämpötila saattaa pudota tilapäisesti lähelle nollaa. Amazon tulvii maan koillisosassa sadekauden aikaan jolloin kuivuus lisääntyy maan tasankoalueilla.[16][19]
Luonto ja luonnonsuojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bolivian monipuolisten maastonmuotojen ja suurten alueellisten ilmastoerojen vuoksi maassa on suuri määrä erilaisia kasvillisuusvyöhykkeitä, joihin kuuluvilla alueilla elää paljon erilaisia eläinlajeja. Neljän kilometrin yläpuolella kasvaa maailman suurimmaksi varpukasviksi kutsuttu neljämetrinen Polylepis-sukuun kuuluva Polylepis rugulosa. La Pazin lähellä kasvaa puija, joka kukkii vasta noin 80–150 vuoden ikäisenä. Azorella compacta, joka muistuttaa kivien pintaan tarttunutta vaahtoa, kasvaa yli kolmen kilometrin korkeudessa. Öljypitoisen pihkansa takia kasvia on käytetty polttoaineena Altiplano-ylängön kylissä. Hieman alempana metsä on vielä harvinaista, mutta alueella kasvaa erilaisia kaktuslajeja, piikikkäitä pensaita sekä tuotua eukalyptusta. Altiplanon ylätasangolla elää esimerkiksi laamoja, alpakoita, vikunjoita sekä viskatsoja. Amazonin valuma-alueella, jolla Bolivia osittain sijaitsee, elää maailman runsain kirjo erilaisia kasvi- ja eläinlajeja.[20]
Bolivian kansallispuistot ja muut suojelualueet peittävät 18 miljoonaa hehtaaria (180 000 km2) eli 17 prosenttia maan pinta-alasta. Sajaman kansallispuistoon maan kaakkoisosassa Chilen rajalla kuuluu Bolivian korkein vuorenhuippu. Siellä elää vikunja- ja laamalaumoja sekä flamingoja. Alueella on myös geysireitä sekä kuumia lähteitä. Niitä esiintyy myös lähellä Salar de Uyunin suola-aavikkoa sijaitsevalla Eduardo Avaroan suojelualueella, jonka tunnetuimmat flamingojärvet ovat Laguna Colorada ja Laguna Verde. Apolobamban suojelualueella, joka sijaitsee La Pazista luoteeseen Perun rajalla, on arvioitu elävän 1 500 kasvilajia ja 300 eläinlajia, joihin kuuluvat andienkondori ja silmälasikarhu. Vielä enemmän kasvilajeja tavataan Carrascon kansallispuistossa, joka ulottuu Andien reuna-alueella trooppisesta sademetsästä ylärinteiden pilvimetsään. 1,5 miljoonan hehtaarin alueella elää yli 5 000 kasvilajia, 700 lintulajia, ja monia muita eläimiä kuten silmälasikarhuja, apinoita ja jaguaareja. Amazonin sademetsässä, kuten Madidin kansallispuistossa, elää kymmenen apinalajia, jaguaareja, puumia, isomuurahaiskarhuja, anakondia, kaimaaneita ja lukuisia kalalajeja.[21]
Maailmanperintökohteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Boliviassa sijaitsee kuusi Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluvaa kohdetta: Potosín kaupunki, joka valittiin maan ensimmäisenä kohteena luetteloon vuonna 1987, Chiquitosin jesuiittalähetysasemat, Sucren historiallinen kaupunki, Fuerte de Samaipatan linnoitus, Tiwanakun tiwanakukulttuurin hengellinen ja poliittinen keskus ja Noel Kempff Mercadon kansallispuisto.[22]
Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bolivia on pitkään tunnettu yhtenä Latinalaisen Amerikan köyhimmistä ja vähiten kehittyneimmistä maista. 1980-luvun alun tuhoisan talouskriisin jälkeen talous kehittyi suotuisasti 1990-luvun ajan.[2] Presidentti Sánchez de Lozadan virkakaudella (1993–1997) suoritettiin suuria taloudellisia ja sosiaalisia muutoksia.[9] 2000-luvun alussa alkoi jälleen poliittisten levottomuuksien aika, ja vastikään löydettyjen maakaasuvarojen hyödyntämisestä kiisteltiin. Vuonna 2008 nopeutunut talousnousu hidastui vuoden 2009 maailmanlaajuisen talouslaman myötä. Vuoden 2008 lopulla alkanut raaka-aineiden hintojen lasku, ulkomaalaisen sijoituksen puute kaivos- ja hiilivetysektoreilla, huono infrastruktuuri sekä kauppaetuuksien keskeytys Yhdysvaltojen kanssa aiheuttaa ongelmia maan taloudelle.[2]
Bolivialla on Etelä-Amerikan toiseksi suurimmat maakaasuvarat. Fossiilisten polttoaineiden tuotanto on kansallistettu, eikä valtion yhtiö kykene toimittamaan naapurimaihin niiden tilaamia kaasumääriä. Yritykset sijoittavat Boliviaan vain minimimäärän mikä on välttämätöntä tuotannon pitämiseksi nykyisellään.[9] Maakaasun ohella valtion tärkeimmät vientituotteet ovat metallit, soijapavut ja jalokivet.[23]
Liikenne ja tietoliikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bolivian suuret korkeudet ja hankala maasto haittaavat maan liikenneyhteyksiä. Lisäksi myös tulvat ja mutavyöryt aiheuttavat ongelmia. Boliviassa on noin 62 000 kilometriä tietä, josta kuitenkin vain alle 4 000 kilometriä päällystettyä. Boliviassa on noin 3 500 kilometriä rautatietä, mutta yhden suuren verkoston sijaan maassa on pienempiä verkostoja maan itä- ja länsiosissa. Maassa on lähes 900 lentoasemaa, joista kuitenkin vain 16 on päällysteisiä. Boliviassa on kaksi kansainvälistä lentoasemaa: El Alton kansainvälinen lentoasema La Pazissa ja Viru Virun kansainvälinen lentoasema Santa Cruzissa. Maan suurimmat lentoyhtiöt ovat Lloyd Aereo Boliviano ja Aerosur.[16]
Bolivian tietoliikenne on kehittynyt paljon 1990-luvulla aloitetun yksityistämisen jälkeen, mutta se on kuitenkin vielä suhteellisen rajoittunutta verrattuna muihin Etelä-Amerikan valtioihin.[16] Matkapuhelimien määrä lisääntyy maassa nopeaa vauhtia ja vuonna 2009 niitä oli 75 sataa henkeä kohden. Suurin osa matkapuhelimista on keskittynyt La Paziin ja muihin suuriin kaupunkeihin. Boliviassa oli vuonna 2009 yhteensä 7,1 miljoonaa matkapuhelimen käyttäjää. Internetin käyttäjiä oli vuonna 2009 noin 1,1 miljoonaa, jossa se on maailmanlaajuisesti sijalla 95.[2]
Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bolivian asukasluvuksi arvioitiin heinäkuussa 2014 noin 10,6 miljoonaa. The World Factbookin mukaan etnisesti bolivialaisista 68 % on mestitsejä, 30 % alkuperäiskansoihin kuuluvia, 5 % valkoisia, 2 % choloja ja 1 % mustia. Noin 44 % bolivialaisista liittää itsensä johonkin maan alkuperäiskansoista, pääasiassa ketšuoihin tai aimaroihin. Etnisten ryhmien suhteelliset määrät vaihtelevat eri väestönlaskentojen kysymyksenasettelun mukaan.[2] Alkuperäiskansojen oikeudet maassa ovat parantuneet hitaasti. Esimerkiksi äänioikeus niille myönnettiin vasta 1950-luvulla. 7. helmikuuta 2009 voimaan astuneen uuden perustuslain on tarkoitus vahvistaa köyhän intiaanienemmistön asemaa muun muassa lupaamalla alkuperäiskansoille oikeuden kulttuurinsa säilyttämiseen ja hajauttamalla valtaa paikalliselle tasolle. Perustuslaki hyväksyttiin kansanäänestyksessä, jossa se sai yli 60 %:n kannatuksen.[10][24][4]
Bolivia on Etelä-Amerikan kehittymättömimpiä valtioita, ja noin kaksi kolmasosaa sen asukkaista elää köyhyydessä. Maan asukastiheys vaihtelee alle yhdestä asukkaasta per neliökilometri maan lounaisosassa, kymmeneen asukkaaseen per neliökilometri maan keskiosan ylängöillä.[9]
Vuoden 2001 väestölaskennassa bolivialaisista 78 % on katolisia, 16 % protestantteja / evenkelisia, 3 % muita kristittyjä, 0.2 % muita uskontoja ja 2.5 % on uskonnottomia.[25] Boliviassa puhutuista kielistä suurimmat ovat espanja (vuonna 2001 sen puhujia oli 60 %), ketšua (20 %) ja aimara, (14 %).[2] Muita virallisia kieliä ovat araona, baure, bésiro, canichana, cavineño, cayubaba, chácobo, chimán, ese ejja, guarani, guarasu’we, guarayu, itonama, leco, machajuyai-kallawaya, machineri, maropa, mojeño-trinitario, mojeño-ignaciano, moré, mosetén, movima, pacawara, puquina, sirionó, tacana, tapiete, toromona, uru-chipaya, weenhayek, yaminawa, yuki, yuracaré ja zamuco.[3][4] Kaikkiaan maassa puhutaan Ethnologue-kirjan luokittelun mukaan 42 eri kieltä.[26]
YK:n vuosituhattavoitteista arvioidaan, että kolme jää saavuttamatta: äärimmäisen nälän ja köyhyyden poistaminen, odottavien äitien terveyden parantaminen ja ympäristön kestävä kehitys. Muidenkin saavuttaminen vaatii suuria muutoksia.[27] Vuonna 2009 arvioitiin, että kolmannes maan lapsista ja nuorista (320 000 henkeä) työskenteli ankeissa oloissa: kaivoksissa, sokeriruoko- ja pähkinäviljelmillä. Monet maatalouden lapsityöläiset ovat liikkuvaa työvoimaa: he lähtevät maan köyhimmiltä alueilta ja kulkevat sinne missä satoa korjataan asuen tilapäisissä parakeissa ja savimajoissa.[28] Kaivoksissa työskentelevien elinajanodote on 40 vuoden paikkeilla.[29]
Koulutus ja lukutaito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maan väestöstä 86,7 prosenttia on lukutaitoisia.[2] Maaseudun ja kaupungin välillä on kuitenkin eroja lukutaitoisuuden ollessa kaupungeissa keskimäärin korkeampi, sillä maaseudun lasten on usein koulun sijasta osallistuttavat tukemaan perheensä taloutta. 2000-luvun puolessa välissä maaseudun lapset opiskelivat keskimäärin noin 4,2 vuotta luvun ollessa kaupungeissa 9,4 vuotta. Myös sukupuolten välillä on eroja. Ongelmat maan koulutuksessa eivät välttämättä johdu rahoituksen puutteesta, sillä 23 % vuosittaisesta budjetista menee koulutukseen.[16]
Koulua käyvien lasten osuus on kasvanut paljon 1990-luvun aikana. Kuitenkin opetuksen taso, varsinkin kielissä ja matematiikassa, on kehno, ja opettajien palkkataso alhainen.[30] Vuosituhattavoitteiden raportin mukaan vuonna 2006 alakoulua kävi 92,7 % ikäluokasta. Tämä oli hiukan vähemmän kuin vuonna 2001. Kahdeksannelle luokalle jatkoi 75,6 %, tämä taas oli parantunut viidessä vuodessa. Yli 15-vuotiaista 10,8 % oli lukutaidottomia.[31]
Kansanterveys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 2003 tuhannesta vastasyntyneestä keskimäärin 54,6 kuoli ennen yhden vuoden ikää. Tämä on parantunut vuodesta 1998 jolloin kuolleita oli 67,3 tuhannesta. Luku on silti korkea. Lapsikuolleisuutta koetetaan vähentää rokotusohjelmalla, mutta se ei saavuta kaikkia lapsia varsinkaan niillä paikkakunnilla, missä suuri osa asukkaista kuuluu alkuperäisväestöön..[32]
Yksi vuosituhattavoitteista on odottavien äitien kuolleisuuden vähentäminen neljännekseen vuoden 1990 tasosta. Vuonna 1989 sadastatuhannesta elävän lapsen synnyttäneestä äidistä kuoli 416, vuonna 2003 enää 229. Vuonna 1989 koulutettu henkilö kuten kätilö osallistui noin puoleen synnytyksistä, vuoteen 2003 mennessä osuus kasvoi 65 prosenttiin.[33]
Malariaongelma on pahentunut: Tuhannesta asukkaasta keskimäärin 5,3 kantoi vuoden aikana malarialoista vuonna 2006, kun viisi vuotta aiemmin luku oli 4,6. Chagasin tauti-tartuntojen määrä pieneni: vuonna 2003 yli puolessa kunnista yli 3 % asukkaista kantoi Chagasia. Tällaisten kuntien osuus pieneni 30 prosenttiin vuoteen 2006 mennessä. Tuberkuloosia vastaan on rokotettu 75 % väestöstä.[34]
Vuonna 2012 arvioitiin, että HIVin kantajia oli noin 0,3 % aikuisväestöstä, kaikkiaan noin 15 900 henkeä.[2] Vuonna 2011 ARV-lääkitystä sai 27% sitä tarvitsevista, luku on alhainen mutta kasvussa, sillä 2008 apua sai vain 15% tarvitsevista.[35]
Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bolivialainen kulttuuri on syntynyt Andien ketsuan- ja aymarankielisten, espanjalaissyntyisten ja Amazonian alueen pienten heimojen kulttuurien yhdistyessä. Bolivialaisasutukset rakennetaan hyvin usein keskustorin ympärille, jossa sijaitsee yleensä kirkko sekä tärkeimmät hallintorakennukset. Samanlainen välimerentyyppinen sosiaalinen keskus esiintyy myös useimmissa kaupunki- sekä maalaisasunnoissa. Moderneja pilvenpiirtäjiä esiintyy etupäässä La Pazissa sekä Cochabambassa. Ylänköalueilla asuinrakennukset rakennetaan usein savitiilestä.[36]
Elokuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuvia on näytetty Boliviassa 1800-luvun lopusta alkaen ensimmäisten elokuvien saapuessa Boliviaan vuonna 1897. Vuonna 1904 tehtiin ensimmäiset kotimaiset elokuvat. Vuoden 1952 vallankumouksen jälkeen perustettiin Bolivian elokuva-instituutti. Vuonna 1959 Jorge Sanjinés, joka oli opiskellut Chilessä, palasi Boliviaan. Hänestä tuli kantaaottavan bolivialaisen elokuvan keskeinen hahmo yhdessä Oscar Sorian ja Ricardo Roadin sekä Antonio Eguinon kanssa. Vuoden 1973 sotilasvallankumouksen jälkeen alkoi bolivialaisen elokuvan alennustila, josta toipuminen vei vuosia. Uuden polven ohjaajia ovat Francisco Ormachea, Alvaro Zavaleta ja Paolo Agazzi.[37]
Esittävät taiteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ennen eurooppalaisten tuloa bolivialainen musiikki kehittyi eri alueilla erilaiseksi. Soittimina käytettiin muun muassa pentatonista panhuilua ja kolmisoinnun säveliä käyttävää erke-nimistä suurta torvea. Lyömäsoittimia käytettiin säestykseen. Inkojen musiikkiin kuului laulu, kun taas Tihuanacon musiikki oli instrumentaalista. Espanjalaiset valloittajat ja jesuiittojen lähetyssaarnaajat toivat omia perinteisiä soittimiaan, kuten kitaroita, viuluja, pianon, harppuja ja trumpetin. Nykyään bolivialainen musiikki on rikasta ja vaihtelevaa historiallisen taustan sekä maan eri alueilta tulleiden vaikutteiden vuoksi. Maan kansallislaulu on vuonna 1851 sävelletty Bolivianos, el hado propicio.[38]
Boliviassa on useita suosittuja ja perinteisiä tanssityylejä, kuten esimerkiksi Morenada, jossa yhdistyy Afrikasta tuotujen orjien ja paikallisten kulttuurien elementtejä, hyvän ja pahan välistä taistelua kuvaava Diablada, sekä Saya, jota säestää vahvat rummut. [39]
Ruoka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bolivialaisessa perinneruoassa on paljon hiilihydraatteja, mutta toisinaan niukasti muita ravintoaineita. Ruokavalion perusta on peruna, josta kasvatetaan monia lajikkeita. Sen lisäksi kasvatetaan muita Andeilta ja Euroopasta kotoisin olevia mukulakasveja ja viljoja, kuten okaa (Oxalis tuberosa) kvinoaa, ohraa ja yhä enenevässä määrin myös riisiä sekä palkokasveja ja maissia. Naudan ja kamelieläinten lihaa kuivatetaan, vaikka naudanlihan merkitys ravintona on vähäinen. Marsunliha ja uppopaistettu sianliha ovat paikallisia herkkuruokia. Chicha-maissiolut on tärkeä perinnejuoma ylänköalueilla.[36]
Bolivia on omavarainen muiden ruoka-aineiden paitsi vehnän suhteen. Maan ylänköalueilla kasvatetaan mukulakasveja, maissia ja palkoja. Benin ja Pandon departementeissa on suuria karjatiloja. Itäisessä Santa Cruzin alueella kasvatettavat riisi, sokeri ja erilaiset ruokaöljyt kattavat suurimman osan maan tarpeista, jonka lisäksi alueella kasvatetaan vientikasveja kuten soijapapuja.[36] Kokapensasta on aina kasvatettu maan itäosassa sosiaalisiin ja lääketieteellisiin tarpeisiin, mutta huumekaupan kansainvälistyminen on tehnyt Boliviasta maailman kolmanneksi suurimman kokan tuottajan ja viejän.[36]
Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tinco on perinteinen bolivialainen urheilulaji. Se alkaa rituaalisena tanssina, mutta kehittyy tappeluksi paljailla nyrkeillä. Titicaca-järvellä järjestetään vuosittain uintikilpailuita, joissa matka ei ole kovin pitkä, mutta vesi jäätävän kylmää. Myös La Pazin maratoni on raskasta urheilua, sillä se juostaan yli 3 600 metrin korkeudessa.[40]
Jalkapallo on Bolivian suosituin urheilulaji. Bolivian jalkapalloliitto (Federación Boliviana de Fútbol) on maan jalkapallourheilua hallinnoiva järjestö. Bolivian jalkapallomaajoukkue voitti Etelä-Amerikan mestaruuden vuonna 1963. Se on osallistunut MM-turnaukseen vuosina 1930, 1950 ja 1994. Toukokuussa 2014 se oli FIFAn rankingissa sijalla 68.[41] Jalkapallon jälkeen suosittuja urheilulajeja ovat koripallo ja lentopallo, joissa molemmissa pelataan kansallinen seurajoukkueiden sarja.[40]
Bolivia on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1936. Sen joukkueessa on harvoin ollut yli kymmentä urheilijaa, eikä se ole koskaan saanut mitaleita.[42]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Bolivia profile BBC News Latin America & Carribean. BBC World News. Viitattu 13.04.2013.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q The World Factbook: Bolivia CIA. (englanniksi)
- ↑ a b Serafín M. Coronel-Molina: Revitalization of Endangered Languages: Quechua in the Andes Droit et Cultures. Viitattu 30.5.2014.
- ↑ a b c d Bolivia's Constitution of 2009 (Vuoden 2009 perustuslain artiklat 5 (kieli), 146–147, 157) Comparative Constitutions Project,. Viitattu 30.5.2014. (englanniksi)
- ↑ Human Development Report 2015. Work for Human Development Maiden HDI-sijaluvut ja indeksiarvot englanninkielisen pdf-julkaisun sivuilla 208–211 (arvot sivustolla myös Excel-taulukkona), 14.12.2015, YK:n kehitysjärjestö (undp.org) (arabiaksi, englanniksi, espanjaksi, kiinaksi, ranskaksi)
- ↑ Valtioiden, alueiden ja rahayksiköiden luettelo (ISSN 1831-5380) Toimielinten yhteiset tekstinlaadinnan ohjeet, liite A5. Euroopan unioni. Viitattu 19.10.2009.
- ↑ Kimmo Kiljunen: Maailman maat ja liput,artikkeli bolivia
- ↑ Rex A. Hudson & Dennis M. Hanratty (toim.): Bolivia: Pre-columbian civilizations Bolivia: A Country Study. 1989. GPO for the Library of Congress. Viitattu 29.8.2010. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j Background note (previous versions) 2010. US Department of State. Viitattu 30.5.2014.
- ↑ a b c d e f g h Timeline: Bolivia BBC News
- ↑ Four Killed In Protests Over Bolivian Constitution WP. Viitattu 27.11.2007.
- ↑ Recall Vote in Bolivia Seen as Win for Morales New York Times. Viitattu 12.2.2011. (englanniksi)
- ↑ Bolivia's opposition agrees to talk CNN. Viitattu 10.2.2011. (englanniksi)
- ↑ Why Bolivia stood alone in opposing the Cancún climate agreement 2010. The Guardian. Viitattu 30.5.2014.
- ↑ Bolivia People's Conference on Climate Change: Another world is possible 2010. Oxfam. Viitattu 30.5.2014.
- ↑ a b c d e f g h i Country profile: Bolivia Library of Congress. 1/2006. Viitattu 8.2.2011. (englanniksi)
- ↑ Bolivia Departments Statoids.com. Viitattu 8.2.2011. (englanniksi)
- ↑ Bolivia: Principal agglomerations citypopulation.de. Viitattu 8.2.2011. (englanniksi)
- ↑ Bolivia Country Guide (Wayback archive) BBC Weather. Viitattu 30.5.2014.
- ↑ Flora and Fauna Terra Andina. Viitattu 10.2.2011. (englanniksi)
- ↑ National Parks of Bolivia Travel Bolivia. Viitattu 10.2.2011. (englanniksi)
- ↑ Bolivia Unesco World Heritage Centre. Viitattu 8.2.2011. (englanniksi)
- ↑ Geographica maailmankartasto: maanosat, maat, kansat, s. 441. Almagest OY, 2008. ISBN 978-3-8331-4130-0.
- ↑ Bolivian uusi perustuslaki astui voimaan 7.2.2009. YLE Uutiset. Viitattu 9.2.2009.
- ↑ Bolivia - 2010 International Religious Freedom Report 13.10.2011 U.S. Department of State - Bureau of Demoracy, Human Rights, And Labor
- ↑ Lewis, M. Paul, Gary F. Simons, ja Charles D. Fennig (toim.): Bolivia Ethnologue: Languages of the World, Seventeenth edition.. 2014. SIL International. Viitattu 30.5.2014.
- ↑ MDG Monitr: Quick Facts Bolivia MDG Monitor
- ↑ Bitter lives of Bolivia's child workers BBC News 2009. (englanniksi)
- ↑ Plight of Bolivia's child miners 2008. BBC. Viitattu 30.5.2014.
- ↑ Bolivia Millennium Goal Challenges Better by the year. Viitattu 10.2.2011 (englanniksi)
- ↑ Bolivia MDG Report (s.40) UNDG. Viitattu 10.2.2011. (espanjaksi)
- ↑ Bolivia MDG Report (s.72-77) UNDG. Viitattu 10.2.2011. (espanjaksi)
- ↑ Bolivia MDG Report (s.82) UNDG. Viitattu 10.2.2011. (espanjaksi)
- ↑ Bolivia MDG Report (s.92) UNDG. Viitattu 10.2.2011. (espanjaksi)
- ↑ [1.pdf Informe de progreso de la respuesta ITS/VIH/SIDA] (s. 11) Ministerio de Salud y Deportes – Programa Nacional ITS/VIH/SIDA. Viitattu 30.5.2014. (espanjaksi)
- ↑ a b c d Bolivia Countries and their cultures
- ↑ History of Cinema in Bolivia Viitattu 9.2.2011. (englanniksi)
- ↑ Guidebolivia: Traditional dances of Bolivia guidebolivia.com. Viitattu 9.2.2011. (englanniksi)
- ↑ Music from the Ande Viitattu 9.2.2011. (englanniksi)
- ↑ a b Robert Pateman, Marcus Cramer: Bolivia, s. 107-110. Marshall Cavendish, 2006. ISBN 9780761420668.
- ↑ Associations: Bolivia FIFA. Viitattu 30.5.2014.
- ↑ Bolivia in Olympics Sport reference. Viitattu 2.1.2011 (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Bolivia Wikimedia Commonsissa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta 
Matkaopas aiheesta Bolivia Wikivoyagessa (englanniksi)
Matkaopas aiheesta 
Argentiina | 
Bolivia | 
Brasilia | 
Chile | 
Ecuador | 
Guyana | 
Kolumbia | 
Paraguay | 
Peru | 
Suriname | 
Uruguay | 
Venezuela
Epäitsenäiset alueet: Etelä-Georgia ja Eteläiset Sandwichsaaret | Falklandinsaaret | Ranskan Guayana
