Peru

Perun tasavalta República del Perú
lippu vaakuna
Valtiomuoto	tasavalta
Presidentti	Pedro Pablo Kuczynski
Pääministeri	Fernando Zavala
Pääkaupunki	Lima
Muita kaupunkeja	Arequipa, Trujillo, Cusco, Piura, Chiclayo
Pinta-ala
– yhteensä	1 285 216 km² (sijalla 20)
– josta sisävesiä	0,4 %
Väkiluku (2012)	29 549 517 (sijalla 42)
– väestötiheys	21,7 / km²
– väestönkasvu	1,193 % (2010)
Viralliset kielet	espanja, ketšua ja aimara1
Valuutta	Perun nuevo sol (PEN)
BKT
– yhteensä	344 miljardia USD (sijalla 44)
– per asukas	11 100 USD
HDI (2014)	0,734 (sijalla 84)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous	5,8 %
– teollisuus	33 %
– palvelut	52,6 %
Aikavyöhyke	UTC-5
– kesäaika	ei käytössä
Itsenäisyys  – Espanjasta	28. heinäkuuta 1821
Lyhenne	PE
– ajoneuvot:	PE
– lentokoneet:	OB
Kansainvälinen suuntanumero	+51
Motto	Firme y feliz por la unión
Kansallislaulu	Somos libres, seámoslo siempre
1Muut paikalliset kielet ovat myös omilla alueillaan virallisia.
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Peru

Perun tasavalta (esp. República del Perú) eli Peru on valtio Etelä-Amerikassa. Sen rajanaapurit ovat Ecuador ja Kolumbia pohjoisessa, Brasilia idässä, Bolivia kaakossa ja Chile etelässä. Maan länsipuolella on Tyynimeri.

Muinaisen mahtavan Inkavaltion kukistumisen jälkeen Peru oli Espanjan siirtomaa 1531–1821. Itsenäistä Perua vaivasivat talousongelmat, ja hallinto vaihteli oikeistodiktatuurien, sotilasvallankaappausten ja vasemmistovallan välillä. 1900-luvun loppupuolella Loistava polku -sissiliike taisteli hallitusta vastaan ja otti panttivankeja. Vuosituhannen vaihteessa maan entistä johtoa tuomittiin korruptiosta ja muista väärinkäytöksistä.

Vaikka Peru sijaitsee lähellä päiväntasaajaa, kylmä Humboldtin merivirta ja korkeat Andit pitävät sen ilmaston viileämpänä kuin muualla tropiikissa.

Perun virallinen kieli on espanja. Lähes puolet 30 miljoonasta asukkaasta on intiaaneja ja yli 80 prosenttia roomalaiskatolisia.

Historia

Pääartikkeli: Perun historia

Intiaanit ennen eurooppalaisia

Pääartikkeli: Keski-Andien intiaanikulttuurit

Perun intiaanikulttuurilla on ollut tuhansien vuosien perinteet. Alueen asutus alkoi noin kymmenentuhatta vuotta sitten, kun metsästäjä-keräilijäkansoja tuli pohjoisesta. Noin vuoteen 2500 eaa. mennessä nykyisen Perun jokilaaksoissa oli kalastajien ja maanviljelijöiden asuttamia kyliä. Jo ennen inkoja alueella kukoisti laaja Chavínin kuningaskunta noin viidensadan vuoden ajan, 950-450 eaa. Chavínin jälkeen alue hajosi jälleen pikkuvaltioiksi.

Noin 1200 jaa. syntyi Inkavaltakunta, joka alkoi laajeta tosissaan 1400-luvulla hallitsijoiden Pachachutec ja Túpac Inca Yupanqui myötä. Inkojen pääkaupunki oli Cusco. Noin viisi vuotta ennen espanjalaisten tuloa inkavaltiota raastoi sisällissota, jonka osapuolia johtivat vallanperimyksestä kiistelevät veljekset.

Espanjalaisaika

Sisällissota oli heikentänyt inkoja, kun konkistadori Francisco Pizarro saapui valtaamaan inkojen valtakunnan vuonna 1531 Peruun 180 miehensä kanssa.

Espanjalaiset teloittivat Atahualpan 1533. Pizarro perusti Liman 1535 ja tuhosi inkojen pääkaupungin Cuscon.

Peruun 1542 perustettu varakuningaskunta hallitsi kaikkia Espanjan siirtokuntia Etelä-Amerikassa nykyisestä Panamasta maanosan eteläkärkeen saakka, ja sen pääkaupungista Limasta tuli maanosan merkittävin kaupunki. Vuonna 1780 inkakuninkaiden perilliseksi julistautunut Túpac Amaru II johti kapinaa espanjalaisia vastaan, mutta kapina kukistettiin.

Itsenäisyys, sotia ja talouskriisejä

Antonio José de Sucre

Etelä-Amerikan itsenäisyyssotien aikana 1810–1822 Peru oli viimeinen Espanjan joukkojen tukikohdista. Argentiinalainen José de San Martín julisti Perun itsenäiseksi 28. heinäkuuta 1821, ja kenraali Antonio José de Sucre löi Espanjan joukot Ayacuchon taistelussa, mikä päätti Espanjan siirtomaanvallan. Espanja yritti vielä saada siirtokuntiaan takaisin, ja tunnusti Perun itsenäisyyden vasta 1879.

Vuosina 1836–1839 Peru ja Bolivia liittyivät lyhytaikaiseksi liittovaltioksi. Vuosina 1849–1874 maahan tuotiin 80 000–100 000 kiinalaista työläistä muun muassa keräämään guanoa.

Peru soti myös ajoittain naapureitaan vastaan kiistellyistä raja-alueista. Espanjaa vastaan se soti merellä 1864–1866. Tyynenmeren sodassa 1879–1883 yhdessä Bolivian kanssa Chileä vastaan Peru menetti nitraattikenttänsä Atacaman autiomaassa ja kolme maakuntaansa. Rajariidat Bolivian kanssa selvitettiin neuvottelemalla 1902.

Ensimmäinen uudistusmielinen presidentti Augusto B. Leguía nousi voittamiensa vaalien jälkeen valtaan 1919 armeijan tuella ja pysyikin vallassa, kunnes armeija syrjäytti hänet 1930. Hänen aikanaan sovittiin rajat Kolumbian kanssa 1927 ja Peru sai takaisin Chileltä menettämänsä Tacnan 1929.

Leguían vallasta syrjäyttäneen Sánchez Cerron johtaman kaappauksen jälkeen maata hallitsivat oikeistolaiset diktatuurit. Ecuadorin-Perun sodan jälkeen solmittiin 1942 Rion sopimus.

Vuonna 1945 valtaan nousi vaaleilla vasemmistolainen APRA. Kenraali Manuel Ordía kaappasi vallan 1948. Ordíasta tuli presidentti 1950, ja hän hallitsi aina vuoteen 1956. Sotilasvalta päättyi 1963, ja kristillisdemokraattien ja Acción Popularin ehdokas Fernando Belaúnde Terry valittiin presidentiksi, kun taas APRA sai suurimman määrän edustajainhuoneen paikoista.

Talousongelmien ja lakkojen jälkeen armeija syrjäytti Belaúnden 1968, ja valtaan nousi kenraali Velasco Alvarado. Hän teki maauudistuksen ja tilat muutettiin osuuskunniksi, muttei luovuttanut maata intiaanitalonpohjille, joiden keskuudessa syntyi Loistava polku -sissiliike. Vuoden 1975 kaappauksen jälkeen valtaan nousi kenraali Morales Bermúdez. Vuonna 1979 otettiin käyttöön uusi perustuslaki ja vuonna 1980 järjestettiin vaalit. Belaúnde valittiin uudelleen presidentiksi. Belaúnde aloitti maa- ja teollisuusuudistuksen, mutta hänen kautensa päättyessä 1985 maan oli jälleen talouskriisissä.

Belaúndea seurasi nuori sosiaalidemokraatti Alan García. Hän pyrki siivoamaan vanhan kaartin poliisista ja armeijasta ja korjaamaan taloutta hinta- ja valuuttakontrollilla ja kansallistamalla kaksi pankkia, josta joutui luopumaan ankaran vastarinnan jälkeen. Inflaatio kiihtyi hillitsemättömäksi ja ylitti 7 500 % vuonna 1990. Garcia hävisi vaalit ja pakeni maasta välttääkseen syytteet taloudellisista väärinkäytöksistä.

Fujimorin aika

Fujimori 1999

Kesäkuussa 1990 presidentiksi valittiin politiikan ulkopuolinen japanilaisten maahanmuuttajien poika Alberto Fujimori. Fujimori aloitti laajat leikkaustoimet inflaation pysäyttämiseksi ja velan maksamiseksi. Opposition hallitessa parlamenttia Fujimori järjesti huhtikuussa 1992 armeijan tuella kaappauksen ja hajotti kongressin ja kirjoitti uuden perustuslain. Maolainen sissiliike Loistava polku kiihdytti hyökkäyksiään hallituksen toimien jälkeen. Sen johtaja Abimael Guzmán pidätettiin syyskuussa, mikä aluksi kiihdytti sissien hyökkäyksiä, mutta jo 1994 noin kuusituhatta sissiä antautui.

Fujimorin tukijat voittivat uuden yksikamarisen kongressin vaalit marraskuussa 1992 ja uusi perustuslaki tuli voimaan joulukuussa 1993. Fujimori valittiin uudelleen presidentiksi kesäkuussa 1995. Hän järjesti armahduksen ihmisoikeusrikoksista syytetyille.

Movimiento Revolucionario Túpac Amarun sissit valtasivat Japanin lähetystön joulukuussa 1996 ja ottivat noin 500 panttivankia vaatien talousleikkauksien peruuttamista. Piiritys päättyi huhtikuussa 1997 hyökkäykseen ja kaikkien sissien kuolemaan.

Rajariidat Ecuadorin kanssa jatkuivat 1981 Cordillera del Cóndorista ja Cenepasta 1995, ja viimein 1998 maat solmivat rauhan ja merkitsivät rajan. Chilen kanssa viimeinen artikla rajasopimuksesta pantiin toimeen 1999.

Alkuvuodesta 2000 Fujimori pyrki kolmannelle kaudelle, vaikka perustuslaki kielsi sen. OAS:n ja opposition protesteista huolimatta hänen ilmoitettiin voittaneen, mutta hänen lähipiirinsä jäi kiinni lahjonnasta. Jatkuvien protestien vuoksi vaalit uusittiin huhtikuussa 2001. Fujimori erotti asevoimien komentajan ja kolme kenraalia estääkseen vallankaappauksen. Lopulta Valentín Paniagua nousi oppositiosta parlamentin puhemieheksi Fujimorin ollessa ulkomailla, josta käsin hän jätti eropyyntönsä. Tammikuussa 2001 virkaa tekeväksi presidentiksi noussut Paniagua perusti totuuskomission tutkimaan 4000 ihmisen katoamista 1980- ja 1990-luvuilla. Fujimorin luottomies Vladimiro Montesinos tuomittiin lähes 25 vuodeksi vankilaan korruptiosta sekä vallan ja valtion varojen väärinkäytöstä.

Fujimorin jälkeen

Vuoden 2001 vaaleissa presidentiksi valittiin taloustieteilijä Alejandro Toledo. Toledo joutui perääntymään kesäkuun 2002 protestien jälkeen yksityistämishankkeistaan. Sotilasryhmä nousi kapinaan tammikuussa 2005 ja toukokuussa Toledoa syytettiin allekirjoitusten väärentämisestä vuoden 2000 vaaleihin liittyen. Parlamentti päätti kuitenkin olla erottamatta häntä.

2000-luvulla Perussa on sattunut kolme tuhoisaa maanjäristystä. Kesäkuussa 2001 maanjäristys surmasi 100 ihmistä Etelä-Perussa Arequipassa ja Moqueguassa ja jätti 46 000 kodittomiksi. Vuonna 2005 järisi taas. 15. elokuuta 2007 lähellä Icaa 150 kilometriä Limasta kaakkoon tapahtui 8,0 momenttimagnitudin tuhoisa maanjäristys. Yli 610 ihmistä kuoli ja 1 000 loukkaantui.

Vuonna 2009 Amazonin alueella syntyi yhteenottoja turvallisuusjoukkojen ja alkuperäisväestön välillä maanomistuksesta. Kymmeniä ihmisiä sai surmansa.

Alan Garcia 2006

Vuonna 2006 entinen presidentti Alan García valittiin maltillisella uudistusohjelmalla, ja hänen puolueensa APRA nousi toiseksi suurimmaksi puolueeksi Humalan Unión por el Perún jälkeen. Huhtikuussa 2007 parlamentti myönsi Garcíalle erikoisvaltuudet huumekauppaa ja järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan.

Alan Garcían oikeistolaisella presidenttikaudella [2006-2011] Perun talouskasvu oli maanosan huippua ja köyhien osuus väestöstä väheni paljon. Hänen seuraajakseen valittiin täpärästi kesäkuussa 2011 vasemmistolainen Ollanta Humala, joka tosin nimitti talouselämälle mieleiset, Yhdysvalloissa koulutetut ministerit.

Markkinamyönteinen politiikka, hyvä talouskehitys ja köyhyyden väheneminen ovat jatkuneet Humalankin kaudella, mutta omaisuudensuojan ja etenkin korruption suhteen parannettavaa riittäisi.

Politiikka

Peru on presidentiaalinen tasavalta, joten sen presidentillä on laajat valtaoikeudet, mutta toisin kuin presidentiaalisissa maissa useimmiten, Perussa on myös pääministerin virka. Viimeisin perustuslakimuutos tehtiin kansanäänestyksen vahvistamana 31. lokakuuta 1993.

Kolme vallanpitoelintä Perun hallinnossa ovat:

• Toimeenpanovalta kuuluu tasavallan presidentille, joka valitaan viiden vuoden kausille ja joka nimittää hallituksen.
• Lainsäädäntövalta kuuluu yksikamariselle parlamentille (Congreso de la República), johon valitaan 120 edustajaa viiden vuoden kausiksi suhteellisella vaalitavalla.
• Tuomiovalta kuuluu Korkeimmalle oikeudelle, jonka pääistuin on Limassa.

Kesäkuun 2016 vaaleissa presidentiksi valittiin vasemmistolainen Pedro Pablo Kuczynski.

Kesäkuun 2011 vaaleissa presidentiksi valittiin vasemmistolainen Ollanta Humala. Vuonna 2006 valitun kongressin voimasuhteet ovat seuraavat:

Paikat	Puolue tai vaaliliitto	Perustamisvuosi	Johtaja	Ideologia
45	Unión por el Perú	1994	Ollanta Humala	keskustalainen, liberaali, nationalistinen (ml. Partido Nacionalista Peruano)
36	Partido Aprista Peruano	1924	Alan García	sosiaalidemokraattinen
17	Unidad Nacional	2000	Lourdes Flores	kristillisdemokraattinen, konservatiivinen (Partido Popular Cristiano, Solidaridad Nacional ja Renovación Nacional)
13	Alianza por el Futuro	2006	Martha Chávez	fujimorilainen (Cambio 90, Nueva Mayoría ja Sí Cumple)
5	Frente de Centro	2005	Valentín Paniagua	keskustalainen (Acción Popular, Somos Perú ja Coordinadora Nacional de Independientes)
2	Perú Posible	1994	Alejandro Toledo	keskustalainen
2	Restauración Nacional	2005	Humberto Lay Sun	kristillisevankelinen, fundamentalistinen

Hallinnollinen jako

Pääartikkeli: Perun hallinnollinen aluejako

Perun kartta

Perun maa-alue, lain numero 27867 mukaan päivätty 18. marraskuuta 2002, on jaettu 26 alueeseen (región; regiones), 195 maakuntaan (provincia) ja 1831 piiriin (distrito).

• Keskinen alue: Ayacucho, Callao, Huancavelica, Huánuco, Ica, Junín, Lima, Pasco.
• Pohjoinen alue: Ancash, Cajamarca, La Libertad, Lambayequ, Piura, Tumbes.
• Itäinen alue: Amazonas, Loreto, Madre de Dios, San Martín, Ucayali.
• Eteläinen alue: Apurimac, Arequipa, Cusco, Moquegua, Puno, Tacna.

Vuoteen 2002 asti Peru oli jaettu 24 departementtiin. Departementit olivat saman kuin alueet, Limaa ja Callaota lukuun ottamatta. Alueisiin siirryttäessä Lima erotettiin Liman departementista ja entisestä Provincia Constitucional Callaosta tuli alue.

Maantiede, ilmasto ja luonto

Peru satelliittikuvassa

Peru sijaitsee suunnilleen Päiväntasaajan ja Kauriin kääntöpiirin välissä. Andien vuoristo jakaa maan kolmeen osaan: läntinen rannikkoalue (costa), Andien rikkonainen vuoristoalue keskellä (sierra) ja itäosan alava trooppinen viidakko Amazonin valuma-alueella (selva). Yksi maailman neljästä suurimmasta joesta, Amazon, lähtee Perusta Vevado Mismin rinteiltä. Bolivian rajalla taas sijaitsee maailman korkeimmalla sijaitseva purjehduskelpoinen järvi Titicaca. Maan korkein vuori on 6 768 metrin korkuinen Huascarán. Andien vuoristo jakautuu Perun eteläosassa kahteen osaan, joiden väliin jää ylänkö. Maanjäristykset ovat Perussa yleisiä, koska maan rannikon lähellä kulkee Nazcan ja Etelä-Amerikan laattojen välinen raja. Andeilla sijaitsee useita tulivuoria, joista aktiivisin on Ubinas.

Sijainnistaan huolimatta Perun ilmasto ei ole tyypillinen trooppinen ilmasto Humboldtin merivirran ja Andien vuoriston vaikutuksesta. Rannikkokaistaleella vallitsee viileä ja vähäsateinen ilmasto, jonka aiheuttaa rannikolla etelästä kulkeva kylmä Humboldtin merivirta. Lämpötilat pysyvät tasaisen alhaisina koko vuoden. Monin paikoin sateiden välissä voi mennä vuosia. Rannikon pohjoisosissa säätyyppi muuttuu 8–10 vuoden välein joulu- tai tammikuussa El Niñon takia Andeilla vallitsee vuoristoilmasto, samanlainen kuin Bolivian puolella. Sadekausi on marraskuusta maaliskuuhun, ja kuivan kauden aikana korkeimmissa osissa voi olla jopa pakkasta. Andien itäpuolella ilmasto muistuttaa Bolivian ja Brasilian puoleisten osien ilmastoa. Lämpötila on päivisin 30 asteen tienoilla ympäri vuoden. Varsinainen sadekausi kestää lokakuusta huhtikuuhun, mutta kesäkuukausillekin osuu joitakin sadepäiviä.

Perun luonto on monimuotoista Andien, Amazonin ja Tyynenmeren ansiosta. Nisäkkäisiin kuuluu harvinaisia kissaeläimiä kuten puuma ja jaguaari. Lintuja on 1 800 lajia, joista 120 kotoperäisiä. Andien alarinteillä kasvaa pilvimetsää, ja metsärajalta aina lumirajalle asti maanpintaa peittävät ruohovartiset, kuivuutta kestävät kasvit.

Nähtävyydet

Machu Picchu on Perun merkittävin nähtävyys. Inkakaupungin raunio sijaitsee muutaman kymmenen kilometrin päässä Cuscosta, 2 500 metrin korkeudessa vuoren huipulla. Lähes pystysuorat seinämät putoavat kilometrin alaspäin. Machu Picchua on vaikea nähdä kauempaa. Juuri tämän takia espanjalaiset valloittajat, conquistadorit, eivät koskaan löytäneet linnoitusta.

Unescon maailmanperintöluettelossa on Perusta 11 kohdetta.

• Arequipan historiallinen keskusta (vuodesta 2000)
• Caral-Supen pyhä kaupunki (2009)
• Chan Chanin arkeologinen alue (1986)
• Chavinin arkeologinen alue (1985)
• Cusco (1983)
• Huascaranin kansallispuisto (1985)
• Liman historiallinen keskusta (1988)
• Machu Picchun historiallinen pyhäkkö (1983)
• Manun kansallispuisto (1987)
• Nascan ja Pampas de Jumanan kalliopiirrokset (1994)
• Rio Abiseon kansallispuisto (1990)

Talous

Altiplano, Peru

Perun talous pohjautuu sen luonnonvaroihin. Vuoristossa on malmeja ja mineraaleja, ja rannikon kalavedet ovat hyvät. Talous on kehittynyt suotuisasti 2000-luvulla, kun metallien maailmanmarkkinahinnat ovat nousseet, ja hallitus on liberalisoinut talouspolitiikkaa. Köyhyys pieneni 15 prosentilla vuosina 2002–2008. Koska talous on riippuvainen heilahtelevista maailmanmarkkinoista, se on kuitenkin melko epävakaa, sekä työttömyys ja inflaatio ovat edelleen suuria.

Vuonna 2008 ostovoimatasapainotettu (PPP) bruttokansantuote oli 247,9 miljardia Yhdysvaltain dollaria, eli 8 500 dollaria henkeä kohti. Työttömyys oli 8,1 %.

Merkittävimmät luonnonvarat ovat kupari, hopea, kulta, öljy, rautamalmi, kivihiili, fosfaatti, puu ja kala. Merkittävimmät vientituotteet kulta, kupari ja kala. Vienti suuntautuu Yhdysvaltoihin, Kiinaan ja Sveitsiin.

Liikenne

Vuonna 2009 maassa oli 57 lentokenttää, joiden kiitotie oli päällystetty. Rautateitä oli 1 989 kilometriä. Vesiliikennettä voidaan harjoittaa Amazonin suurimmilla sivujoilla ja Titicaca-järvellä.

Väestö

Perun etnisistä ryhmistä suurin ovat intiaanit, joita on 45 % väestöstä. Mestitsejä on 37 %, valkoisia 15 %, mustia, japanilaisia, kiinalaisia ja muita 3 %.

Virallisia kieliä ovat espanja, jota puhuu äidinkielenään 84,1 % väestöstä, ja ketšua, jota puhuu 13 %. Ketsua oli alkujaan inkojen käyttämä kieli, jonka inkavalloittajat levittivät koko valtakuntaansa. Toinen laajalle levinnyt intiaanikieli on aymara, jota puhutaan etenkin Bolivian rajalla Tititcaca-järven ympäristössä. Kaikkiaan maassa puhutaan 94 kieltä tai murretta, joista monet suurimmista ovat ketsuan tai aymaran murteita.

Perun väestöstä oli vuoden 2007 väestönlaskennassa roomalaiskatolisia on 81,3 %, evankelisia 12,5%, muita 3,3%, määrittelemättä tai uskonnottomia 2,9%. Perinteisiä heimouskontoja harjoitetaan lähinnä etäisissä itäisissä viidakoissa, kun taas varsinkin Andien ylängöllä katoliseen uskontoon sekoittuu perinteisten uskontojen elementtejä.

Kehityksen haasteet

Peru luetaan ylemmän keskitulotason maihin. Poliittinen ja taloudellinen valta on erittäin epätasaisesti jakautunutta. Pieni espanjalaista alkuperää oleva eliitti hallitsee suurinta osaa maan taloudesta ja poliittisesta vallasta. Alkuperäiset perulaiset on usein jätetty syrjään päätöksenteosta ja taloudellisesta hyvinvoinnista.

Peru on onnistunut vähentämään köyhyyttä jonkin verran. Talouskasvu on ollut vakaata 2000-luvulla. Vaikka bruttokansantuote kasvoi vuonna 2006 huimat kahdeksan prosenttia, voimakas työttömyys ja epätasa-arvo hidastavat köyhyyden vähenemistä. Vuonna 2009 Limassa työttömiä oli yhdeksän prosenttia mutta alityöllistettyjä lähes 45 % työikäisistä.

Kaikkein haavoittuvaisimmassa oleva väestönosa on lapset. 3,8 miljoonasta köyhästä 2,1 miljoonaa on lapsia. Yli 60 % kaikista alle 18-vuotiaista on köyhiä.

Vuonna 2001 köyhyydessä eli 54,8 % ja äärimmäisessä köyhyydessä 24,4 % kaikista perulaisista.

Vuonna 2008 arvioitiin, että Peru voi saavuttaa YK:n vuosituhattavoitteista kaksi todennäköisesti ja lisäksi kolme mahdollisesti. Saavutettavina pidettiin koulutukseen ja sukupuolten tasa-arvoon liittyviä tavoitteita, mahdollisina myös nälkään, lapsikuolleisuuteen ja äitien kuolleisuuteen liittyviä tavoitteita.

Puhdas vesi

Perulaisista 77 prosenttia asuu kaupungeissa. Perun vesi- ja sanitaatiotilanne on kohentunut varsinkin kaupungeissa. Vuonna 2000 75 %:lla perulaisista oli puhdasta juomavettä ja 56 %:lla perustason sanitaatiopalvelut, vuodesta 1990 veden saatavuus oli kasvanut 12:lla ja sanitaation kahdella prosenttiyksiköllä. Maaseudulla sanitaatio puuttuu vielä 70 %:lta väestöstä, kaupungeissa 31 %:lta.

Koulutus

Urarina shamaani, 1988

Koulutus on huonoissa kantimissa, mikä johtuu muun muassa opettajien kehnosta osaamisesta. Vuonna 2007 tehdyn tutkimuksen mukaan kolmasosa opettajista ei hallitse luetun ymmärtämistä. Puolet opettajista ei selviä yksinkertaisista matemaattisista laskutehtävistä. Myös koululaisten oppimistaso on heikko.

Terveydenhuolto

Amnesty Internationalin mukaan satoja perulaisia naisia ja lapsia kuolee vuosittain, koska neuvolahoidossa tapahtuu syrjintää. Köyhimmiltä alueilta ei mennä neuvolaan, koska kokemuksen mukaan hoitohenkilökunta syrjii tiettyjä väestönosia.

Lapsikuolleisuus on vähentynyt huomattavasti vuosina 1996-2006. Unicefin mukaan tuhannesta elävänä syntyneestä lapsesta enää 21 kuolee alle vuoden ikäisinä, kun vastaava luku oli aiemmin jopa 59. Nykyisin 91% raskaana olevista naisista tapaa terveydenhuollon ammattilaisen ainakin kerran raskausaikanaan (aiemmin vain 67%). Lääkäri on läsnä jo 71 prosentissa synnytyksistä.

Kulttuuri

Machu Picchu

Kulttuurierot maan eri alueiden välillä ovat melko suuria ja voidaan jakaa kolmeen alueeseen: rannikkoon, vuoristoon ja sademetsäalueeseen. Länsirannikon pohjoisosa on kuivaa erämaata, mutta etelässä sitä halkovat jokilaaksot, jotka soveltuvat maanviljelyyn. Kolmannes perulaisista asuu Limassa ja koko rannikkoseudulla yhteensä kaksi kolmannesta. Andien vuoristo on vanhaa inkojen valtakuntaa, ja siellä asuu edelleen monia alkuperäiskansoja, joista jotkut sanovat olevansa inkojen suoria perillisiä. Andien takana sademetsäalueella on harjoitettu poliittisesti värittyneitä asuttamishankkeita. Alueen merkittävyys kasvoi, kun sieltä löydettiin öljyä.

Rannikon ruokavalio painottuu kalaruokiin ja keittobanaaniin, kun taas Andeilla syödään perinteisesti lihaa, maissia ja perunaa. Keitot ja riisi ovat yleisiä kaikkialla. Cheviche eli sitruunaisessa maustekastikkeessa marinoitu kala on tunnettu perulaisena ruoka. Paistettu marsu on juhlaruokaa, jota on syöty Andeilla ennen espanjalaisten tuloa.

Tunnettuja perulaisia kirjailijoita ovat muun muassa Mario Vargas Llosa, Ricardo Palma ja Ciro Alegría.

Liman taideakatemia on perustettu jo siirtomaa-aikana ja se kuuluu Etelä-Amerikan maineikkaimpiin. Nykytaiteilijoista tunnettuja ovat taidemaalari Fernando de Szyszlo ja kuvanveistäjä Joaquín Roca Rey.

Myös teatteritoiminta alkoi jo siirtomaa-aikana. Maassa toimii kansallisbaletti, sinfoniaorkesteri ja useita kansantanssiryhmiä. Kevyen musiikin puolelta tunnetaan laulajia kuten Lucho Barrios, Jesús Vasquez, Chabuca Granda ja Susana Baca.

Urheilu

Perun jalkapallomaajoukkueen paras saavutus on ollut Etelä-Amerikan mestaruus (Copa América), jonka se on saavuttanut vuosina 1939 ja 1975. Jalkapallon maailmanmestaruuskisoissa Peru selviytyi neljännesvälierään vuonna 1970. Se oli FIFAn rankingissa heinäkuussa 2011 sijalla 49.

Muita suosittuja urheilulajeja ovat lentopallo, taekwondo, purjehdus ja tennis.

Olympialaisissa Peru on saavuttanut kaikkiaan neljä mitalia: kolme ammunnasta ja yhden lentopallosta.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Peru Wikimedia Commonsissa

• Matkaopas aiheesta Peru Wikivoyagessa (englanniksi)
• Ulkoasiainministeriö: Perustietoa Perusta
• Ulkoasiainministeriö: Muut yhteistyömaat: Peru
• Ulkoasiainministeriön kehityspoliittinen viestintä: Peru
• Peru Yle Elävässä arkistossa

Etelä-Amerikan valtiot

Argentiina | Bolivia | Brasilia | Chile | Ecuador | Guyana | Kolumbia | Paraguay | Peru | Suriname | Uruguay | Venezuela

Epäitsenäiset alueet: Etelä-Georgia ja Eteläiset Sandwichsaaret | Falklandinsaaret | Ranskan Guayana

Väli-Amerikka | Pohjois-Amerikka | Latinalainen Amerikka