Tämä on lupaava artikkeli.

Meksiko

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Meksikon yhdysvallat
Estados Unidos Mexicanos
Meksikon lippu Meksikon vaakuna
lippu vaakuna
Meksikon sijainti
Valtiomuoto liittotasavalta
Presidentti Enrique Peña Nieto
Pääkaupunki México
Muita kaupunkeja Guadalajara, Monterrey
Pinta-ala
– yhteensä 1 964 375[1] km² (sijalla 15)
– josta sisävesiä 2,5 %
Väkiluku (2014) 120 286 655[1] (sijalla 11)
– väestötiheys 55,9 / km²
– väestönkasvu 1,21[1] % (2014)
Viralliset kielet espanjan kieli
Valuutta Meksikon peso (MXN)
BKT
– yhteensä 1 327 miljardia USD PPP[1] (sijalla 12)
– per asukas 15 600 USD
HDI (2014) 0,756[2] (sijalla 74)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 4,3[1] %
– teollisuus 32,9[1] %
– palvelut 62,8[1] %
Aikavyöhyke UTC−5 / UTC−8
– kesäaika UTC−5 / UTC−7
Itsenäisyys
 – Espanjasta, julistautui
 – tunnustettu
16. syyskuuta 1810

27. syyskuuta 1821
Lyhenne MX
Kansainvälinen
suuntanumero		 +52
Motto ei ole
Kansallislaulu Himno Nacional Mexicano

Meksiko (esp. México tai Méjico[3]), virallisesti Meksikon yhdysvallat (esp. Estados Unidos Mexicanos) on Pohjois-Amerikan eteläosassa sijaitseva yli 120 miljoonan asukkaan maa, jonka rajanaapureita ovat Yhdysvallat, Belize ja Guatemala. Maan pääkaupunki on México, josta käytetään usein myös englanninkielistä versiota Mexico City. Meksiko on asukasluvultaan maailman suurin espanjankielinen maa. Se on Pohjois-Amerikan maista pinta-alaltaan kolmanneksi ja asukasluvultaan toiseksi suurin.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Meksikon historia
Taiteilija Diego Riveran näkemys Tenochtitlánista, asteekkivaltakunnan pääkaupungista 1400-luvulla ja 1500-luvun alussa.

Varhaishistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arkeologiset löydöt osoittavat metsästäjien ja keräilijöiden kulkeneen Meksikossa 10 000–8 000 eaa. Riistan loppuminen ajoi ihmiset viljelemään maata. Seuraavien parin vuosituhannen aikana he alkoivat viljellä alueen luonnonvaraisia kasveja kuten maissia, kesäkurpitsaa ja papuja. Muodostavalla kaudella syntyivät olmeekkien, varhaisten mayojen ja Meksikon laakson varhaiset sivilisaatiot. Näissä oli monia myöhempien kulttuurien piirteitä, muun muassa teokratia, kirjoitus ja ihmisuhrit. Tämän jälkeen nousivat zapoteekit ja klassinen mayakulttuuri. Samaan aikaan Teotihuacán oli suuren valtion pääkaupunki. Kun Teotihuacán romahti, pohjoisesta tulleet heimot muun muassa tolteekit loivat omia valtakuntiaan. Uusia heimoja tuli pohjoisesta. Näistä asteekit perustivat kolmiliiton ja suuren valtakunnan.

Espanjalaisten valta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä Emanuel Leutzen maalaus (1848) esittää espanjalaisten valloittajien rynnäkköä vuonna 1520.

Hernán Cortés valloitti Meksikon vuosina 1519–1521 ja perusti Espanjalaisen siirtokunnan, joka hallitsi maata lähes 300 vuoden ajan.[4]

Espanjan valloittajat, konkistadorit, saapuivat Tenochtitlániin vuonna 1519, vangitsivat asteekkivaltakunnan johtajan Montezuman ja asettuivat tämän kanssa palatsiin asumaan. Näin espanjalaiset saattoivat hallita asteekkeja Montezuman avulla. On monesti väitetty atsteekkien suhtautuneen alussa espanjalaisiin ystävällisesti, koska asteekit uskoivat Hernán Cortésin olevan ennustusten mukaisesti idästä palannut jumala Quetzalcóatl. Joka tapauksessa ystävällismielisyys päättyi 1521, kun espanjalaiset surmasivat monia asteekkiylimyksiä. Lisäksi heidän tuomansa isorokko teki tuhojaan. Espanjalaiset perustivat siirtomaan nimeltä Uusi Espanja ja rakensivat sen pääkaupungin Meksikon vanhan Tenochtitlánin raunioille. Kaupunki sai nimensä mexica-heimosta.[5]

Espanjalaisten hallinto perustui encomienda-nimiseen feodaalijärjestelmään, jossa espanjalaistaustainen maanomistaja sai tietyn alueen hallintaansa, ja sen alkuasukkaiden piti tehdä hänelle ilmaiseksi työtä. Maanomistajan vastuulla oli alaisten hyvinvointi ja sivistyksen ja kristinuskon levitys.[6]

Itsenäisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keisari Agustín de Iturbide.

Miguel Hidalgo julisti 16. syyskuuta 1810 Meksikon itsenäiseksi pienestä Doloresin kaupungista käsin, mikä johti itsenäisyyssotaan, joka päättyi viimein itsenäistymiseen vuonna 1821.[7]

Agustín de Iturbide julistautui Meksikon keisariksi vuonna 1822, mutta hänen valtakautensa päättyi maanpakoon ja tasavallan perustamiseen 1824 Guadalupe Victoria ensimmäisenä presidenttinä.[8] Itsenäisyyden alkuaikojen vahva mies oli Antonio López de Santa Anna, joka hallitsi maan politiikkaa 1833–1855.[4]

1860-luvulla Ranskan Napoleon III pyrki Meksikon herraksi ja asetti Itävallan keisari Frans Joosef I:n veljen, arkkiherttua Maksimilianin Meksikon keisariksi konservatiivien ja katolilaisten tuella. Toinen Meksikon keisarikunta päättyi Benito Juárezin tukijoiden voittoon ja tasavallan palautukseen 1867. Tasavaltalainen kenraali Porfirio Díaz nousi presidentiksi 1876 ja lopulta diktaattoriksi. Hänen valtakautensa kesti suurimman osan vuosista 1876–1911.[4]

1900-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Francisco I. Madero ja Emiliano Zapata in Cuernavacassa Meksikon vallankumouksen aikana.
Opiskelijoita palaneessa bussissa Tlatelolcon verilöylyn aikaan.

Vuoden 1910 uudelleenvalinta oli liikaa Díazin vastustajille. Tällöin puhkesi suuri Meksikon vallankumous, aluksi Francisco I. Maderon johdolla. Vallankumous johti Díazin syrjäyttämiseen ja monen vuoden taisteluihin.[9] Maderon syöksi vallasta 1913 kenraali Victoriano Huerta.[10] Sisällissotaan osallistuivat Pancho Villa ja Emiliano Zapata, jotka kohosivat myöhemmin kansallissankareiksi.[11]

Vallankumous laantui Venustiano Carranzan johdolla säädettyyn vuoden 1917 perustuslakiin. Carranza surmattiin ja häntä seurasi Álvaro Obregón 1920.[12] jota puolestaan seurasi Plutarco Elías Calles.[13] Obregón valittiin uudelleen 1928, mutta hänet murhattiin ennen kuin hän astui virkaansa.[14] Calles perusti tämän jälkeen Institutionaalisen vallankumouspuolueen, joka pysyi vallassa seitsemänkymmentä vuotta vuoden 2000 vaaleihin asti.[4] Seuraavan kuuden vuoden ajan Calles johti maata käytännössä puoluejohtajan asemasta, vaikka virallisesti presidentteinä olivat Emilio Portes Gil, Pascual Ortiz Rubio ja Abelardo Rodríguez. Vuoden 1934 vaaleihin Calles valitsi ehdokkaakseen suositun osavaltion kuvernöörin Lázaro Cárdenasin. Cardenas valittiin, ja osoittautuikin itsenäisemmäksi kuin kolme edeltäjäänsä.[14] Cardenasin suuri saavutus oli maareformi, joka paransi köyhien meksikolaisten oloja merkittävästi. Hän myös laajensi puolueen kannattajapohjaa. Vuonna 1938 hän karkotti ulkomaiset öljy-yhtiöt Meksikosta. Maa menetti pääomaa, ja sen kansallinen öljy-yhtiö kamppaili vanhentuneiden laitteiden kanssa vuosikymmenten ajan.[15]

Vuoden 1968 Tlatelolcon verilöylyssä Méxicossa surmattiin satoja opiskelijoita vain kymmenen päivää ennen kaupungissa järjestettyjä vuoden 1968 olympialaisia.[10]

Vuonna 1976 löydettiin valtava merenalainen Cantarellin öljykenttä, josta tuli merkittävin Meksikon öljyntuotannon lähde. Vuonna 1985 maanjäristys surmasi tuhansia Méxicossa.[10]

Vuonna 1986 maa ei enää pystynyt maksamaan velkojaan, vaan se joutui solmimaan sopimuksen kansainvälisen valuuttarahaston kanssa.[16] Vuonna 1988 presidentinvaaleissa vaalikomission vallankumouspuolueen Carlos Salinasin voittajaksi vastustajien rikossyytteistä ja protesteista huolimatta.[17]

Vuoden 1994 alusta voimaan tullut vapaakauppasopimus NAFTA ja vaatimukset intiaanien oikeuksien turvaamisesta johtivat zapatista-kapinaan köyhässä eteläisessä Chiapasissa.[10] Hallitus taltutti sen ja rauhansopimus solmittiin maaliskuussa. Vallankumouspuolueen presidenttiehdokas Luis Donaldo Colosio murhattiin samassa kuussa, mutta hänet korvannut Ernesto Zedillo voitti elokuun 1994 vaalit. Joulukuussa 1994 osakekurssit romahtivat, kun hallitus päästi peson kellumaan. Tammikuuhun 1995 peso menetti kolmanneksen arvostaan, minkä vuoksi Yhdysvaltain ja kansainvälisen yhteisön oli annettava Meksikolle 50 miljardia dollaria lainaa maan talouden pelastamiseen. Hallitus yritti vielä kukistaa zapatistoja, mutta myöntyi vuoden 1995 lopulla suurempaan autonomiaan mayoille. Kapina kiihtyi kuin vasemmistolainen EPR hyökkäsi hallituksen joukkoja vastaan 1996.[10]

Vuonna 1997 vallankumouspuolue kärsi vakavan tappion menettäessään enemmistönsä alahuoneessa ensimmäisen kerran sitten vuoden 1929. Sen alamäki jatkui kun Vicente Fox voitti vuoden 2000 presidentinvaalit ensimmäisenä opposition ehdokkaana kautta aikain.[10]

Joulukuussa 1997 puolisotilaalliset joukot tappoivat 45 intiaania chiapasilaisessa kylässä. Tapaus herätti kansainvälistä huomiota.[10]

2000-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meksikossa järjestettiin kesäkuussa 2006 presidentin- ja parlamenttivaalit. Toisella kierroksella PAN:n Felipe Calderónia oli vastassa PRD:n Andrés Manuel López Obrador, joka hävisi niukasti. Kuukausien protestien ja äänten osittaisen uudelleenlaskennan jälkeen keskusvaalilautakunta julisti Felipe Calderónin voittajaksi syyskuussa.[10]

Presidentti Calderón julisti sodan huumekartelleja vastaan joulukuussa 2006.[18] Meksikon hallituksen mukaan huumesodassa oli elokuun alkuun 2010 mennessä kuollut 28 000 ihmistä.[19] Suurin osa kuolleista on saanut surmansa huumejengien välisissä yhteenotoissa.

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meksikon presidentti Enrique Peña Nieto.

Meksiko on presidentiaalinen liittovaltio. Presidentti on sekä valtionpäämies että toimeenpanovallan ylin haltija. Presidentti nimittää myös hallituksen. Pääministerin virkaa ei ole. Ainoastaan oikeusministerin nimitys tarvitsee senaatin hyväksynnän. Presidentti valitaan suoralla kansanäänestyksellä kuusivuotiskaudeksi, eikä valinta toiselle kaudelle ole mahdollista.[1] Erillistä varapresidenttiä ei ole, vaan presidentin estyessä viranhoidosta hänen sijaisensa on korkeimman oikeuden presidentti.

Liittokongressissa (Congreso de la Unión) on kaksi kamaria:[1]

  • edustajainhuone, jossa on 500 jäsentä (Cámara de Diputados)
  • senaatti, jossa on 128 jäsentä (Cámara de Senadores)

Edustajainhuoneen edustajista 300 valitaan yhden edustajan vaalipiireistä ja 200 suhteellisella vaalilla kolmivuotiskausille.[1] Senaatin jäseniä valitaan neljä joka osavaltiosta ja Distrito Federalista. Kolme näistä valitaan enemmistövaalilla ja neljäs puolueiden valtiollisten vaalien tulosten suhteessa.[20]

Kongressi säätää lait, määrää veroista, julistaa sodan, hyväksyy budjetin ja kansainväliset sopimukset ja vahvistaa diplomaattien nimitykset. Senaatti on pääasiassa vastuussa ulkopolitiikasta, kansainvälisistä sopimuksista ja presidentin nimityksien vahvistamisesta. Edustajainhuone käsittelee valtion tulo- ja menoarviot.[21]

Oikeus on riippumaton lainsäädäntö- ja toimeenpanovallasta. Korkein oikeusaste on Suprema Corte de Justicia de la Nación, jossa on 11 viisitoistavuotiskausille valittua jäsentä. Presidentti nimittää heidät senaatin suostumuksella.[1]

Meksikossa on kahdeksan kongressiedustajia saanutta valtakunnallista puoluetta. Näistä kolme suurinta ovat:

Osavaltiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Meksikon osavaltiot

Meksikossa on 31 osavaltiota ja lisäksi erillinen liittovaltion alue (México tai Distrito Federal), jossa sijaitsee maan pääkaupunki México:[22]

States of Mexico.svg

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meksikon kartta.
Meksiko satelliittikuvassa.
Pinacaten hiekkadyynit ja kraatterit Luoteis-Meksikossa.

Meksiko sijaitsee Pohjois- ja Etelä-Amerikan välisellä kannaksella Meksikonlahden ja Tyynenmeren välissä. Meksikon eteläisimmät osat kuuluvat Keski-Amerikkaan, mutta suurin osa maasta on Pohjois-Amerikassa. Kummallakin rannikolla kulkee vuoristo: itäinen ja läntinen Sierra Madre. Luoteisrannikon rinnalle työntyy Meksikolle kuuluva Kalifornian niemimaa, jonka mantereesta erottaa Kalifornianlahti. Meksikon kaakkoisin osa on Jukatanin niemimaa, joka jakaa Meksikonlahden ja Karibianmeren.

Meksikon naapurimaita ovat pohjoisessa Yhdysvallat ja etelässä Guatemala ja Belize.[1]

Meksikon alue on geologisesti epävakaata, sillä maanjäristykset ja tulivuoren purkaukset ovat yleisiä.[23] [24] Maa on suurimmaksi osaksi ylänköä tai vuoristoa, joka on jatketta Pohjois-Amerikan Kordillieereille. Meksikon ylänkö, joka kattaa noin 60 prosenttia koko maasta. Se on leveimmillään pohjoisessa, missä sen keskikorkeus on 1 000–1 200 metriä. Ylänkö kapenee etelään päin ja nousee samalla keskimäärin 2 500 metriä. Ylänköä reunustaa itärannikolta jyrkästi nouseva, runsaat 1 200 kilometriä pitkä ja keskimäärin 2 000 metriä korkea Sierra Madre Occidental. Reunavuoristot yhtyvät Meksikon ylängön eteläpuolella. Tästä tuliperäisestä alueesta käytetään nimitystä Sierra Volcánico Transversal ja se on muodostunut sammuneiden ja toimivien tulivuorten ketjusta. Etelärannikolla sijaitsee Sierra Madre del Sur, joka kohoaa keskimäärin 2000 metrin korkeuteen.[25] Maan luoteisosaan ulottuu Sonoran aavikko, joka jatkuu myös Yhdysvaltojen puolella.[26]

Meksikossa on kaikkiaan 150 jokea, mutta yli puolet Meksiko kaikesta pintavedestä virtaa vain viidessä suuressa joessa: Usumacinta, Grijalva, Papaloapán, Coatzacoalcos ja Pánuco.[25]

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meksiko ulottuu trooppisesta subtrooppiseen ilmastoon. Paikalliset korkeuserot vaikuttavat kuitenkin erityisesti etelässä ilmastoon ja maa jaetaankin korkeuseron mukaan ilmastovyöhykkeisiin. Kuuma vyöhyke eli tierra caliente ulottuu rannikolta 800–1 000 metrin korkeuteen ja siellä lämpötila vaihtelee 20–30 celsiusasteen välillä. Sen yläpuolella on lähes 2 000 metriin ulottuva lauhkea vyöhyke eli tierra templada, jossa vuoden keskilämpötila on 18 celsiusastetta. Ylimpänä on kylmä vyöhyke jossa keskilämpötila on 10–15 celsiusastetta ja vuorokautiset sekä vuosittaiset lämpötilavaihtelut ovat melko suuret. Pääkaupungissa Méxicossa lämpimimmän kuukauden keskilämpötila on 23 celsiusastetta. Kylmimmän kuukauden keskilämpötila on yhdeksän celsiusastetta. Yli puolet maasta on kuivaa aluetta jossa sademäärä jää alle 600 millimetrin. Runsaimmin vettä sataa itärannikolla 1 000–1 500 millimetriä vuodessa. Sadekausi on kesällä, toukokuusta lokakuuhun. Elokuun ja lokakuun välisenä aikana maahan saattaa iskeä trooppisia myrskyjä joko Tyyneltämereltä tai Karibianmereltä, mutta ne ovat harvoin kehittyneet täysimittaisiksi hurrikaaneiksi asti.[27]

Kasvisto ja eläimistö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meksikon pohjoisosan ja Yhdysvaltain lounaisosan kasvillisuus ja eläimistö muistuttaa hyvin paljon toisiaan. Maan eteläosan luonto taas on lähinnä keskiamerikkalaista tyyppiä. Pohjoisosassa kasvaa enimmäkseen havupuita, mutta siellä on myös setrejä ja tammia. Kuivilla aroseuduilla kasvaa pensaita ja kaktuksia. Eläimistöön kuuluvat muun muassa peurat, puumat, ilvekset, kojootit, haisunäädät ja piikkisiat. Maan eteläosien sademetsissä kasvaa eri palmulajeja sekä muun muassa mahonki ja palisanteri. Etelän eläimiä ovat muun muassa opossumit, tapiirit, vyötiäiset ja käärmeet. Keskusylängöllä on ruohoaroja, pensastoja ja aavikoita. Siellä kasvaa muun muassa kaktuksia, agaaveja ja Yucca-lajeja. Rannikolla on laajoja mangroverämeitä.[28][29]

Aikavyöhykkeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Meksikon aikavyöhykkeet

Meksiko on käyttänyt neljää aikavyöhykettä helmikuusta 2015 lähtien.[30]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meksiko on bruttokansantuotteeltaan maailman kahdenneksitoista suurin talous ja Latinalaisen Amerikan suurin. Ylivoimaisesti tärkein kauppakumppani on Yhdysvallat, jonne viedään 80 % viennistä.[1] Meksiko on panostanut vapaakauppaan, josta sillä on sopimukset yli 50 valtion, kuten Yhdysvaltojen, Japanin ja Euroopan talousalueen kanssa.[4]

Vuonna 2008 arvioitiin, että maan väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella 18,2 % jos mittana käytetään ruoan saatavuutta, mutta yli 47 % jos mittarina ovat rahavarat. Virallinen työttömyysaste on 5,6 %, mutta alityöllistettyjä saattaa olla jopa neljännes väestöstä.[1]

Merkittävimmät luonnonvarat ovat öljy, maakaasu, hopea, kulta, lyijy, sinkki ja puu.[4]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meksikossa on yli 1 800 lentopaikkaa, joista kahdellatoista on yli kolmekilometrinen kiitotie.[1]

Meksikon maaliikenneverkko on latinalaisen Amerikan kattavimpia. Maassa on 366 341 kilometriä päällystettyjä maantietä joista 13 035 kilometriä on nelikaistaisia. Maan 26 704 kilometriä rautateitä on myyty yksityisille.[4]

Satamakaupunkeja ovat Altamira, Coatzacoalcos, Lazaro Cardenas, Manzanillo, Salina Cruz ja Veracruz.[1] Satamien yksityistäminen lisäsi niiden liikevaihtoa. Vuonna 2008 satamien kautta kulki 3,3 miljoonaa konttiyksikköä eli TEUta tavaraa, lamavuonna 2009 niitä oli 2,9 miljoonaa.[4]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mexico City on Meksikon pääkaupunki ja selvästi suurin kaupunki, sekä eräs maailman suurimmista kaupungeista.
Kukulcánin pyramidi Chichen Itzassa.

Väestöjakauma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meksikossa oli vuonna 2014 asukkaita noin 120 miljoonaa.[1] Se on maailman suurin espanjankielinen valtio.[4] Maassa on käytössä myös noin 50 erilaista intiaanikieltä.[31] Etnisesti Meksikon väestö on monenkirjavaa. Noin 60 % on mestitsejä eli intiaanien ja eurooppalaisten jälkeläisiä. 30 % laskee itsensä intiaaneiksi, 9 % on eurooppalaista syntyperää ja noin prosentti muita, kuten afromeksikolaisia. 76 % väestöstä on katolilaisia, 1,4 % helluntailaisia, 1,1 % Jehovan todistajia ja 3,8 % protestantteja. 3,1 % ei harjoita mitään uskontoa ja 13,8 %:lla uskonto on määrittelemättä.[1]

Vuonna 2011 Meksikon väkiluku kasvoi 1,102 % vuodessa, mikä on maailman valtioista 105. sijalla.[1]

Vuonna 2007 arvioitiin, että HIVin kantajia oli noin 0,3 % aikuisväestöstä, kaikkiaan noin 200 000 henkeä. ARVT-lääkitystä olisi tarvinnut noin 76 000 henkeä, mutta sitä sai alle 60 % heistä, noin 43 000 henkeä.[32]

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meksikon koulujärjestelmän ydin on pakollinen yhdeksänvuotinen peruskoulu, josta valtio on vastuussa. Useimmissa osavaltioissa valtio osallistuu myös kolmevuotisen esikoulun ja kolmevuotisen lukion järjestämiseen. Kaikkiaan 87 % opetuksesta järjestetään julkisin varoin.[33]

Meksikossa on ilmeisesti Amerikan vanhin yliopisto. Espanjalaiset perustivat sen heti valloituksensa jälkeen vuonna 1551. Perussa aloitteli yliopisto samaan aikaan, ja on epäselvää, kumpi aloitti toimintansa Amerikan ensimmäisenä. Yhdysvaltain vapaussodan alkaessa 1775 Meksikosta oli valmistunut jo lähes 30 000 kandidaattia ja toistatuhatta tohtoria. Yliopisto suljettiin 1866 mutta avattiin uudelleen 1910.[34] Vuonna 1995 tämä Universidad Nacional Autónoma de México (UNAM) oli edelleen maan suurin yliopisto yli sadallatuhannella opiskelijallaan. Sen lisäksi jokaisessa maan osavaltiossa on oma yliopistonsa, ja monet niistä toimivat useilla paikkakunnilla.[35]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meksikolaisia enchiladoja.
Mesoamerikkalaiseen pallopeliin tarkoitettu kenttä Xochicalcossa.
Katso myös: Meksikolainen keittiö, Meksikon taide

Meksikolla on pitkä kirjallinen traditio. Nunna Sor Juana Inés de la Cruz (1651–1695) kirjoitti runoja ja hänet muistetaan naisten oikeuksien puolustajana.[36] José Joaquín Fernández de Lizardia (1776–1827) pidetään ensimmäisenä tärkeänä Latinalaisen Amerikan romaanikirjailijana satiirinsa El Periquillo Sarniento (n. 1816) ansiosta. Häntä on kutsuttu Meksikon Voltaireksi.[37]

Runoilija Octavio Paz sai kirjallisuuden Nobelin palkinnon 1990. Toisena Meksikon kirjallisuuden jättiläisenä pidetään Carlos Fuentesia, joka on myös ollut Nobel-ehdokkaana.[38]

Kuvataiteissa Meksikolla on myös perinteitä. Eurooppalaisvaikutteinen uskonnollinen traditio muuttui naturalistiseksi maisema- ja aihekuvaukseksi 1800-luvun puolivälissä. Vallankumous ja murrosvaiheet ovat vaikuttaneet selvästi modernin taiteen aiheisiin ja ilmaisuun. Esimerkkejä 1900-luvun tyylisuunnista ovat maalarit Diego Rivera ja Frida Kahlo. Kehitys ja tyylisuunnat ovat nähtävissä pääkaupunki Meksikon taidemuseoissa ja rakennusten koristeluissa.[39]

Katolisuuteen on Meksikossa sekoittunut alkuperäisväestön usko, mikä on tuonut uskontoon synkretismiä. Esimerkkejä tästä ovat kuolleiden päivä ja Guadalupen neitsyt, joka liitettiin pakanalliseen Tonantzin-jumalattareen. Monin paikoin perinteisten curanderos-parantajien kansanlääketiedettä käytetään hyödyksi.[40]

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meksiko on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1900 alkaen. Eniten mitaleita se on saanut kotikisoissaan 1968, jolloin niitä tuli etenkin uinnista ja nyrkkeilystä. Silloin tällöin sillä on ollut pieni joukkue myös talviolympialaisissa. Eniten mitaleita, neljä, on saanut uimahyppääjä Joaquín Capilla vuosina 1948–1956. Eniten mitaleja Meksikoon on tullut nyrkkeilystä (12) sekä yleisurheilusta ja uimahypyistä kymmenen. Yhteensä mitaleja on tullut 55, eniten kotikisoissaan 1968 yhdeksän mitalia.[41]

Urheilulajeista tärkein on jalkapallo, kuten monessa muussakin Latinalaisen Amerikan maassa. Jokaisella osavaltiolla on oma edustusjoukkueensa. Meksikon jalkapallomaajoukkue on päässyt maailmanmestaruuskisoissa neljännesvälieriin asti vuodesta 1994 alkaen. MM-kilpailuja Meksiko on isännöinyt vuosina 1970 ja 1986. Gold Cupin Meksiko on voittanut viidesti. Helmikuussa 2012 se oli FIFAN rankingissa sijalla 20.[42] Myös härkätaistelut ja hevoskilpailut eli charrería ovat suosittuja.[43] Baseball levisi Meksikoon 1800-luvulla rautatieläisten mukana, ja maassa on pelattu baseball-liigaa vuodesta 1925.[44] Nyrkkeily on myös erittäin suosittua Meksikossa, ja sieltä on tullut monia tunnettuja nyrkkeilijöitä: Julio César Chávez, Oscar de la Hoya ja Ricardo López.[45]

Juhlapäivät
Päivämäärä Suomalainen nimi Paikallinen nimi Huomautuksia
1. tammikuuta uusivuosi Año nuevo
5. helmikuuta perustuslain päivä Día de la Constitución vuoden 1917 perustuslain juhlapäivä
18. maaliskuuta Expropiación Petrolera öljyvarojen kansallistaminen vuonna 1938
21. maaliskuuta Natalicio de Benito Juárez ranskalaismiehitystä vastustaneen presidentti ja valtiomies Benito Juárezin syntymäpäivä
1. toukokuuta työläisten päivä Día del Trabajo
5. toukokuuta Pueblan taistelu Batalla de Puebla Cinco de Mayo juhlii voittoa ranskalaisista 5. toukokuuta 1862
16. syyskuuta itsenäisyyspäivä Día de la Independencia itsenäisyyssodan alku vuonna 1810
20. marraskuuta vallankumouksen päivä Día de la Revolución sisällissodan alku vuonna 1910
25. joulukuuta joulupäivä navidad

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t The World Factbook: Mexico CIA. (englanniksi)
  2. ↑ Human Development Report 2015. Work for Human Development Maiden HDI-sijaluvut ja indeksiarvot englanninkielisen pdf-julkaisun sivuilla 208–211 (arvot sivustolla myös Excel-taulukkona), 14.12.2015, YK:n kehitysjärjestö (undp.org) (arabiaksi, englanniksi, espanjaksi, kiinaksi, ranskaksi)
  3. ↑ Mexico, Encyclopædia Britannica
  4. ↑ a b c d e f g h i Background Note (Previous Editions) 2010. US Department of State. Viitattu 20.12.2014.
  5. ↑ The Spanish Conquest Mexico: A Country Study. Library of Congress, 1996.
  6. ↑ Encomiendas Mexico: A Country Study. Library of Congress, 1996.
  7. ↑ Wars of Independence, 1810-21 Mexico: A Country Study. Library of Congress, 1996.
  8. ↑ Empire and Early Republic, 1821-55 Mexico: A Country Study. Library of Congress, 1996.
  9. ↑ The Revolution, 1910-20: The Early Phase Mexico: A Country Study. Library of Congress, 1996.
  10. ↑ a b c d e f g h Timeline Mexico BBC News
  11. ↑ Emiliano Zapata and Pancho Villa UCLA Luskin School of Public Affairs
  12. ↑ Carranza Mexico: A Country Study. Library of Congress, 1996.
  13. ↑ The Obregón Presidency, 1920-24 Mexico: A Country Study. Library of Congress, 1996.
  14. ↑ a b The Maximato Mexico: A Country Study. Library of Congress, 1996.
  15. ↑ Cardenismo and the Revolution Rekindled Mexico: A Country Study. Library of Congress, 1996.
  16. ↑ I.M.F. Loan to Mexico NY Times 11.1.1086 (englanniksi)
  17. ↑ President Salinas Mexico: A Country Study. Library of Congress, 1996.
  18. ↑ Meksikon huumesodan uhriluku jo liki 25 000 Helsingin Sanomat. 17.7.2010. Sanoma News Oy. Viitattu 28.7.2010.
  19. ↑ Mexico says 28,000 killed in drugs war since 2006 4.8.2010. BBC News. Viitattu 23.8.2010. (englanniksi)
  20. ↑ Tiscali Hutchinson Encyclopedia
  21. ↑ United Mexican States Washington University Manual of International Legal Citation
  22. ↑ Federal States Citypopulation
  23. ↑ Helkiö, Henna-Riikka & Lehtinen, Kirsi: [http://www.helsinki.fi/maantiede/PDF/Mexico/Maanjaristykset.pdf Maanjäristykset ja tulivuorenpurkaukset Meksikossa: riskien ennakointi ja toiminta onnettomuustilanteessa] (PDF) Helsingin yliopisto. Viitattu 29.11.2013.
  24. ↑ Maailma tänään: Meksiko, Keski-Amerikka ja Karibia, s. 8. Bonnier, 1996. ISBN 87-427-0797-8.
  25. ↑ a b Topography and Drainage Mexico: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1996.
  26. ↑ Sonoran Desert Region Arizona-Sonora Desert Museum
  27. ↑ Mexico BBC Country Guides
  28. ↑ Geography of Mexico Earthy Family.
  29. ↑ Mexico Wildlife Select Latin America
  30. ↑ El Universal: Quintana Roo estrena nuevo horario mañana 31.1.2015. Viitattu 5.3.2015. (espanjaksi)
  31. ↑ Maailma tänään: Meksiko, Keski-Amerikka ja Karibia, s. 10. Bonnier, 1996. ISBN 87-427-0797-8.
  32. ↑ Epidemiological Fact Sheet on HIV and AIDS Mexico 2008 WHO. Viitattu 5.6.2011. (englanniksi)
  33. ↑ Education Mexico Rand 2005
  34. ↑ The Oldest University on America Hispania Vol. 13, No. 3, May, 1930
  35. ↑ Education Mexico: A Country Study. Library of Congress, 1996.
  36. ↑ Sor Juana Inés de la Cruz Centre of Latin American Studies, Cambridge University (englanniksi)
  37. ↑ Mexico's Voltaire: José Joaquín Fernández de Lizardi (1776–1827) Mexconnect
  38. ↑ Carlos Fuentes Petri Liukkonen (author) & Ari Pesonen. Kuusankosken kaupunginkirjasto 2008
  39. ↑ Diego Rivera and Frida Kahlo House-Studio, National Art Museum Mexico City Guide (englanniksi)
  40. ↑ Mexico Countries and Their Cultures
  41. ↑ Mexico in Olympics Sport reference
  42. ↑ Associations: Mexico FIFA (englanniksi)
  43. ↑ Art of the Charreria Theatry (englanniksi) (espanjaksi)
  44. ↑ History of baseball in Mexico MLB
  45. ↑ Jake Emen: 10 Best Mexican Boxers of the Last 20 Years 25. elokuuta 2009. ESPM. Viitattu 7.6.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Wikivoyage-Logo-v3-icon.svg Matkaopas aiheesta Mexico Wikivoyagessa (englanniksi)
Väli-Amerikan valtiot

Mantereen maat: Belize | Costa Rica | El Salvador | Guatemala | Honduras | Meksiko | Nicaragua | Panama

Saarivaltiot: Antigua ja Barbuda | Bahama | Barbados | Dominica | Dominikaaninen tasavalta | Grenada | Haiti | Jamaika | Kuuba | Saint Kitts ja Nevis | Saint Lucia | Saint Vincent ja Grenadiinit | Trinidad ja Tobago

Epäitsenäiset alueet: Anguilla | Aruba | Brittiläiset Neitsytsaaret | Caymansaaret | Curaçao | Guadeloupe | Martinique | Montserrat | Navassa | Puerto Rico | Sint Maarten | Turks- ja Caicossaaret | Yhdysvaltain Neitsytsaaret

LocationNorthAmerica.png
Pohjois-Amerikan valtiot

Kanadan lippu Kanada | Meksikon lippu Meksiko | Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat | Grönlannin lippu Grönlanti (epäitsenäinen, kuuluu Tanskalle)

Amerikka | Väli-Amerikka | Etelä-Amerikka | Latinalainen Amerikka

G8-maat

Puheenjohtaja: Kanada
Jäsenet: Italia • Japani • Ranska • Saksa • Venäjä • Yhdysvallat • Yhdistynyt kuningaskunta • Euroopan unioni
Tarkkailijat: Brasilia • Etelä-Afrikka • Intia • Kiina • Meksiko

Noudettu kohteesta https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Meksiko&oldid=16001419