Aggressio

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Aggressiivista käytöstä.

Aggressio on yksi osa ihmisen käyttäytymistä, joka voi ilmetä muun muassa haastavana käytöksenä, vihamielisyytenä, hyökkäävyytenä, äärimmäisenä kilpailullisuutena, hyökkäysten aloittamisena tai tapana tai käytäntönä ryhtyä helposti hyökkäyksiin sekä eri muotoisena vihamielisenä tai tuhoavana käyttäytymisenä tai toimintana hyvin erilaisissa muodoissaan. Yhteiskunnallisesti ja kasvatuksessa aggressio mielletään negatiiviseksi käyttäytymiseksi, mitä se usein onkin, mutta olisi myös huomattava, että biologisesti aggressio on kyky nopeasti nostattaa testosteroni-hormonin pitoisuuksia ja tällä kyvyllä on ollut merkitystä lajin säilymisen kannaltalähde?.

Aggression muotoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Verbaalista aggressiota.

Aggressiolla on sekä geneettinen että kasvatuksellinen perusta. Aggressio mielletään usein fyysiseksi väkivaltaiseksi käyttäytymiseksi, mutta se voi olla myös verbaalista tai sosiaalista. Suora aggressio on tyypillistä miehille, mutta naisillakin se on lisääntynyt viime aikoina. Se on avointa ja suuntautuu suoraan kohteeseen. Suora aggressio ilmenee usein fyysisenä nahisteluna tai jopa väkivaltana. Epäsuora aggressio on tyypillistä naisille ja se ilmenee usein selän takana puhumisena tai eristämisenä. Pyritään siis muita ihmisiä manipuloimalla vahingoittamaan kohdetta.

Aggression purkaminen psykoanalyyttisessa teoriassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sigmund Freud kehitti teorian, jonka mukaan ihmiselläkin on vietinomainen tarve tuhota. Hän ajatteli aggressiota energiana, joka kasautuu vahingollisesti elimistöön, jos sitä ei pura. Samasta syystä sen purkaminen olisi nautinnollista.

Freudin käsitys aggressiosta ei kuitenkaan ole ongelmaton. Aggression purku (esim. tappelu tai väkivaltapeli) ei vähennä aggressiota, vaan voi lisätä aggressiivisuutta. Aggression purkamisen korvaaminen fyysisellä ponnistelulla, tarjoaa uuden näkökulman. Vihaa voi ilmaista, mutta toisen vahingoittaminen ei ole hyväksyttävää aggression purkua.[1]

Aggression ylisukupolvisuus ja periytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkimuksissa onkin saatu todisteita aggression periytyvyydestä mm. hiiriä tutkimalla. Kirsti Lagerspetzin tutkimusryhmä arvioi hiirien aggressiivisuutta pisteyttämällä niiden käytöksen aggressiivisuuden asteikolla 1-7. 1 - hiiri ei kiinnittänyt mitään huomiota toiseen, 7 - tappelu ja verille pureminen. Jo toisessa harkitusti risteytetyssä sukupolvessa havaittiin aggressiivisuuseroja. Osa eroista näyttäisi siis palautuvan geeneihin. Toisaalta sama ryhmä osoitti myöhemmin, että ympäristön vaikutus voi kumota nämä perityt erot. Aggressiiviseen käyttäytymiseen liittyvä helpotuksen tunne saattaa olla omiaan lisäämään aggression käyttöä ongelmanratkaisuna jatkossakin.

Aggressiivisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Se voidaan jaotella sekä passiiviseen, että aktiiviseen osa-alueeseen. Aktiivi aggressiivisuus on ns. avointa, suoraa vihamielisyyttä. Se kuvastuu yleensä suoran toiminnan kautta. Passiivinen vihamielisyys eli vastarinta on taas vetäytyvää, siinä kieltäydytään osallistumasta sellaiseen toimintaan, jota vastaan halutaan protestoida.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Seppänen, Juha: Aggressio ja koulukiusaaminen 2006. Viitattu 18.9.2010.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Björkqvist, K.Niemelä, P. (Eds.). (1992). Of Mice and Women. Aspects of Female Aggression: Academic Press.
  • Järvilehto, Timo: Missä sielu sijaitsee?: Psyykkisen toiminnan hermostollinen perusta. Prometheus-sarja. Oulu: Pohjoinen, 1987. ISBN 951-749-180-8.
  • Lagerspetz, K. (1977) Aggressio ja sen tutkimus. Helsinki: Tammi.
  • Lagerspetz, K. (1994) Miten suhtautua aggressiivisuuden biologisiin selitysmalleihin ja hoitotapoihin. Suomen lääkärilehti, 49, 2180–2185.
  • Lagerspetz, K., Naisten aggressio [Female Aggression]. 1 ed. 1998, Helsinki: Tammi.
  • Lagerspetz, K. (1998) Naisen aggressio [Elektroninen aineisto] [1]. Tieteessä tapahtuu, 16(7), 7.
  • Lagerspetz, K. (2000) Mitä tulee mieleen: Psykologin esseitä. Helsinki: Tammi.
  • Amnell, G. (1992) Aggressio ja psyykkinen kasvu [Katsaus]. Duodecim, 108(3), 240.
  • Hakola, P. (1993) Aggressiivisuus ja väkivalta. In M. Huttunen & ym. (Eds.), Neuropsykiatria (pp. 244–249). Helsinki: Duodecim.
  • Leinonen, L.Johansson, G. (1992) Aggressiiviset aivot: Neurofysiologin näkökulma [Katsaus]. Duodecim, 108(3), 221.
  • Mustonen, A. (1991) Aggressio Suomen televisiossa. Helsinki: Yleisradio.
  • Mustonen, A.Pulkkinen, L. (1993) Aggression in television programs in Finland. Aggressive behaviour, 19, 175–183.
  • Tukiasema.net. (2004) Aggressiivisen henkilön kohtaaminen. http://www.tukiasema.net/teemat/artikkeli.asp?docID=89
  • Pedersen, C. A. (2004) Biological Aspects of Social Bonding and the Roots of Human Violence. Annals of the New York Academy of Sciences Online, Ann. N.Y. Acad. Sci.(1036), 106–127.
  • Viljamaa, J. (2012) Käytä kiukkuasi: Aggression hyötykäyttö. Helsinki: WSOY.
  • Kernberg, O. F. (1995) Aggression in personality disorders and perversions. New Haven: Yale University Press.
  • Brod, J. C. (Ed.) (2000). The Neuropsychology of Emotion. Oxford: Oxford University Press.
  • Anderson, C. A.Bushman, B. J. (2002) Human aggression. Annual Review of Psychology, 53(1), 27–51.
  • Moyer, KE. 1968. Kinds of aggression and their physiological basis. Communications in Behavioral Biology 2A:65-87.
  • Rachel Simmons, Odd Girl Out: The Hidden Culture of Aggression in Girls, Harcourt, 2002, hardcover, 296 pages, ISBN 0-15-100604-0
  • Anderson, C. A.Dill, K. E. (2000) Video Games and Aggressive Thoughts, Feelings, and Behavior in the Laboratory and in Life. Journal of Personality and Social Psychology, 78(4), 772–790.
  • Anderson, C. A.Bushman, B. J. (2001) Effects of violent games on aggressive behavior, aggressive cognition, aggressive affect, physiological arousal, and prosocial behavior: A meta-analytic review of the scientific literature. Psychological Science, 12, 353–359.
  • Bushman, B. J. (2001) Is It Time to Pull the Plug on the Hostile Versus Instrumental Aggressionnext term Dichotomy? Psychological Review, 108(1), 273–279.
  • DeRosier, M. E., Cillessen, A. H., Coie, J. D. and Dodge, K. A. (1994) Group social context and children's aggressive behavior. Child Dev, 65(4), 1068–1079.
  • Grossman, D. (n.d.) "Aggression and Violence". http://www.killology.com/article_agress&viol.htm