Sinihappo
| Sinihappo | |
|---|---|
|
|
|
| Tunnisteet | |
| Muut nimet | Vetysyanidi syaanivety syaanivetyhappo formonitriili |
| CAS-numero | 74-90-8 |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | HCN |
| Moolimassa | 27,03 g/mol |
| Ulkomuoto | Väritön kaasu tai vaaleansininen helposti haihtuva neste |
| Sulamispiste | −13,4 °C (259,75 K) |
| Kiehumispiste | 26 °C (299,15 K) |
| Tiheys | 0,687 g/cm3 (neste) |
| Liukoisuus veteen | Liukenee kokonaan |
|
|
|
Sinihappo (HCN) (myös vetysyanidi, syaanivety, syaanivetyhappo, formonitriili) on myrkyllinen, hyvin heikko happo. Se salpaa soluhengityksen ja suurina annoksina aiheuttaa välittömän kuoleman ihmiselle ja muille eliöille. Vetysyanidin suoloja kutsutaan syanideiksi. Sinihappo-nimitys tulee siitä, että sinihappo muodostaa raudan kanssa kompleksiyhdisteitä, jotka ovat väriltään sinisiä.[1]
Sisällysluettelo
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sinihappoa valmistetaan suuria määriä kahdella eri tavalla. Degussan prosessissa ammoniakki ja metaani[1] reagoivat 1 200 °C:n lämmössä. Katalyyttinä käytetään platinaa.
-
- CH4 + NH3 → HCN + 3H2
Andrussovin prosessissa lisätään myös happea[1].
-
- 2CH4 + 2NH3 + 3O2 → 2HCN + 6H2O
Laboratorioissa pieniä määriä sinihappoa valmistetaan jostakin sinihapon alkalimetallisuolasta, esimerkiksi natriumsyanidista:
-
- H+ + NaCN → HCN + Na+
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sinihappoa käytetään hyönteismyrkkynä sekä orgaanisessa synteesissä muun muassa nitriilejä valmistettaessa.[1]
Joissain USA:n osavaltioissa käytetyissä kaasukammioissa sinihappoa käytettiin surmaamaan teloitettava. Reaktiossa munan kokoinen määrä kaliumsyanidia pudotettiin rikkihappoa sisältävään astiaan, jolloin tapahtui reaktio, joka vapauttaa sinihapon (HCN):
- 2 KCN + H2SO4 → K2SO4 + 2 HCN (g)
Myrkyllisyys ja vaarallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Karvasmanteli (Prunus amygdalus) sisältää amygdaliinia, josta syntyy ihmisen ruuansulatuskanavassa sinihappoa. Kuumennetuista ja ruuaksi valmistetuista karvasmanteleista sitä kuitenkin kertyy vain harmiton määrä. Kuumentamattomien karvasmanteleiden nauttiminen on vaarallista, joskin karvasmantelin epämiellyttävä maku tavallisesti estää myrkytysvaaran. Terveysviranomaisten kanta on rauhoittava: karvasmanteli on myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita.[2] Mikäli altistus kuitenkin tapahtuu, myrkytyksen oireet kuten oksentelu, mahakipu, nopeutunut hengitys ja takykardia ilmenevät viimeistään kahden tunnin kuluttua.[3]
Sinihappo voi kaasuuntuneena räjähtää yli 5,6 % pitoisuuksilla. [4]
Sinihappo luonnossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sinihappoa sisältävät karvasmantelin lisäksi monet muutkin yleisesti käytettyjen kasvien siemenet, lapakot tai kivet, joita ei tavallisesti käytetä ihmisravinnoksi. Näitä ovat esimerkiksi aprikoosi, kirsikka, luumu ja omena mutta myös pellavansiemenet.[3]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Karamäki, E. M.: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 146. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
- ↑ HUS Myrkytystietokeskus: Kasviluettelo - Karvasmanteli
- ↑ a b Marja Forsell, Harriet Mustonen, Tiina Pohjalainen ja Kalle Hoppu: Kasvi- ja sienimyrkytykset – tarua ja totta Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2000;116(15):1643-1654. Lääketieteellinen Lääkäriseura Duodecim. Viitattu 6. toukokuuta, 2016.
- ↑ Industrial Scientific Gas Detectors: Hydrogen Cyanide - HCN
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Nesteytetyn syaanivedyn eli vetysyanidin kansainvälinen kemikaalikortti
- Kyoto Encyclopedia of Genes and Genomes (KEGG): Hydrogen cyanide (englanniksi)
- Toxin and Toxin Target Database (T3DB): Hydrogen cyanide (englanniksi)
