Tarina stationin tornista

• Report rights infringement
• published: 06 Mar 2013
• views: 256

Marjatan tarina stationin tornista. Lapset keksivät keinon päästä Stadionin torniin mielikuvitusmatkalle. Roihuvuoren palvelukeskuksen Pilke-ryhmäläiset tekevät ohjaajansa Maaritin kanssa digitarinoita. Yhteistyössä mukana Itä-Helsingin lähimmäistyö Hely ry:n Senioriverkko-projekti. TARINA STATIONIN TORNISTA Oli pieni kyläpahanen nimeltään Mellunkylä. Siellä perheemme asui rintamamiestalossa. Meitä syntyi perheeseen neljä sisarusta Irene, Marjatta, Irmeli ja Sylvia, joka oli kuopuksena kaikkein hemmotelluin. Me oltiin aika menevä sisarusparvi ja siitä tämäkin juttu saa alkunsa. Siihen aikaan oli muotia Helsingin stadionin torni. Meidän isällä ja äidillä ei ollut ikinä varaa viedä meitä sinne oikealle tornille, joten me sisarukset päätettiin että meidän talon katto on se stationin torni. Nuorimmat siskot vinkuivat ja vonkuivat myös katolle mukaan mutta me vanhemmat sanoimme, että te olette alhaalla meidän katselijoitamme. Ja niin minä ja vanhin sisko lähdimme kiipeämään katon harjalle puolimätiä tikkaita pitkin. Otimme savupiipusta tukea ja hiivimme kauniit mekot päällä aivan katon harjalle. Ja heti lähti kylällä huhu liikkeelle: Nyt tapahtuu erikoisia Helanderin pihalla. Siellä ovat lapset katolla -- tulkaa katsomaan! Ja kaikki kotona olevat mummot, papat ja lapset tulivat Hakostaron kylätielle ja hakkasivat käsiään yhteen: "Herran Jumala sentään, Herran Jumala sentään, nyt nuo Helanterin lapset putoovat tuolta katolta alas, Herran Jumala sentään, tulkaa nyt lapset sieltä alas, muuten te putootte sieltä" Siskon kanssa päätettiin, että pidetään ensin näytös, että me ollaan oikeesti siellä tornissa. Laitettiin mielikuvitus liikkeelle -- mitä kaikkee me nähtiin sieltä tornista: korkeita taloja, autoja, ihmisiä ja Linnanmäen maailmanpyörä. Sitten kun me ei enää keksitty mitään, niin alkoi tehdä mieli tulla alas. Mutta se takasinpäin kulkeminen olikin vaikeampaa. Minua pelotti, että nyt tämä tyttö taitaa puota alas. Vanhin sisko neuvoi siinä tilanteessa, että muista katsoa suoraan sitä piippua. Sisko meni edellä ja minä menin perässä pieniä tikapuita pitkin. Katse piipussa päästiin pitkin talonharjaa ja piipulla sisko sanoi, että nyt käännä itsesi ympäri. Ota tikkaista kiinni ja pyllistä mulle. Ja niin sitä päästiin alas onnellisesti niitä puolimätiä tikkaita pitkin ja sisko taputti "Hyvä Marjatta". Alhaalla kerrottiin pikkusiskoille mitä me oltiin mielikuvituksessamme näkevinämme, että ne uskoivat että me olimme olleet stationin tornissa. Ja naapurit taputtivat käsiään "Herran jestas, lapset selvisivät hyvin, kiitos taivaan isälle!"