John Howard

John Howard
Australian 25. pääministeri
11. maaliskuuta 1996 – 3. joulukuuta 2007
Monarkki	Elisabet II
Varapääministeri	Tim Fischer John Anderson Mark Vaile
Edeltäjä	Paul Keating
Seuraaja	Kevin Rudd
Tiedot
Syntynyt	26. heinäkuuta 1939 Earlwood, New South Wales
Puolue	Australian liberaalipuolue
Puoliso	Janette Parker
Uskonto	anglikaaninen
Allekirjoitus

John Winston Howard (s. 26. heinäkuuta 1939) on australialainen poliitikko, maan 25. pääministeri 1996–2007. Hänen liberaalien ja kansallispuolueen kokoomushallituksensa jatkoi vuosien 1998, 2001 ja 2004 vaaleissa.

Howard eli nuoruutensa Earlwoodissa, Sydneyn esikaupungissa. Hänelle annettiin toinen nimi Winston brittiläisen valtiomiehen, Winston Churchillin mukaan. Howard kärsi myös nuoruudessaan kuulo-ongelmista, jotka aiheuttivat hänelle lievän puhevian. Hän opiskeli lakia University of Sydneyssa ja valmistui lakimieheksi 1961. Hänet valittiin alahuoneeseen toukokuussa 1974 Bennelongista Sydneysta.

Hän oli Malcolm Fraserin hallituksessa 1975–1977 yritys- ja kuluttaja-asioiden ministerinä sekä vuosina 1977–1983 valtiovarainministeri Fraserin hallituksessa ja liberaalipuolueen ja opposition johtajana 1985–1989. Hänen johdollaan liberaali-kansalliskoalitio voitti 2. maaliskuuta 1996 silloisen työväenpuolueen pääministerin Paul Keatingin ja hänestä tuli pääministeri 13-vuotisen oppositiokauden jälkeen. Howardin hallitus on valittiin uudelleen kolmesti, joten hän on pisimpään toiminut pääministeri heti Robert Menziesin jälkeen.

Valtiovarainministerinä Howard kannatti monetarismia ja valtion menojen ja verojen leikkaamista. Hän peri ensimmäisellä kaudellaan Labor-hallituksen 10 miljardin budjettialijäämän. Koulutuksen ja aboriginaalihallinnon kuluja leikattiin. Howardin hallitus otti 1998 käyttöön Work for the Dole -ohjelman, joka velvoitti sosiaaliturvan saajat töihin korvauksia vastaan.

Vuoden 1996 Workplace Relations Act, jota täydennettiin vuoden 2006 WorkChoices-lailla, oli merkittävin uudistus työsuhteisiin viimeisen vuosisadan aikana. Howardin uudistuksia tukivat lähinnä työnantajat, ammattiliitot ja Labor vastustivat sitä. Uudistus heikensi ammattiliittoja ja keskitettyjä tuloratkaisuja. Alle 101 työntekijän yritykset saivat erottaa työntekijän ilman syytä.

Vuoden 1996 Port Arthurin verilöylyn jälkeen Howardin hallitus tiukensi merkittävästi puoliautomaattiaseiden ja pumppuhaulikoiden osto-oikeutta.

Howard pyrki toisella kaudelle tavoitteenaan laajapohjaisen arvonlisäveron käyttöönotto (Goods and Services Tax; GST). Liberaali- ja Tim Fischerin kansallispuolue menettivät vaalissa yhteensä 14 paikkaa ja Kim Beazleyn johtama Labor sai 18 lisää ja nousi suurimmaksi puolueeksi, mutta jäi Liberaali- ja kansallispuolueen yhteisen paikkaluvun jälkeen. Toisella kaudellaan Howard rikkoi Australian perinteisen puolueettomuuspolitiikan Indonesian suhteen ja maan johti rauhanturvaajaosastoa Itä-Timorille, jossa Indonesian armeijan tukemat kuolemanpartiot terrorisoivat itsenäisyyden puolesta äänestänyttä siviiliväestöä. Tämän johdosta Osama Bin Laden arvosteli myöhemmin Australiaa "ristiretkivaltioksi" ja Balin vuoden 2002 pommi-iskujen uskotaan olevan kostoa tästä.

Talouspoliittisten näkemystensä lisäksi Howard arvosteli monikulttuurisuutta ja kannatti yhteistä kansallista identiteettiä. Elokuussa 2001 Australian erikoisjoukot pysäyttivät norjalaisen rahtialus MV Tampan, joka kuljetti turvapaikanhakijoita, ja estivät sen päästyn Australiaan. Syyskuun 2001 New Yorkin iskujen jälkeen Howardin hallitus esitti itsensä kovana rajavalvonnan ja turvallisuuden suhteen ja saman vuoden marraskuun vaaleissa se sai merkittävän piristysruiskeen ja saavutti pari lisäpaikkaa.

Vuonna 2003 Australiasta otti osaa Irakin miehitykseen 2003 ja Saddam Husseinin syrjäyttämiseen vallasta. Hyökkäys jakoi mielipiteitä, kuten kaikkialla muuallakin maailmassa ja sitä vastaan oli myös suuria mielenosoituksia.

Sosiaalisesti Howardin hallitus oli konservatiivinen. Mm. elokuussa 2004 se sääti lisäyksen avioliitto- ja perhelakiin, joka määritteli avioliiton miehen ja naisen väliseksi "pois lukien kaikki muut suhteet." Tästä seurasi ristiriita Pääkaupunkiterritorion vuonna 2006 säätämän Civil Unions Act 2006:in kanssa, joka salli siviilisuhteet myös samaa sukupuolta olevien parien kesken. Howard tuomitsi yrityksen saada rekisteröidystä parisuhteesta samanarvoinen avioliiton kanssa.

Australia jäi myös Kioton sopimuksen ulkopuolelle. Tämä herätti vastalauseita maan kärsimän vakavan kuivuuden vuoksi, jonka uskotaan olevan ilmaston lämpenemisen aiheuttamaa.

Vuoden 2004 vaalikampanjassa Howard vetäytyi aikaisemmista talouspoliittisista linjauksistaan ja lupasi korotuksia terveyteen, koulutukseen, pienyrityksille ja perheille. Hallituskoalitio saavuttikin enemmistön parlamentissa ja ensimmäistä kertaa sen molemmissa kamareissa. Tätä hyödynnettiin ajamalla läpi opposition ennen hylkäämää lainsäädäntöä, kuten WorkChoices, yliopistojen pakolliset ylioppilaskuntamaksut ja Pääkaupunkiterritorion siviiliparisuhteiden kumoaminen. Huhtikuussa 2006 hallitus ilmoitti maksaneensa kokonaan perimänsä maan 96 miljardin dollarin velat. Kiistaksi jäi inflaatio, jota hallituksen kohonneen kulutuksen uskottiin nostavan.

68-vuotias Howard pyrki vielä uudelleen pääministerikaudelle 24. marraskuuta 2006 järjestetyissä vaaleissa. Vaalissa liberaalipuolue kärsi merkittävän tappion Kevin Ruddin johtamalla Laborille.