[repeated line]::Detective Inspector Jamieson: Don't call me "sir"!
Bardon may mean:
Franz Bardon (December 1, 1909 – July 10, 1958), was a Czech stage magician and student and teacher of Hermetics. He was born in Opava, Austrian Silesia. During World War II Bardon was at one point held in a concentration camp for refusing to participate in Nazi Mysticism. Bardon was rescued by Russian soldiers who raided the camp. Bardon continued his work in the fields of Hermetics until 1958 when he was arrested and imprisoned in Brno Czechoslovakia. Bardon died on July 10, 1958 while in the custody of police.
He is best known for his three volumes on Hermetic magic. These volumes are Initiation Into Hermetics, The Practice of Magical Evocation and The Key to the True Quabbalah.
Additionally there was a fourth work attributed to him by the title of Frabato the Magician, supposed by many of his students to be a disguised autobiography. Though the book lists its author as Bardon, it was actually written by his secretary, Otti Votavova. While some elements of the story are based on Bardon's real life experience, most of the book was written as an occult novel with much embellishment on the part of Votavova.
John Bardon, (born John Michael Jones; 25 August 1939, Brentford, England) is an English stage and screen actor. He was awarded the Laurence Olivier Award in 1988 (1987 season) as 'Best Actor in a Musical' for Kiss Me, Kate, sharing the award with co-star Emil Wolk.
Bardon is best known for playing Jim Branning in the popular British soap opera EastEnders. His character Jim, the father of established character Carol Jackson, first appeared briefly in 1996. The character of Jim returned to the series in 1999 and this time became a regular character, later marrying Dot Cotton (June Brown). Bardon filmed his final scenes for EastEnders in March 2011.
He also was a regular in Rumpole of the Bailey, as a member of the "clan Timson, a family of South London villains", as described by Rumpole.
James Archibald "Jim" Branning is a fictional character from the BBC soap opera EastEnders, played by John Bardon, first appearing on 29 April 1996 and becoming a regular character in 1999 and has remained in the series right up to 2011.
Jim was written out of the show in August 2007 due to Bardon suffering a stroke. A storyline was created that Jim also suffered a stroke. It was reported on 10 March 2008 that Bardon would be returning to the role of Jim in summer 2008. Bardon returned to film four episodes in the latter half of 2008. He returned permanently from the episode broadcast on 20 August 2009. On 1 April 2011 it was reported by the Daily Mirror that Bardon had filmed his final scenes and had left. He departed on 26 May 2011.
Jim was born in Walford in 1933. He dated first wife Reenie (Joy Graham) in the 1960s, with her giving birth to their oldest child Derek out of wedlock. When Reenie became pregnant again with eldest daughter April, Jim settled in a loveless marriage to Reenie, having four more children. A heavy drinker, Jim treated his children unfairly, favouring some, neglecting others. When his son Max (Jake Wood) was blamed for stealing and losing a medal that Jim's mother was given during World War II in honour of his late father for bravery, Jim severed all ties with his son and even once locked him in a coffin for associating with a black person and left him in an undertaker's establishment overnight as punishment.
(K. Yrjölä)
En syytä selville saa
yksinäni mä vaan pääni sekasin paan
niin turhaan
Ihan kun ajais yksin tandemii
Veit multa poist totuuden
kun sut illalla hankin tiskiltä roskapankin
mä luulin
mut vilkaissut en puntariin
Sillon nään kauniin naisen
nuoren, punatukkaisen
Kuumat reidet kun iskee
muistan lehdestä sen...
Uskon horoskooppiin
Uskon horoskooppiin
Uskon horoskooppiin
joka päivä se mut pelastaa
Niin jälkeen tän keksinnön
että punatukkaiset, riettaat naiset
on parhaita nussii,
ei horoskooppi sivuun jää
Taas unen sen mä muistaa voin:
edessä sata leidii, taka-alalla kun Smilers soittaa
Täytyy vähän jäädä kelaamaan
Sillon nään kauniin naisen
nuoren, punatukkaisen
Kuumat reidet kun iskee
muistan lehdestä sen...
Uskon horoskooppiin
Uskon horoskooppiin
Uskon horoskooppiin
(Yrjölä)
Neljä vuotta sitten sä luulit että kaikki olis oikein
Sä luulit et tää juttu ei ois vaikein, mut se on, joo se on
Yrittäisin auttaa, mut samaan aikaan eksyksissä kuljen
En koskaan pelkäis kertoo tätä sulle, nyt sen teen, joo sen teen
Ja kaikki päättyy aina kyyneliin
mut silti, hei mä elän sun vuokses
Hei, mä tein tän sun vuokses
Ehkä vielä joskus sun hymys vois olla tarkoitettu mulle
Kaiken jättäisin vuosien alle, ne katois pois, joo pois
Liian kova elää, on juurella tulivuoren
Kaiken kätkee se sisälle kuoren
kunnes se räjähtää...
Mitä silloin merkkaa joku Abbey Road?
Mut silti, hei mä elän sun vuokses
Hei mä tein tän sun vuokses
Hei mä elän sun vuokses
Hei mä tein tän sun vuokses
Hei mä elän sun vuokses
(K. Yrjölä - Outi Vainikka)
Moni taitaa internetin sinkkupalstaa käyttää
miltä mahtaa tämän päivän seuralainen näyttää?
Koskaan emme nähdä saa, arvailla vain kannattaa:
ehkä kanssasi mä voisin ryhtyy ihan mihin vaan
Livekontaktiin kanssas tahdoin niin
mul ois pari juttuu jotka pitäis selvittää
Alko pelottaa, kai voisin morsettaa
ääneni maailmaan et muut ei sitä kuulla saa
Kaverit ei diggaa kun mä aina nettii näppään
Yksin saavat pubiin mennä vetämään kai häppää
Mul on paljon hauskempaa jos sut ruudun ääreen saan
Ja koko ajan mietin miltä näytät oikeestaan
Livekontaktiin kanssas tahdoin niin
mul ois pari juttuu jotka pitäis selvittää
Alko pelottaa, kai voisin morsettaa
ääneni maailmaan et muut ei sitä kuulla saa
Livekontaktiin koskaan päästy ei
mut me vähän aikaa silti hauskaa pidettiin
Piti mennä mun kauas pois sun luota mut mä toivon
et mä vielä sinut saisin
(Yrjölä)
En ekaa kertaa muista millään, myönnän sen
Olin kännissä ja Krista tsiigas vinoon
Kai jossain bileissä, ihan pimeessä
Kaikki oli vielä eessä ja päässä soi
Beatles For Sale...
Tunnen beatin rytkeen
mä ilman sitä koskaan elä en
Tunnen beatin rytkeen
mä oon epäsuomalaisen näköinen
Ja mä tiedän:
se vei mun sydämen
Aina niin vain kävi
vaikka toisin aioinkin
Olin kännissä ja Pia tsiigas vinoon
Jo siihen aikaan
mut vei toisiin sfääreihin
isku virvelin ja ääni joka kohos falsettiin
chorus
Ei vuodet tunnu multa mitään muuttaneen
Olen kännissä taas ja Nina tsiigaa vinoon
Mä muistan vielä meistä toisen sammuneen
ja kaiken yllä tuoksui norjalainen puu..
(K. Yrjölä)
Se vaikka loppui joo mä päätin kuitenkin
En mä aio luovuttaa, täytyy vähän tsiigaa mitä tapahtuu
Sen mies löys kirjeen jonka olin duunannu
siihen katkes yhteys, mutta hyvä yritys kuitenkin
Mult kusi hommat silti sitä ikävöin
ja kiviseinään pääni löin
Oo Alyson sä vaikka multa katosit
jäi jokaisesta lauseestas, ihan joka sanasta auki portti
Ja kännissä mä vielä postii lähetin, takas tuli vastaus
"Anti olla viimenen kortti!"
Nyt aina kun nään naisen hyvännäköisen
meinaan kysyy sen...
Et sä sattuis tarvitsemaan miestä
Oisin sattumalta vapaana
Et sä sattuis tarvii sulle miestä .... et kai
Mua oottaa enää baari ja baana
On ihan ihme juttu miten aika voi
rakkauden hävittää, kuoliaaksi kivittää arvaamatta
Oo Alyson se oli multa oikeeta, mut sä tahdoit pelata
jännitystä elämääsi hankit
Ja nyt mun täytyy jostain ettii ihminen
jolle sanon sen...
Et sä sattuis tarvitsemaan miestä
Oisin sattumalta vapaana
Et sä sattuis tarvii sulle miestä .... et kai