On siitä vuosia, kohta 10
Kun kevään korvilla
Sinä kuihduit pois
Testamenttiisi jätit lupauksen
Saan sinut unohtaa, mutta en tahtois
Kun sua mä mietin se satuttaa
En paljon uskalla sua muistaa
Älä suutu, minä alan jo unohtaa
Mun täytyy tunnustaa
En jaksa muistaa
Ehtiikö ohimoillas olla vähän hopeaa
Sun leipomasi leivän tahdoin pakastaa
Heikkoina hetkinäni, voin sitä maistaa
Kun sua mä mietin se satuttaa
En paljon uskalla sua muistaa
Älä suutu, minä alan jo unohtaa
Mihin ikinä teenkin mä matkaa
Joka soluni sinut muistaa
Anna siunauksesi sinut jo unohtaa
En ollut kokenut mä mitään kauniimpaa
Kun sä tulit ja sä sait mut kukkimaan
Sun syksy saapui vain ennen aikojaan
Voi luoja kuinka sua kaipaan
On ääriviivas jo vähän haalenneet
Kehoista vieraista sut yritin löytyy
Muistikuvani paljon on vaalenneet
Sä silti kuljet kanssani tätä elämää
Kun sua mä mietien se satuttaa
En sinulta saa rauhaa
En uskalla kovin paljon sua muistaa
Mihin ikinä teenkin mä matkaa
Joka soluni sinut muistaa
Anna siunauksesi sinut jo unohtaa
Tyttö istui ikkunalla allapäin
Ja puhalsi savurenkaan yöperhosta päin
Hän teki retken eiliseen uudelleen
Eikä perhonenkaan enää jaksanut siivilleen
Ja radiossa tiedettiin että yöstä tulee kylmä
Ja sitten näkemiin
Voikaa hyvin aamun uutisiin
Tyttö astui ikkunalta eteiseen
Ja muisti siellä ensi kerran suudelleen
Hän mietti miksi aina mennyttä muistellaan
Kun tahtomattaankin se palaa
Kun sekoittuu varjot valoihin ja vain mennyt jää
Miksi kaikki kaunis käsiin räjähtää
Hei milloin hanat aukeaa
Minä tahtoisin unohtaa
Mutta miksi siitä on tehty niin pirun vaikeaa
En päivistä kiinni saa
Ilman sinua kai koskaan
Päivistä en kiinni saa
Surullisen naurun tyttö lahjoitti peililleen
Hän keitti kahvit, vettä satoi hiljalleen
Rappukäytävän ritarit kulmia vartioi
Ja yö katsoi päältä kuinka tuska partioi
Kuka menikään keksimään, että rakkaus ei milloinkaan virheitä tee
Vaan ihmiset niitä sydämiä särkee
Hei milloin hanat aukeaa…
Hei milloin hanat aukeaa
Minä tahtoisin unohtaa
Siis laskekaahan lasiin lisää juotavaa
En näistä öistä mitään saa
Ilman sinua kai koskaan
En öistä minä mitään saa
Hei milloin hanat aukeaa
Täytyisi taas unohtaa
Mutta miksi siitä on tehty niin pirun vaikeaa
En päivistä kiinni saa
Ilman sinua kai koskaan
Takahuone savuisin
Se oli laukaus (laukaus)
Tavaroita sekaisin
Se oli laukaus (laukaus)
Kolme miestä miettii ihmeissään
Keskustelu kauan kestää
Sinä olet hurjan joukon pää
Pariisissa sataa taas
Sumua varmaan (varmaan)
Lumessa on koko maa
Se on harmaa (harmaa)
Sadetakin suureen kaulukseen
Kuvakulma hiljaa kulkee
Sinä siirryt ihmistungokseen
Kaikki vanhat filmit uudelleen
Vuoksesi katson
Punastun kun nään sun suudelleen
Hetkellä kyynelten
Kaikki vanhat filmit uudelleen
Katson ja toivon
Olisinpa päässyt kohtaukseen
Oi kuinka palvon
Laitamilla aavikon
Vain hiekkaa (hiekkaa)
Aurinko on armoton
Vain hiekkaa (hiekkaa)
Karavaani kulkee länteen päin
Joku heistä keitaan tietää
Sinä tapaat sheikin yllättäin
Kaikki vanhat filmit uudelleen
Vuoksesi katson
Punastun kun nään sun suudelleen
Hetkellä kyynelten
Kaikki vanhat filmit uudelleen
Katson ja toivon
Olisinpa päässyt kohtaukseen
Voi kuinka palvon
Musiikissa mustaa tunnelmaa
Pimeydestä kuuluu huuto
Sinä vaihdat veitsen suudelmaan
Kaikki vanhat filmit uudelleen
Vuoksesi katson
Punastun kun nään sun suudelleen
Hetkellä kyynelten
Kaikki vanhat filmit uudelleen
Katson ja toivon
Tämä yö joka kestää tulevaan huomiseen
Sama yö joka kaataa elämää eksyneen
Läpi viidakon viiman sinä saat kaiken vaikenemaan
Minä olen saalis taistelen vastaan, pakenen uudestaan (uudestaan)
Kova yö kuka kuulee joku on yksinään
Laki viidakon käskee elämää etsimään
Minä hengitän huumaa joka saa vaaraa vaistoamaan
Sinulla on silmät yön sysimustan
Minä jään seisomaan
Sinua katsomaan
Yösilmät saalistaa taas
Sait mut verkkoon tarttumaan
Yösilmät mua tuijottaa
Yösilmät varjoissa nään
Miksen pääse lähtemään
Yösilmät katse kuin jää
Valo varjoa väistä sade lyö uupuneen
Minä koen tuoksua kuumaa
Ja tunnen sinunkin saapuneen
Sumun suojassa huomaan jotakin vaaraa vaikuttavaa
Sinä olet siinä ja silmäsi mustat
Minä jään seisomaan
Sinua katsomaan
Kun varjot alkaa Helsinkiä halaamaan
Mäkkärin vessassa tytöt sotamaalaa huuliaan
Katusoittaja kauppatorin yhteyden saa kuulijaan
IT-miljonääri kappelissa itkee kun talouden kupla puhkesi kukkaan
Sataman yllä röyhkeä lokki tuntee tuulen siipien alla
Väkimassa kävi nousemassa Tallinnassa taivaaseen taas
Yksi kyselee mitä päässä liikkuu Jumalalla
Kun Nykissä teräskin palaa ja syttyy sota rauhaa vastaan
Yhtä kaikki se on, tämä liike levoton
Kaikki tahtoo sammuttaa rakkauden janoaan
Ja paljon siihen juoda saa
Sillä tuttuun helvettiin on helpompaa jäädä kii
Kuin mennä tietä uutta tuntematonta
Vaikka se viedä voi paratiisiin
Yhtä kaikki se on, sitä kaikki haluaa
Sitä yhtä ja ainoaa
Siwan kassaneidin ilta matelee
Karhupuistossa pilveen nousee Jesse 13 vee
Cellan ovella hilseet bleiseristään pyyhkäisee
Runoilija se örisee: Miks vitussa ne sanoo mun sortuneen
Ihmiskuvaan ohueen
Alppilan aamuyö näkee harmaata unta
Vitivalkoista tykkilunta satelee Serena perheen alkutalveen
Haihtui alta Jessen kuningasten valtakunta
Ikuista on vain rakkaus, mitä nyt vähän vaihtuu sen kohteet
Muistan syksyn ensihetken
Kun kesä nukkui hiljaa pois
Sanoit että pienen retken
Ominpäin kai tehdä vois
Kun on niin paljon katseltavaa
On pakko uskaltaa
Ei hyppyä tuntemattomaan
Voi tehdä askel kerrallaan
Ei ollenkaan
Olisitpa täällä kun on syksy
Ja mun mieleni sohjoinen
Se näitä teitäni sulkee
Eikä edes keväällä
Tunnu kääntyvän tämä tuuleni pohjoinen
Vaan se kauttani kulkee
Muistan syksyn ensi hetken
Kun kesä nukkui hiljaa pois
Sanoit että oman retken
Sinä teet ja se aikaa viedä vois
Silloin joutuu lähtemään
Kun ei pysty ollenkaan
Lähtemästä kieltäytymään
Ne on pikku lähtöjä ennen sitä suurempaa
Olisitpa täällä...
Olisitpa täällä kun on kesä
Ja itseltäni katoilen
Ja sitten löydän taas jälleen
Vaikka olet etäällä
Ehkä talvi ja sinä saavutte hiljalleen
Voit koittaa polttaa sen pohjaan
Ja silti jossain joskus se alkaa taas yli kiehumaan
Voit tarttua sen ohjaan
Kun pääset selkään niin kohta se alkaa allasi riehumaan
Vierestäsi se kaarta ja saartaa luin sade taivaan
On yksi viisasten kivi
Ja se kivi niin kirkasta kipinää lyö
Ja se on harva rivi
Joka ei sen kädestä syö
Se on vuoret, taivas ja se on maa
Se on hehkua laavaa ja virtaa
Ja se on valtateitä ja vankilaa
Se kuolee ja kasvaa
Voit puhkaista se leilin
Kun katsot peiliin niin näät kuka on se joka janoiseksi jää
Se heittää bensaa liekkeihin
Niin juuri siellä missä luulit ettei koskaan voisikaan räjähtää
Kun luulet sen kadonneen
Se pyytää sua puhelimeen
Se alkoi pisaroista
Ihan pienistä pinnalla meren hiljaisen
Ja alku meren aalloista
Se nousi, kun nousi kuu
Veren punainen
On ensin ääretön avaruus
Kun ensi säteet lähtee ja
Sitten peilautuu
Illan viimeiset hitaat
He tanssivat kuin muita
Ei olisikaan
Illan viimeiset hitaat
Ei kauniimmin enää soida
Voisikaan
Se alkoi pisaroista
Ihan pienistä pinnalla meren hiljaisen
Kun alku meren aallot saa
Heidät yhteen sulamaan
Keinuessaan
On äänetön avaruus
On kahden ihmisen yksi totuus,
Muu unohtuu
Illan viimeiset hitaat
He tanssivat kuin muita
Ei olisikaan
Illan viimeiset hitaat
Ei kauniimmin kai soida
Voisikaan
Illan viimeiset hitaat
Kauemmas vie muuta maailmaa
He ovat viimeiset hitaat
Se oli kaunis kevät päivä
Säteet auringon sinkoili pinnalta jään
Isä toiveikkaana taivaalle katsellen
Viritti liidintään
Isä koskaan kertonut ei
Että vuodet menneet häneltä voimia vei
Ei edes pyytänyt ymmärtämään
Että hän tahtoi vain yli sinisen taivaan lentää
Isä lähti ikävä jää
Viimeinen lento niin hieno niin hento
Lempeät tuulet isän saattoi matkaan
Hän oli vapaa niin kuin on sudenkorento
Lennolla jolta ei palannutkaan
Ei isä koskaan ehtinyt kertomaan
Mitä mielessä liikkuikaan
Silti minä tiedän sen ikuisen kaipauksen
Niitä tunteita minäkin tunnen
Hetken tuulet ehti häntä kuljettaa
Vähän aikaa oli vapaa, piti ilmojen valtikkaa
Ja sitten ihan kuin yllättäin
Kai hän lensi pilviin
Puhtaan valkoisiin
Ainakin toivoisin niin
Viimeinen lento…
Viimeinen lento niin hieno niin hento
Aurinko säteillään muistot kultaa
Hän on vapaa niin kuin on sudenkorento
Isä lähti tuulten matkaan
On kai sen oltava niin
Jään kyyneliin
On kai sen oltava niin, oltava niin
Se on jotenkin turhaa, viiden minuutin hiljaisuus ja Taas kaikki pauhaa
Ohikulkijat vain etsii omaa rauhaa
Turhan arkinen tilaisuus, viiden minuutin hiljaisuus
Sä menit tippumaan
Siltä sillalta ja loppu on legendaa
Maksoit itsestäs lunnaat
Vai muiden tähdenkö lähdit vapaasti putoamaan
Sitten kyseltiin kuka sä oikein olit
Sait hetkeksi nimen
Ja kaikki oli ohi
Hetken huomion sä veit
Mutta maailma siihen pysähtynyt ei
Maailma siihen pysähtynytkään ei
Se on jotenkin turhaa...
Ei nimeäsi tähtitarhaan
Viiden minuutin hiljaisuus vain kaiken kuittaa
Sade ruusunlehdet sillalta pois uittaa
Turhan arkinen tilaisuus
Viiden minuutin hiljaisuus
Se tais olla harhaa
Että kun hyppäät
Lähdet ylöspäin putoamaan
Sitä kaikkensa uhraa
Ja ihmiset vain töihinsä pyhiinvaeltaa
Sitten todettiin
Elämä pidempi on
Jos ei tarvi olla kuolematon
Hetken huomion sä veit
Mutta maailma siihen pysähtynyt ei
Maailma siihen pysähtynytkään ei
Se on jotenkin turhaa
Kun viiden minuutin tähden elämänsä antaa
Ja aivan pokkana aurinko laskee taivaanrantaan
Turhan arkinen tilaisuus
Mä olen kyllästynyt niihin,
Voimiin jotka ohjailee mun elämää.
Jotka vie mukanaan ja itseensä rakastuttaa.
En tiedä onko se väärin,
Kun en suostunutkaan pystyyn kuolemaan.
Sillä niin olis käynyt,
Jos ois jäänyt eiliseen kii.
Joku mua piteli siinä,
Se oli niin kamalan vahva.
Eikä se halunnut päästää irti.
Melkein kuin lihaa ja verta,
Suurempi vuoria ja merta,
Se sellaiseksi kasvoi mun päässä.
En odota yllätystä,
En pidätä hengitystä.
Mä haluan jättää sen kaiken taakse.
Tää, mun pakoni loppuun juostu on.
En mä rohkea oo,
Enkä kuolematon.
Mut mä tiedän vaan sen,
Minkä sydän on tiennyt kauan.
Tää, mun pakoni loppuun juostu on.
En aio tuntea pelkoo.
Vaikka pelkään et se ei oo musta kii.
Mut mä luulen et ihminen on sitä vahvempi.
Mä aion antaa sen kuolla,
En enää anna sille tilaa hengittää.
Mä en oo, mä en oo sille velkaa yhtään enempää.
Mä rakennan kotini yksin,
Mä parannan minäni yksin.
Ja pakotan pitämään itseni koossa,
En ole se surkea rätti,
Jonka sydän on imetty kuiviin.
En rakenna sille kotiini huonetta.
En odota yllätystä,
En pidätä hengitystä.
Mä haluan jättää sen kaiken taakse.
Tää, mun pakoni loppuun juostu on.
En mä rohkea oo,
Enkä kuolematon.
Mut mä tiedän vaan sen,
Minkä sydän on tiennyt kauan.
Tää, mun pakoni loppuun juostu on.
Mä valitsin juosta,
Koska luulin etten osaisi muuta.
En enää tunnista itseeni tuosta,
Se ihminen on jäänyt menneeseen aikaan.
En odota yllätystä,
En pidätä hengitystä.
Mä haluan jättää sen kaiken taakse.
Tää, mun pakoni loppuun juostu on.
En mä rohkea oo,
Enkä kuolematon.
Mut mä tiedän vaan sen,
Minkä sydän on tiennyt kauan.
Taivas on vihreää kuin jade
Sen alla seison hiljaa
Ja alan ihmeitä odottaa
Kun yön tihkuvan jäinen sade
Sinun hiuksiasi kruunaa
Jalokivillä kirkkaillaan
Sinä levität meille suojaa
Kun sade lakkaa - kiiltäväksi tien
Kauniimman maailman viestin tuojaa
Sinä muistutat ja sitten samantien
Sataa taas unihiekkaa
Aivan puhtaan valkeaa
Luulin sen olevan mennyttä aikaa
Mutta se on tässä ja nyt ja se on oikeaa
Sataa taivaalta tähdet ne ikijään läpäisee
Linnunradan kiskoilta ne lähtee
Edessämme maailma syntyy uudelleen
Pidä minun puolta
Jos elämä kovaa joskus kolhii
Jätä valosi yöksi päälle
Unihiekkamyrskylyhtypylväisiin
Kun yö silmänsä sulkee
Yli ymmärryksen meren
Uusi aamu kannattaa
Katuja ja kunniakujia kulkee
Kaksi veljeä veren
Jatkuva jano huulillaan
Ja seitsemän meren lokikirjaan
Kirjoitan - väsyin entiseen miehistöön
Ja kaikessa rauhassa niin hiljaa
On uusi laiva valmiina lähtöön
Ja sataa taas unihiekkaa
Aivan puhtaan valkeaa
Luulin sen olevan mennyttä aikaa
Mutta se on tässä ja nyt ja se on oikeaa
Sataa taivaalta tähdet ne ikijään läpäisee
Linnunradan kiskoilta ne lähtee
Edessämme maailma syntyy uudelleen
Pidä minusta huolta
Jos elämä kovaa joskus kolhii
Jätä valosi yöksi päälle
Mieleni valtaa valkea verho,
Kuin ikuisuus
Päälleni kaatuvat aika ja
Elämän jatkuvuus
Outo kaunis yö
Jossa suuri sydän lyö
Laivani runkoa kantaa
Aavojen hiljaisuus
Odotin aikani pinnalla
Kärsivän planeetan
Maisen kaaoksen tyhjyyden
Kuiluihin pudotan
Elämän virta jää
Aine häviää
Jätän taakseni synkän
Painavan maailman
Tyhjyys,
Elämä painoton
Kodin löydän
Kahleeni irti on.
Valoja taipuva aika ja
Varma tie vapauteen
Maailman tuskia
Laivani saanut
Ei kantaakseen.
Vain elämän jatkuvuus,
Lämmin ikuisuus
Mukana matkalla
Tähtinä välkkyvään
Huomiseen
Tyhjyys,
Elämä painoton
Kodin löydän
Kahleeni irti on.
Tyhjyys,
Valoina välkkyen
Käsin kaadan
Seinäni viimeisen.
Mieleni valtaa
Valkea verho,
Kuin ikuisuus.
Päälleni kaatuvat ja
Elämän jatkuvuus
Outo kaunis yö
Jossa suuri sydän lyö
Laivani runkoa kantaa
Aavojen hiljaisuus
Tyhjyys,
Elämä painoton
Kodin löydän
Kahleeni irti on.
Tyhjyys,
Valoina välkkyen
Käsin kaadan
Seinäni viimeisen.
Tyhjyys,
Elämä painoton
Kodin löydän
Kahleeni irti on.
Tyhjyys,
Valoina välkkyen
Käsin kaadan
Poika kääntää kahvinkeittimen kii
Hän laittaa ikkunan säppiin
Heittää hyvästit huoneelleen
Hän odottelee hissiään
Taas talonmies juovuksissa
Puhuu kuudella kielellään
Tuuli vie kaiken mennessään
On hän ja maailma sodassa keskenään
Tyttö lähtee kotoaan
Isä hautaustoimistostaan
Saapuu saattokeikaltaan
Raitiovaunulla rapakon taa
Hän ajatuksissaan matkustaa
Ja havahtuu kolinaan
Tytön huulet veisivät pojan mennessään
Mutta hän ei ole poikaa nähnytkään
Ja he sopisivat niin hyvin toisilleen
Mutta minkäs teet
He joka päivä toistensa ohi kävelee
Niin kohtalo sanelee
Ja päivä iltaa kohti kuin laiska rosvosakki se raahustaa
Tuulten viemää
Heidän tarinansa kai joskus kirjoitetaan
Vuodet vierii jylisten
On jäänyt jälkiä sen
Muuten kaikki ennallaan
Nainen lähtee kotoaan
Isä firman autolla komeasti
Hautaan saatetaan
Tuuli vie kaiken mennessään
On mies ja maailma sovussa keskenään
Ja he sopisivat niin hyvin toisilleen... (x2)
Kun sitten yö tulee päälle ja lyö miehen kanveesiin
Nainen katselee tähtiin ja yrittää ymmärtää
Tässä kävikin niin
Ja he olisivat sopineet toisilleen, mutta minkäs teit
He joka päivä toistensa ohi käveli
Lapsena sydän lauloi
Kun tuulikello yössä hiljaa soi
Ja rauha vain valvoi
Sillon peiton reunat maailman ääriä olla voi
Ei ilmaa tuulikello enää haravoi
Se peittokin on jäljiltä koin
Mitä jos sydänkin laulunsa jo lauloi
Ja kaikkensa antoi
Olen hetkisen ajasta irrallaan
Kun tuulikello soi siirryn sen aikaan
Se ohjailee mahtikäskyllään
Hiljaisella helinällään
Kutistuvan maailman näin
Kun kasvoin, se kävi niin yllättäin
Menin moneen näytelmään
Mut ei niistä rooleista minulle istunut yksikään
Maailmassa paha saa aina palkkansa
Ja moni palkalla pärjäilee
Ja toiset ovat kuin lauennut ansa
Joka hiljaa odottelee
Olen hetkisen ajasta irrallaan
Kun tuulikello soi siirryn sen aikaan
Se ohjailee mahtikäskyllään
Hiljaisella helinällään
Me tuulikelloa kuunnellaan
Kun varjot valoja johtaa harhaan
Se aika, jonka kanssas olla saan
Kun poika jää pimeään
Ja katsoo tyttönsä kuvaa
Sielunsa silmillään
Ei sille tunteelle nimeä
Hälle ole opetettukaan
Ei se silti suostu lähtemään
On ollut aikoja jolloin ei
Hän joutunut miettimään
Mikä pelottaa kun kirje lennähtää
Ja siitä hän lukea saa
Tulisit edes käymään jo
Tule, viivy edes tähdenlento
Tulisit edes käymään jo
Kävisit siis tulemaan jo
Tule,aukaise minun kukinto
Pyydän sua siis tulemaan jo;
Äiti pojan matkaan laittoi
Isä vierestä säestää
Me pidetään sinun puolta
Terälehtensä taittoi
Sanat alkoi elämään
Et sitten tuottaisi huolta
He tekivät sen minkä voivat
Kaiken toivat pöytään
Miten tyttöään niin paljon hän kaipaakaan
Vaikkei sitä tiedä itsekään
Tulisit edes käymään jo
Tule, viivy edes tähdenlento
Tulisit edes käymään jo
Kävisit siis tulemaan jo
Tule,aukaise minun kukinto
Pyydän sua siis tulemaan jo;
Kun elämä on kauneinta
Miksi elämältä suojellaan
Se kestää kun tuulee
Ja lunta kaikkein valkeinta
Vain unien valtakuntaan
Leijailee hiljalleen
Hän tytön kutsuun vastaa
Ja varovaisia askeliaan
Hän ottaa vaikka häntä horjuttaa
Mutta askeleet
Ovat hänen uniaan
Hän tulisi käymään jo
Ja viipyisi yli tähdenlennon
Ja hän tulisi käymään jo
Hän on valmis tulemaan jo
Ja aukaisemaan kukinnon
En tiedä mitä mä teen
En sanoja sano jotka mieltäni kuvailee
En edes tekoja tee
Jotka minun ajatustani mukailee
Filmin hidastetun nään
Jossa ohjaajaa ei ole ollenkaan
Tule lähemmäs beibi
Viereeni jää
Etkö nää että minäkin sua pelkään
Huomaatko kuinka jään silmiisi kii
Ja eksyn yksiössäsi huoneisiin
En osaa selittää
Mistä se vesi virtaa janon sammuttamaan
Ja mikä soimaan saa
Kitaran niin kuin sitä kuulisi ensi kertaa
Mikä välillemme vääntöä kehittää
Sen osaan selittää
Tule lähemmäs beibi
Viereeni jää
Etkö nää että minäkin sua pelkään
Huomaatko kuinka jään silmiisi kii
Ja eksyn yksiössäsi huoneisiin
Tule lähemmäs beibi
Viereeni jää
Etkö nää että kaipaan sinua tänään
Huomaatko kuinka jään silmiisi kii
Ja eksyn yksiössäsi huoneisiin
Tule lähemmäs beibi
Kuuma on yö
Miksi väreet kylmät mua sisältä syö
Kun katsot mua silmiin
Se osuu niin kuin kynttilän valo ruutikellariin
Tule lähemmäs beibi
Viereeni jää
Etkö nää että minäkin sua pelkään
Huomaatko kuinka jään silmiisi kii
Ja eksyn yksiössäsi huoneisiin
Tule lähemmäs beibi
Kuuma on yö
Miksi väreet kylmät mua sisältä syö
Kun katsot mua silmiin
Vähitellen väsyttää
Matkamies kun yöksi jää
Kylään nimettömään
Keskelle ei-mitään
Ja aamulla aikaisin
Matka jatkuu tietenkin
Vaikka hän väsyi jo kulkemaan
Lähtiessään kotioveltaan
Ja tuhannen Turkin basaarin
Ja katakombien Pariisin
Halki on vielä mentävä miehen kuitenkin
Valtamereen Intian
Ensi viikolla sukellan
Nyt tahdon helteestä Arfikan
Pian pölyyn Ateenan
Yössä hiljainen hiekkatie
Miehen kiirettä nielee
Hän törmää lammaspaimeneen
Joka näyttää valoa katraalleen
Ja matkapäiväkirjalleen
Hän huutaa suureen ääneen
Miksi on aivan yhdentekevää minne meen
Se on totuus, joka matkamiestä viiltää
Kaikki muuhan aina kiiltää
Niinhän se on
Se on totuus, joka viiltää
Sen tietää matkamies
Ei ole mitään pysyvää
Kun kaikki ohikiitää
Vain totuus jää
Se hänen kintereillään liitää
Hänet on luotu kulkemaan
Ei hän voi olla paikoillaan
Eikä riittäisi tahtokaan
Vastustaa maan vetovoimaa
Yli Kiinan kielimuurin
Sinne missä kuu on suurin
Ei idän ihmeet voi kiinnostaa
Ajatus kun ei anna rauhaa
Mitä ihmettä täällä teen
Hän miettii itsekseen
Kun uusi aamu usvan seasta selkenee
Kerroit kiertäneesi maailmaa - avaraa
Ja sitten haaksirikon teit
Ja että liian arvokasta - tavaraa
Se meri mennessänsä vei
Kun sitten jouduit palaamaan - rantaan
Et ehkä voinut aavistaa
Ettei minulle kukaan - koskaan
Olisi ollut valmiimpaa
Tiedätkö olevasi
Taivas sisälläni
Kun vanha taivaani olikin vain kulissi
Kuuletko huutavan sen
Äänen ikuisuuden
Se on ääni rakkauden
Tiedätkö käyneesi
Minun sielussani
En edes itse tiedä siellä käyneeni
Luulen sinut nähneeni
Jossakin aiemmin
Lapsena kun uskoin ihmeisiin
Sanoit että joskus tunnet
Ettet enää - oikein kuulu mihinkään
Mutta minähän olen se joka jää
Ilman sinua merihätään
Kun me tänään kahdestaan - kuljetaan
Ja meri levolle se käy
Ja iltatuuli pyyhkii - yli maan
Ei enää muita tiellämme näy
Se aamu oli helteinen
Maassa jäljet yöllisen sateen
Vesi kiehui pinnalla sen
Rauhattomana niin minäkin teen
Sinä pyysit että seuraa teen
Ensi yönä krouviin kuuden kierroksen
Siihen pöytään joka ruutuliinoineen
On suojassa katseiden
Ensi yö minä otan siitä kaiken
Otan enemmän kuin osani ois
Tanssin lauluja laulan ja juomia juon
Ja kuudennen kierroksen pöytääni tuon
Iltapäivä oli helteinen
Maassa rauha ihmisten kesken
Maailma palailee siestaltaan
Kun valot syttyy valokeilaradoillaan
Punaiset kenkäni vedän jalkaan
Lähemmäksi sinua ne kuljettaa saa
Siihen pöytään joka ruutuliinoineen
On suojassa katseiden
Tämä yö minä otan siitä kaiken
Otan enemmän kuin osani ois
Tanssin lauluja laulan ja viinejä juon
Ka kuudennen kierroksen pöytääni tuon
Tämä yö minä otan siitä kaiken
Kaiken sen mitä kaipailen
Tanssin lauluja laulan ja juomia juon
Ja kuudennen kierroksen tuon
Kun olet siinä ja silmilläs minua syöt
Tanssin ja kenkäni kipinää lyö
Viini valkoinen menneitä huuhdellen
Minä ratsastan aalloilla rakkauden
Tämä yö minä otan siitä kaiken
Otan kaiken niin minä teen
Viini valkoinen yö syvä sininen
Hehkun liekissä rakkauden
Aamuyöllä hiljaa
Makaan vain katsellen sua
Ei vuosien saatto
Ole saattanut pois sitä halua
Joka ottaa mut valtaan
Vaikka osaankin sut jo ulkoa
Anteeksi jos herätin sut
Sanot: ei se mitään ja kiinnityt minuun
Kun katsot minua silmiin
Sillon mä tahdon sun käsiisi
Antaa kokonaan itseni
Et lähemmäksi sä pääsisi
Lähemmäksi pääsisi
Taivas aukeaa
Ja järisee maa
Kun koskettaa sisinpämme toisiaan
Kun rakastellaan se meidät yhteen liimaa
Hukuttaudutaan suloiseen kiimaan
Ja kaikki on niin totta ja oikeaa
Tässä ja nyt taivas aukeaa
Ei oo pakko mihinkään ei oo
Pakko mitään pakko vain tämän hetken
Pääsin sisälle elämääs
En sano sanaakaan ja sä ymmärrät kaiken
Tunnen jälkeen kaikkien
Näiden vuosien yhä tunnen niin
Kanssas yhtyä voin yhdeksi palaksi
Katsomaan olevaista suoraan silmiin
Ja mä huomaan sulle sieluni syvään kumartaa
Ja kaikki esteet hajoaa
Sun liekkis nuolee ja puhdistaa
Ihanasti polttaa
Taivas aukeaa
Ja järisee maa
Kun koskettaa sisintämme toisiaan
Kun rakastellaan se meidät yhteen limaa
Hukuttaudutaan suloiseen kiimaan
Ja kaikki on niin totta ja oikeaa
Tässä ja nyt taivas aukeaa
(Taivas aukeaa)
Taivas aukeaa
Aamuyöllä hiljaa
Maailman korkeimmat vuoret kai kiivetty on
Tahdot kaikki ne valloittaa
Missä merta on paljon ja maata ei näy
Suuret tuulet sua kuljettaa
Kylmän viidakon yö aivan arvaamaton
Siellä tahtoisit saalistaa
Jos maailma jossakin on tuntematon
Sieltä löytää sut milloin vaan
Näin saan
Jos on yksinäinen yö, siellä suuri sydän lyö
Suuret sankarit kuin yksin jää
Yksi yksinäinen yö, joka sankarimme lyö
Kun on kyyneleitä vain en nää
Kautta kylmän ja tuulen on mutkainen tie
Sua rohkeus lämmittää
Jokin mieletön tunne sut matkalle vie
Et kai uskalla hengähtää
Sen nään
Jos on yksinäinen yö, siellä suuri sydän lyö
Suuret sankarit kuin yksin jää
Yksi yksinäinen yö, joka sankarimme lyö
Kun on kyyneleitä vaan en nää
Jos on yksinäinen yö, siellä suuri sydän lyö
Suuret sankarit kuin yksin jää
Yksi yksinäinen yö, joka sankarimme lyö
Kun on kyyneleitä vain en nää
Jos on yksinäinen yö, siellä suuri sydän lyö
Suuret sankarit kuin yksin jää
Yksi yksinäinen yö, joka sankarimme lyö
Toiset tekee mitä uskaltaa
Ja toiset tekee mitä toiset haluaa
Minä teen mitä vaan
Että elämää suurempaa saisin edes joskus vähän maistaa
Beibi sinä olet suurempi muita
Kirkas kipinä sinun sisälläsi säkenöi
Minä en kaipaa taivaalleni tekokuita
Ei muovipuita puutarhani enää ikävöi
Olen nähnyt tarpeeksi maailmaa
Nyt tiedän että se on maata ja ilmaa
Ja että siellä huutaa eniten ne joilla on kaikista Vähiten asiaa
Beibi sinä olet suurempi muita...
Jotain sisälläni kuolleista herää
Jotain joka on ollut unessa pitkään
Tule tekemään tästäkin yöstäni taas verevää
Sinä saat minun kukkani taas terään
Sinut kun tänään näin
Ensi kertaa
Tuli aallot liekkimereltä päin
Ei sitä mihinkään pysty vertaamaan
Sinä olet niin kaunis
Että silmiini koskee niin
Sinuun minulla on kuume
Ja Celsius kääntyy Richteriin
On oloni kevyt kuin perhosen
Kun sinut näin
Näin kirkkaan valon
Ja nyt tahdon lentää sitä päin
("Lentää sinua päin, lentää sinua päin")
Sinun kanssasi kiipeän
Yli onnen kukkulan
Eikä kuumempaa kuin sinun sylis
Ole liekkimeren aalloillakaan
Sinä olet kuin puro
Josta viileä vesi valuu
Minäkin tahdon olla
Sinulle sinun suubiduu
Minä näen tähtiä silmissä
Kun katsot silmiini minun
Ja kesäyö on kuin suomifilmissä
Voi luoja kun saan olla sinun
Sinä sirotit jälkeemme hiekkaa
Kohta taivas puhkeaa kuutamoon
Seurataan hiekkavanaa
Jos eksymme laskuun auringon
Ja me kuljimme päivän
Ja se päivä kääntyi iltaan
Minä kuljin valoa päin
Kaikista kirkkainta valoa päin
Minä kuljin sinua päin
Tyttö katsoo peiliin
Kertoisko jotain kuvastin
Takaseinältä katsoo silmät
Matt Damonin
Hän pukee päälleen kevyen meikin
Varjolla leikin
Aina joku häntä satuttaa
Epävarmuuden puuskassaan kolmatta paitaa
Hän päälleen sovittaa, nyt kelvata saa
Isä tulee eteisessä vastaan
Tyttö silmää vilkuttaa, mutta Matt Damon ei vastaa
Siellä jossain on se luvattu maa jossa sua
Uljas prinssi odottaa, sille saat antautua
Siellä jossain on se kaukainen maa
Se vielä on unelmaa
Voisko sen kartalta joku osoittaa
En jaksaisi enempää odottaa
Voisko joku auttaa
Miksi täällä kaikki on niin julmaa
Kuuleeko kukaan
Siellä jossain voi olla joku
Joka muakin vois rakastaa
Siellä jossain voi olla se maa
Hän katsoo peiliin
Kertoisko jotain kuvastin
Takaisin katsoo tyttö tuo kaunehin
Hän aikoo mennä nyt nukkumaan
Mutta unta ei saa, kun hän arasti aavistaa
Täytyy kai jaksaa odottaa
Kerroin että olet kaunista katseltavaa
Aloit jatkaa
Horisontista voisin talon ostaa
Kerroin että mukaasi silloin tuun
Kun auringon ja kuun
Vahtivuoro vaihtuu
Ja valo hämäräksi se torpedoituu
Me luemme merkkejä yötaivaan
Ja jäämme vangeiksi ukonilmaan
Ei meillä ole kiirettä korjaamaan
Taivaankannen pistorasiaa
Ei tämä riitä, ei se tähän jää
Sun seuraavaan elämään
Aion myös löytää
En siitä suostuisi häviämään
Aioin löytää tieni sinun uuteen elämään
Kerroin että sisälläni liikkuu jää
Sanoit älä pelkää
Ilman siipiä täällä voi lentää
Mikä minun sieluni ovet sulkee
Sanoit ei se pahaa tee
Jos rakkauden aallot lämpimät lävitsesi virtailee
Jos on elämää seuraavaa
Miten jatkoilla voisin sinut tunnistaa
Sanoit että sen voisi varmistaa
Laita neilikoita rintaan
Ei tämä riitä...
Sitä saa mitä haluaa
Se kuuluu suunnitelmaan
Tai sattuman kauppaan
Jos et jää, sydäntäni kylmää
Kun on uusi kierros istun taas sinun pöytään
Ei tämä riitä...
Kaiken päivää sinä jaksat yrittää,
Kerta kerran jälkeen urheata esittää.
Etkö huomaa vieläkään,
Että minä kaikkeni vuoksesi teen,
Vaikka kaikki muu
Syksyn sateisiin huuhtoutuu.
Minä seison vierelläsi sun,
Vaikka sinun luovuttavan nään
Niin minä jään.
Viereesi jään,
Kun kyyneleet kuivuneet vain lämmittää.
Kaiken päivää,
Kaiken annat ja enemmän.
Kun huomaan ettet jaksa
Otat ilmeen ehjemmän
Enemmän tai vähemmän.
Etkö huomaa, et jää yksin kuitenkaan.
Vihollista vastaan
Ninä suojatulta pystyn antamaan.
Minä seison...
Vaikka sävelmäsi ei jäisikään elämään.
Minä seison vierelläsi sun,
Vaikka maailma hukkuisi hulluuteen.
Vaikka sunnuntain pois pyyhkisit kalenteristain
Hän pikkuhiljaa heräilee
Yön jäljet pois keräilee
Hän menee Joen kahvilaan
Ja katselee kahviin mustanpuhuvaan
Joe häntä riisuu katseellaan
Hän kadulla partioi
Yksisuuntaisen kadun päässä hän vartioi
Nainen huuhkajahatussaan
Siellä se tunnetaan
Asemapaikallaan
Häntä saat sä koskettaa
Mutta se maksaa sulle paljon rahaa
Muttet koskea saa
Hänen unelmiin niillä ei ole hintaa
Niillä on oma paikkansa
Viikattuna sängyn laidalla
Joka hän niiden silkkiin kietoutuu
Kuningattaren lailla
Hän asemapaikaltaan palailee
Aamuliikenne vastaan virtailee
Rapusta hän kotiin kiireesti menee
Ennen kuin naapurit lähtee
Sitten hänellä aikaa on itselleen
Ja hän haaveilee
Talosta meren rannalla
Kun lapset leikkii sinisen taivaan alla
Ja hän ja viimein se oikea meren aalloilla
Nyt ja aina
Häntä saat sä koskettaa…
Saat sä koskettaa
Jos sulla on siihen varaa
Arvotavaraa on unelmat
Niitä ei voi ostaa
Hän voi sulle tanssia
Niin kuin tää hetki oisi se ainoa
Mutta unelmissaan ei kukaan toinen voi olla jaolla
Kaikki alkoi niin
Tuijottelin vain pilviin
Ja sanoin sulle älä katso mua silmiin
Enkä tahdo että kuulet sen
Kokemukseni syvän rintaäänen
Se sanoo, päästää sua lähemmäs saa en
Kului paljon aikaa
Vettä virtasi Vantaa
Mä työnsin sua poispäin
Sä jäit mutta kun aloin ymmärtää
Ei tässä ookaan hätää
Sä jouduit lähtemään
Missiosi sait täyttymään, ei se mitään sillä
Sä oot tänään täällä taas
Enemmän kuin koskaan
Kaikkialla mihin vain koskenkaan
Oot kasvot uutisankkurin
Oot mennyt nuoruus jota surin pois
Aamukahvi jota ilman herätä en vois
Sä oot tänään täällä taas
Tahdon että tiedät sen
Oon tänään toinen ihminen
Kuin silloin ennen
Sinä sait aikaan sen
Tiedä, että yksin kulje en
Kuljen kanssa myötätuulien
Ilmavirtoja viileitä meloen
Silmiesi läpi katselen
Korvillasi kuulen
Jaloillasi kuljen kaikkeen sulaen
Rakkaus on energiaa
Ei se pidä ääntä se on hiljaa
Siinä asuu Jumaluus
Se kantaa kun nousee päivä uus
Sä oot tänään täällä taas…
En sitä kiellä
On mulla ikävä
Vaikka olet kaikkialla läsnä tällä mun tiellä
Tahtoisin nähdä sut, nähdä sut vielä
Sä oot tänään täällä taas…
Sä oot tänään täällä taas
Täytät koko pienen huoneen
Savuna leijailet tulipäästä savukkeen
En jaksa yhtään mitään tänään
Aurinko painui tiskivuoren taa
Jos yö valvottaa on hyvä näin
Olet aina mielessäin
Hän tapas siskon sen kuin ohimennen
Sitä yhden yön tarinaksi kuvitellen
Aamukahvilla oli vähän kankeaa
Takana tuhat tarinaa ja tähän lankeaa
Ei kai nyt sentään tänne hän jää
Hän pukeutuu muttei pääse lähtemään
Hän palaa siihen yöhön uudelleen
Ja edelleen
Tuntee jytkeen sen
Se paljon antaa
Ja se paljon ottaa
Hyvää matkaa
Partaalle rakkauden
Jääneet kaikki menneet
Vieraat vuodet
Matkaa teen
Partaalla rakkauden
Hän tapas siskonsa kuin ohimennen
Eikä mikään ole niin kuin oli ennen
On yössä kulkenut huudellen
Eikä tiennyt että yksi on yli muiden
Ja se tuntuu
Kuin matkaa
Olis eiliseen
Enemmän kuin on huomiseen
Kun yö saapuu
Niin olla saa
Uudestaan
Tytön kanssa hehkussa
Se paljon antaa...
Se paljon antaa...
Partaalla rakkauden
Hän on niin
Partaalla rakkauden
Se paljon antaa...
Voin juosta, mutta en pääse karkuun
Sä täytät joka päivän ja yön
Ei lepopaikkaa, ei hetken rauhaa
Susta mieleni tekee pakkotyön
Kadulla kun sä vastaan tuut
Voin katsella seiniä päin
Mulla on selässä silmät
Ja askel eteen vie kaksi taaksepäin
Tahdon sut pois mun mielestä
En ajatella sua enää
Pois roikkumasta oven pielestä
Suoraan sisään mun elämään
Ei yhtään vähempää
On kesä mennyt, rannalla tuulee
Ja tunnen sua vähemmän
Mua pelottaa viileytesi
Pitkää talvea enemmän
Sä kerrot kanssani on mukavaa
Ja me mennään ja sä muhun tuhlaat
En tahtonut juhlasta arkea, vaan arjesta juhlaa
Tahdon sut pois mun mielestä
En ajatella sua enää
Pois roikkumasta oven pielestä
Suoraan sisään mun elämään
Ei vähän kuollut olla voi
Tahdon kokonaan sut mun elämään
Parempi sekin ettei puhelin soi
Kuin ympäripyöreää
Mene pois mun mielestä
En jaksa enää tulkita yhtään sun katsettas
Hymyn kaarrettas, kulmakarvojas
Tahdon kuulla, anna pudota sanas tähän mun pimeään
Älä tee odottavan ajasta pidempää
Tahdon sut pois mun mielestä
En ajatella sua enää
Pois roikkumasta oven pielestä
Suoraan sisään mun elämään
Ei vähän kuollut olla voi
Tahdon kokonaan sut mun elämään
Parempi sekin ettei puhelin soi
Kuin ympäripyöreää
Mene pois mun mielestä
Meni pitkän pitkä hiljaisuus
Minä palasia pelasin paikoilleen
Eikä mistään, ei mitään ei tuu
Minä katsoin kun junat jäi raiteilleen
Sinä tiesit, jonain päivänä saan
Palapelini kulkemaan
Palaset hujan hajan
On elämässäni aivan koko ajan
Ja pelin saisin kasaan
Jos se koko jan ei, muuttelisi muotoaan
Asun korttitalossa ja se horjuu
En edes uskalla aivastaa
Paloportti on lukossa
Se elämän paloni torjuu
Tule avaamaan
Meni pitkän pitkä hiljaisuus....
Meni pitkä tovi
Ympärilläni aikamoinen hovi
Aina tiesikin
Mitä minä olen, ne tiesi minuakin paremmin
Minä sinuakin, turhaan odotutin
Ja jatkui se pitkään se hiljaisuus
Jotain käteeni jäi siitä kuitenkin
Uskoin sinuun
Meni pitkän pitkä hiljaisuus
Minä palasia pelasin paikoilleen
Eikä mistään, ei mitään ei tuu
Minä katsoin kun junat jäi raiteilleen
Sinä tiesit, jonain päivänä saan
Palapelini kulkemaan
Päättyi pitkän huiskea hiljaisuus
Nyt me palasia pelataan paikoilleen
Vaikkei mistään, mitään ei tuu
Katsellaan kun junat jää raiteilleen
Eihän pelistä koskaan valmista tuu
Sen kesän muistan kun omppuviineissä viljapeltoon Kuviot sotkettiin
Ja päästiin aamunuutisiin
Ne luuli että alienin ne on jälkiä, sitä ilmasta käsin Kuvattiin
Ja huomattiin jäljeks sun lenkkarin
Sä hienosti lensit Lontooseen syliin kielikurssin tyttöjen
Mä päädyin valoihin NYC:n
Sä vaihduit Johnsonin Peteen
Liihotti kotka dollarin kunnes sakkas ja siipi iski veteen
O-ou, tässä kävikin niin
Se mitä niin kaukaa me haettiin, se me löydettiin Siitä mistä liikkeelle lähdettiin
O-ou, tässä kävikin niin
Kun oli juostu kuin viimeistä päivää, nähty liian Paljon elämän nälkää
Siitä ajasta lainit nää käteen jää, na-na-nan-na-naa-jee-o-ou- too bad
O-oou-oou…
Lähelle niin pitkä matka on
Sun äitis ouzoa me omppuviineissä vedellä vähän Jatkettiin
Se muuttui harmaaks ja jäätiin kii
Se joutui hermoraivariin, se iski siitä kaulan poikki Ja se korjattiin
Ja pullonpyöritystä pelattiin
Sinä yönä kun äitis pääsi taivaaseen
Minä jouduin helvettiin kun en nähnyt sua vuosiin
Katosit nieluun jäisen mantereen
Pitkän matkan vasta päätä katua kuljit ja koputit mun oveen
O-ou…
O-oou-oou…
Yöllä helpottaa kun on viileää
Eikä näe tätä lohdutonta kuun maisemaa
Kun aurinko nousee ja kuuma pöly alkaa yskittää
Ei suojana ole yön lempeää usvaa
Pitkä on äidin tie
Se kaikki voimat vie
Lapsi nukkuu rintarepussaan
Isän joukot kulkee siellä missä loppuu tie
Se vie saatanallisen pyhään sotaan
Armahdat minut ja armahdat itses jos sä pois nukut
Oot aivan liian hyvä tietämään mitä on sodan kauhut
On laiva lastattu valkoinen viattomilla katseilla sun kaltaisten
Se purjehtii merten taa, siellä sulle on ikioma maa
Hyvää matkaa, äiti sulle toivottaa
Mun on pakko jäädä valvomaan
Ehkä vielä sut nähdä saan
Äiti herää ajatukseen julmalta tuntuvaan
Ei lapsen uneen yllä meteli maan
Hän toivoo että pienen uni aina jatkua saa
Ehkä isäkin on jo päässyt nukkumaan
TV:ssä kerrotaan, uhmatkaa kuolemaa
Ne näyttää suurta johtajaa
Sen on niin helppo puhua, sillä ei oo historiaa
Kun se ei oo koskaan elossa ollutkaan
Armahdat minut…
On laiva lastattu valkoinen, siihen kyytiin pääsee jokainen
Jonka sydän on vielä sellainen mikä tunne ei tietä pahuuden
Hyvää matkaa äiti sulle toivottaa
Mun on pakko jäädä valvomaan
Sotilas tuntematon kulkee
Ei muista mutta tuntee
Aamulla tulimeren
Kuumilla aalloilla keinuneen
Juurelle puun hän istuu
Kuvaa tyttönsä katselemaan
Silmiä se kirvelee
Kun on nähnyt liikaa
Mutta enemmän se koskee
Kun kotiin kirjoittaa
Niin kaunis on hiljaisuus
Ja kauniimpaa on kaipaus
Kun muistoissa hetken olla saa
Silmän isku on ikuisuus
Niin kaunis on hiljaisuus
Siellä jossain säilyy salaisuus
Sielu on surusta suunniltaan
Kun ei rakkainta nähdä saa
Hälle kerrottiin että kotiin
Kohta kuljetaan kuka ties
Mutta muistoissaan hän jos tänne jää
Niin hän on hävinnyt mies
Hän tietää miltä se tuntuu
Kun hiljaisuuteen jää
Ja savuverhon sameaan huntuun
Kaikki entinen häviää
Mutta niin kauan kuin hän kulkee
Elämä jättää jälkiään
Elämä alkaa siitä kun saapuu perjantai
On Lauralla aina maanantai
Riikka sanoi töissä:
Laura pieni, get a life
Alan abstraktisti maalaamaan
Kun tytöt lähtee kotoaan
Alan taiteilijaminääni tutustumaan
Laura mikä nyt eteen: nelähti ei taakseen katsoneet
Sua ympäröi vain hiljaisuus
Miten Laura sulle käy?
Ei elonmerkit sussa näy
Susta tuntuu takana on tulevaisuus
Mitä sitten Laura kun lapset on lentäneet
Pois pesästään, pääsetkö itsekin lentämään?
Se sitte on tässä ja nyt tänään.
Sä katsoit kun pikkutyttösi lensi
Varmoin siiveniskuin pois
Ja sä teit kiitoradan niille
Jolta helppo ilmaan nousta ois
Sä teit helvetin hyvän työn, on niillä elämä edessään
Ja sulla Laura ei oo yhtään mitään
Tuuli ja Meri ovat nimeltään
Tytöt, ne kauniiksi tiedetään
Annoit niille nimet vapauden
Sitä itse peläten
Sun puheista jää vain käteen
Jos ja jos sitten mä meen
Se sitten on nyt ja sä oot jäänyt vain paikoilleen
Muistatko Laura silloin, sulle alkoi viini maistumaan
Kun pikku likkas alkoivat naista muistuttaa
Ei ne enää olleetkaan vain sun
Alla viattoman hunnun
Alkoi viini maistumaan kun ne sai jotain omaa
Mitä sitten Laura kun lapset on lentäneet
Pois pesästään, pääsetkö itsekin lentämään?
Se sitte on tässä ja nyt tänään.
Sä katsoit kun pikkutyttösi lensi
Varmoin siiveniskuin pois
Ja sä teit kiitoradan niille
Jolta helppo ilmaan nousta ois
Sä teit helvetin hyvän työn, on niillä elämä edessään
Ja sulla Laura ei oo yhtään mitään
Pikkutyttösi lensi
Varmoin siiveniskuin pois
Ja sä teit kiitoradan niille
Jolta helppo ilmaan nousta ois
Sä teit helvetin hyvän työn, on niillä elämä edessään
Mitä siitä, jos joku pois korjaa
pikarin ennen kuin ehdit maistaa
mitä siitä, jos ei varrestani norjaa saa
vuonotuulet vain puhaltaa
Mitä siitä, jos naapurit katsoo
Kun laitan jouluvalot ikkunaan
Ihan hyvin sopii kesäkuumaan
Palanen joulun sanomaa
Mitä siitä, jos en saa mitään
Aikaiseksi, tänäänkään
Kun kaiken aina huomiseen siirtää
Ei tule tehdyksi virheitäkään
Mitä siitä, jos olen tehnyt väärin
Etsiessäni oikeaa
Vaikka kääntäisi nurin stratosfäärin
Ei ympyrästä saa soikeaa
Mitä siitä, jos minusta ei tullut
Sinulle sitä prinsessaa
Vapaita ovat vain lapset ja hullut
Ja prinsessat joutuu linnaan
Mitä siitä, mihin kaikki johtaa
Sitä viisaat tulkitsee, jee jee
Se mitä tunnen sinua kohtaan
Se minulle vain merkitsee
Mitä siitä, kun sekään ei meistä
Aina maailma on pyörinyt
Jäljet jää kuljetuista teistä
Viime aikoina oon alkanut miettimään
Onko kaikki hyvä sittenkään itsestäänselvää
Ehkä se on ohimenevää
Mutta tänään täysillä aion elää
Sinun kanssasi kuin viimeistä päivää
Joka ikinen hetki tahdon viettää
Kun täältä lähdetään niin mitä jäljelle jää
Tahti päivärytmin lyönnin
Ja yön salaisuus
Jää soitto, taivaan tähdet
Jää aamunkoitto, hiljaisuus
Lottovoitto kylmä talvisää
Kesään kun kaikki herää
Mutta jos sä lähdet
Niin tänne ei jää yhtään mitään
Jos sä lähdet
Tänne ei jää yhtään mitään
Mietin mitä sitten jos arpa lankeaa
Ja tiukkasyinen lanka välillämme väsyy ja katkeaa
Sä olet mun elämää
Sä olet ruohoa vihreää
Sä olet se mitä jäljelle jää
Jos kaikki muu pois viedään
Kun täältä lähdetään niin mitä jäljelle jää
Tahti päivärytmin lyönnin
Ja yön salaisuus
Jää soitto, taivaan tähdet
Jää aamunkoitto, hiljaisuus
Lottovoitto kylmä talvisää
Kesään kun kaikki herää
Mutta jos sä lähdet
Niin tänne ei jää yhtään mitään
Jos sä lähdet
Minä muistan sinut
Kun aurinko paistaa
Minä muistan sinut
Kun koitan töitä kalastaa
Minä muistan sinut
Kun katson lakanaa valkeaa
Minä muistan sinut
Vaikka koitan unohtaa
Minä muistan sinut
Kun pilvet on hattaraa
Minä muistan sinut
Kun joku maailmaa parantaa
Minä muistan sinut
Kun pimeys lankeaa
Minä muistan sinut
Vaikka se on vaikeaa
Minä muistan sinut
Kun posket kiihkosta helottaa
Minä muistan sinut
Kun kyydissä pelottaa
Minä muistan sinut
Kun lattia narahtaa
Ja minä muistan sinut
Kaikki sinusta muistuttaa
Minä muistan sinut
Kun katson kurkien auraa
Minä muistan sinut
Kun lapset nauraa
Minä muistan sinut
Kun pakkanen paukahtaa
Minä muistan sinut
Ja aina aion muistaa
Minä muistan sinut
On viivasi kämmenen
Sanoit, liian monimutkainen
Se ylös johtaa ja monta uomaa kohtaa
Tiedätkö sen
Sä oot vain pieni ja huono ihminen
Aivan tavallinen
Et voi vain yhtä rakastaa kun maailma niin paljon tarjoaa
Sut yksi katse radaltaan suistaa
Et siinä luisussa mua voi muistaa
Sä oot kuin enkeli
Sanoi mulle arvokkaasti
Se luotas lenteli pois
Se ainut kertainen halunnut olla ois
Tiedätkö sen
Oon nainen äärellä kuumien lähteiden
Enemmän kuin tavallinen
Et voi vain yhtä...
Et voi vain yhtä rakastaa
Se sulle on aivan liikaa
Sulla kaikki lähtee vain siitä että mikään ei Milloinkaan riitä, ei
Sä oot kuin ajopuu
Se sameaan veteen tottuu
Se virran imussa kelluu
Vaikka oot tässä, sä oot aina lähtemässä
Sä juokset aina karkuun
On talvi kestänyt ikuisuuden
Välillä mietin onko väliä sen
Tunnen taivaan tykkien
Kylmän keskityksen
Luoksesi saavun kunhan
Läpi jään ja sulan hulluuden kuljen
Saavun kun lumet on lähteneet
On talvi kestänyt ikuisuuden
Aion saada selvää salaisuudesta sen
Nään maahan unohtuneen
Menneen talven lumien
Minä palailen kunhan ensin
Täällä vielä kahlailen, hetken
Saavun kun lumet on lähteneet
Lähden vallitessa hiljaisuuden
Lumitähtenä maahan leijailen sulaen
En onnelliseksi sua tee jos kotiin oikaisen
En ole valmis siihen
Vielä sisälläni asuu joku toinen, minä en
Saavun kun lumet on lähteneet
On talvi hidastanut kulkuaan
Kuulen enkelten laulavan hallelujiaan
Väsytin talven sitten selätin sen
Jos perillä huomaisin sen
Sydämessäs asuu joku toinen, minä en
Lähden vaikka lumet on lähteneet
Naa naa naa na naa na naa na naa na naa na naa na na
Naa naa naa na naa na naa na naa na naa na naa na na
Oot kulkenut mua kivisemmän tien
Ei se sua huonommaksi tee
On partiotyttö maailmassa tuskan ja hien
Varjot vain kasvaa ja tyttö pienenee
Oon vielä haavoittumaton, sun suojeluusi tahdon
Oot kääntöpuoli kolikon, yksin on arvoton teet musta Mitä mä oon
Mikä sua vaivaa sano mulle mitä teen
Mä näen sä oot koukussa kaaoksen
Kuka sun laivaa oikeen ohjailee
Jos sä et itse sitä tee
Sun täytyy muhun luottaa ei muuta
Unissa sut elävältä haudataan
Ei oo ihme että kuivaa sun suuta
Mä saisin janosi sun sammumaan
Kuulin isäs lähteneen
Kuulin äitis miehiä nielleen siskos
Särkyi tielleen mutta mä oon tässä edelleen
Mikä sua vaivaa sano mulle mitä teen
Mä näen sä oot koukussa kaaoksen
Kuka sun laivaa oikeen ohjailee
Jos sä et itse sitä tee
Mikä sua vaivaa mikset nähdä saa
Tästä vois tulla jotain parempaa
Jotain kauniimpaa ja suurempaa
Jotain parempaa ja kauniimpaa
Sä oot niin särkyvää lupaan sua hyvin pitää
Teet musta näkyvää teet musta ehjää teet musta selvää
Teet musta näkyvää teet musta ehjää teet musta Selvempää
Naa naa naa na naa na naa na naa na naa na naa na na
Naa naa naa na naa na naa na naa na naa na naa na na
Mikä sua vaivaa sano mulle mitä teen
Mä näen sä oot koukussa kaaoksen
Kuka sun laivaa oikeen ohjailee
Jos sä et itse sitä tee
Mikä sua vaivaa mikset nähdä saa
Tästä vois tulla jotain parempaa
Jotain kauniimpaa ja suurempaa
Jotain parempaa ja kauniimpaa
Se oli marraskuinen yö
Kun ensi kertaa uusi sydän lyö
Kului seitsemän vuotta aikaa
Jäi kaikki kaunis lapsen maailmaan.
Isä käveli kulman baariin
Eikä meinaa löytää tietä sieltä pois
Äiti ikkunan ääreltä tulla jo vois
Koululuokka yhdessä keksi
Rahaa luistimiin pojalle kerättäisiin
Jää niiden alla sirpaleiksi murenee
Hänen kanssaan kilpaa kun hävettää niin
Isä kadonnut on labyrinttiin
Se siellä vierii kunnes kolosta tipahtaa
Ja uuden pelin aloittaa
Ehkä meidät arvottiin yllä marraskuisen yön
Kun katsoo noppien silmiin jakajan käsi teki hieman Huonon työn
Ehkä meidät arvottiin
Yksi yössä kuulee leijonan liikkuvan
Ja toinen enkelten laulavan
Viikonlopun jälkeen on nälkä
Hän on ainoa joka kiitollisena syö
Opettaja sanoi saat elämältä paljon
Kun käännät toisenkin posken kun joku lyö.
Isä humalassa hänelle vastaa
"Olet kuoleman oma et kenenkään muun"
Kun hän kysyi mitä on ´stars and moon´.
Laulussa sanotaan
Jokainen on laulun arvoinen
Ja että me ollaan sankareita kaikki
Ihan jokainen
Kun tarkemmin katsotaan
Sankarit muutti selluloidi-planeetalle asumaan
Kai kertosäkeistä käsin vaikuttamaan
Mitä niitä haikailemaan
Ne on yksinäisiä miehiä naisia
Täysin koskemattomia
Liian aikuisia lapsia
Liian hyviä ollakseen totta ollenkaan
Ei me olla sankareita kaikki kun silmiin katsotaan
Ei sankareita ihan jokainen
Ne maalattiin tauluihin
Ne muutti asumaan lauluihin
Sieltä ytimiin jaloihin
Me ollaan kuitenkin kaikki jotakin
Jossakin jollekkin
En kovin paljon aikaan saa
Minä pelkään ja käännän selän
Pahoittelen etten ole kovin vakaa
Sillä minähän elän
Istun kanssas tähtitaivaan alla
Olet hiljaa
Varma kuin avaruus
Se ympäröi mut kaikkialla
Kohta nousee meille päivä uus
Ei me olla sankareita kaikki kun silmiin katsotaan
Ei sankareita ihan jokainen
Ne maalattiin tauluihin
Ne muutti asumaan lauluihin
Sieltä ytimiin jaloihin
Me ollaan kuitenkin kaikki jotakin
Jossakin jollekkin
Vierelläs on kaikki hyvin
Niin kuin joskus ennen
En pyydä mitään ja saan kaiken
Ei me olla sankareita kaikki kun silmiin katsotaan
Ei sankareita ihan jokainen
Ne maalattiin tauluihin
Ne muutti asumaan lauluihin
Sieltä ytimiin jaloihin
Me ollaan kuitenkin kaikki jotakin
Olen noussut juniin
Olen nukkunut kiskojen kiireisiin
Ja väsynyt vieraisiin
Valoihin jotka viiltää
Ja hotellien hautajaistunnelmiin
Minä matkamies kaikista heikoin uuvuin
Ja yli yön seinän takana surua kuopattiin
Nyt täysi on yö
Tähdet loistaa kuin miljoona vuotta sitten
Minä valmis oon lähtemään
Ja tie vie kotiin
Enkeleiden laulu alkoi soimaan
Minä kuuntelen yötä ja sielu se kerää voimiaan
Nyt olen matkalla kotiin
Olen tehnyt niin monta turhaa matkaa
Ja joutunut sotiin
Nyt olen matkalla kotiin
Olen joskus osunut onneenkin
Ja taas hajonnut osiin
Nyt olen matkalla kotiin
Tien päälle taas
Olen valmis kyytiin nousemaan
Jos joku kuljettaa minkä irti saa koneistaan
On taivas velkaa tuulen myötäisen
Kohta sinussa kiinni olen hiljaa
Ennen pimeää seuraavaa
Jos joku mieletön matkani katkaisee
Sen niitän tieltäni kuin syksyn viljaa
Sillä luoksesi matkaa teen
Ja tie vie kotiin
Enkeleiden aika astuu voimaan
Minä kuuntelen aamua
Ja sielu alkaa soimaan
Nyt olen matkalla kotiin
Olen tehnyt niin monta turhaa matkaa
Ja joutunut sotiin
Nyt olen matkalla kotiin
Olen joskus osunut onneenkin
Ja taas hajonnut osiin
Nyt olen matkalla kotiin
Olen kulkenut katuja
Turhaan kolkuttaen vieraisiin oviin
Nyt olen matkalla kotiin
On lehtiä pinoon
Jäänyt minun pieneen eteiseen
Lakaistujen päivien polkuun
Elämän viiva kaartui vinoon
Olet jäänyt vain hehkuna huoneeseen
Outo tunne ikiliikkuu
Se alkaa näkyä päälle päin
Että lähdit ja minä jäin
On sieluni sanaton
Kun mulla niin paha olla on
Ei ikävä ikinä mee
Se pysyy se syvenee
Vielä eilen tähtiä näin
Nyt nekin on sammumaan päin
Mua maailman tuulet vie
Ja joskus johonkin loppuu tie
On pidellyt kylmempää
Kun reiän teit minun sieluni seinään
Mua maailman tuulet vie
Alla moottorilinnuntie
Sirpaleet sisällä jauhaa
Sinä kivitit minun sydämeni ikkunaan
Missä olinkaan eilen
Kenelle keitinkään aamun teen
Päättyikö yö sateeseen
Muisti piirtää viivoja veteen
Sinä jätit mulle pitkän yön eteen
Isken sotakirveeni kiveen
Ei sotaa koskaan ollutkaan
Kysyit vaan jaettaisiinko maa
Hiljaisuus leirii muuttaa
Yö hohtaa uututtaan
Itseäni minä päivin ja öin
Ehjäksi räätälöin
Kun mulla ei sinua oo
Niin vereni seisoo
Mua maailman tuulet vie
Ja joskus johonkin loppuu tie
On pidellyt kylmempää
Kun reiän teit minun sieluni seinään
Mua maailman tuulet vie
Alla moottorilinnuntie
Sirpaleet sisällä jauhaa
Sinä kivitit minun sydämeni ikkunaan
Mua maailman tuulet vie
Laivani aavoilla seilailee
Kuorman lastasin keulaan
Sydän vuotaa ja sielu on seulaa
Mua maailman tuulet vie
Ne ottaa mukaan ja nielaisee
Täällä kuolee kaipaukseen
Se on tauti johon sain huonon ennusteen
Minun tekisi mieleni tietää
Missä sinä oikein olet ja mitä teet
Ei sillä että luoksesi tuun,
Tekisi vain mieleni tietää missä oot.
Eilen saavuin samaan kahvilaan
Sinä lähdit, ja minä jäin istumaan,
Sainpa hetken istahtaa,
Samassa pöydässä kuin sinä,
Vaikken saanutkaan istua samaan aikaan.
Miten sulla menee?
Mulle kuuluu hyvää, tai ei kuulu sittenkään
Joskus tuntuu että jäädyn itseni sisään,
Muuten kuuluu hyvää.
Miten sulla menee?
Minä tänään ruuhkabussissa ensi kertaa ymmärrän
Että alkuun on jo matkaa loppua enemmän
Aika paljon enemmän.
Miten sulla menee?
Rungostani haavan lehden lailla pois varisen
Jos sen alla sinä olet muistojeni maa
Tahdon siihen tipahtaa.
Miten sulla menee?
Muistatko kun kysyit mistä tällaiset tytöt tehdään?
Nyt kun kaikki kulkee ylitseni taidan tietää:
Olen läpinäkyvää.
Minun tekisi mieleni tietää
Missä sinä oikein olet ja mitä teet
Ei sillä että luoksesi tuun
Tekisi vain mieleni tietää missä oot.
Tänään saavuin samaan kahvilaan
Josta eilen lähdit ja minä jäin istumaan
Sainpa hetken istahtaa,
Samassa pöydässä kuin sinä
Kanssani istunut et samaan aikaan.
Miten sulla menee?
Mulle kuuluu hyvää, tai ei kuulu sittenkään
Joskus tuntuu että jäädyn itseni sisään,
Muuten kuuluu hyvää.
Miten sulla menee?
Minä tänään ruuhkabussissa ensi kertaa ymmärrän
Että alkuun on jo matkaa loppua enemmän
Aika paljon enemmän.
Miten sulla menee?
Rungostani haavan lehden lailla pois varisen
Jos sen alla sinä olet muistojeni maa
Tahdon siihen tipahtaa.
Miten sulla menee?
Muistatko kun kysyit mistä tällaiset tytöt tehdään?
Nyt kun kaikki kulkee ylitseni taidan tietää:
Olen läpinäkyvää.
Olen näkymätön nainen
Kun kuljen kohti tummaa iltaa
Sinun mukanasi katosi se
Mikä oli pysyvää.
Kadunmies tai paholainen
Kaikki lävitseni virtaa.
Sinun mukanasi katosi se
Mikä minulle oli niin näkyvää.
Minä taidan olla läpinäkyvää.
Minä olen läpinäkyvää.
Olen läpinäkyvää.
Maa, peittyi yöllä valkeaan,
Enkä unta saa
Vaikka ensi kertaa,
En huolta jaksa siitä kantaa
Rakastatko mua sä paljonkaan.
Et mua huomaa,
Jos en pidä ääntä itsestäin,
Olen kuin ilmaa,
Mitä jos se loppuu yllättäin,
Ja mä mietin, vaikket mua sä huomaa
Niin kumpaa meistä ei ole olemassakaan
Silmissäs vain on kylmät kyyneleet,
Näen sun syväjäätyneen,
Ei tunto palaa,
Pääsen uniis salaa ja katoan jälleen
Takavasemmalle
Tunnet sen, olit joskus oikea ihminen
Jää vain kylmät kyyneleet
Sä tahdoit säkenöivän enkelin taivaisen
Aion olla tästä eteenpäinkin maan hiljainen
Sä et oo kovin vahva mutta
En oo sitä vaatinutkaan
Maa peittyi yöllä valkeaan
Kehoas rakastella saan
Mutta missä sinä oletkaan
Ja siihen pian kaadutaan
Jos et pysty rakastamaan itseäsi ollenkaan
Silmissäs vain on kylmät kyyneleet,
Näen sun syväjäätyneen,
Ei tunto palaa,
Pääsen uniis salaa ja katoan jälleen
Takavasemmalle
Tunnet sen, olit joskus oikea ihminen
Jää vain kylmät kyyneleet
Kadotit kaiken mikä oli pyhää
Vanhoilla säädöillä päivästä päivään mennään
Maa peittyy valkeaan yksin oon kahdestaan
Mutta mulla sentään vielä virtaa oikeat ja kuumat kyyneleet
Silmissäs vain on kylmät kyyneleet
Poskilles tiivistyneet
Ei niissä suolaa ole ei ne kirvele ei ne vapaasti juokse
Sä laitat kahvin tippumaan vaikka näet tavaroitani pakkaan
On mulla kuumat kyyneleet
Silmissäs vain on kylmät kyyneleet,
Näen sun syväjäätyneen,
Ei tunto palaa,
Pääsen uniis salaa ja katoan jälleen
Takavasemmalle
Tunnet sen, olit joskus oikea ihminen
Mulla on niin kamalan kylmä ilman sua
Niin kylmä ettei sillä ole määrää
Ja mulla on niin kamalan kylmä ilman sua
Teinkö jotain väärää
Mulla on niin kylmä ilman sua
Mulla on niin kivinen tie ilman sua
Auki haavat sielusta se hiertää
Enkä siltä ulos pääse ilman sua
Ympyrää se kiertää
Kivinen on tieni ilman sua
Mulla on niin syvä vesi ilman sua
Virrat tummat minua ne ohjaa
Liian pahoja on sen pyörteet ilman sua
Ei jalat ota pohjaan
Syvä on se vesi ilman sua
Mulla on niin iso ikävä sua
Sade kylmä sisälleni hakkaa
Ja mulla on niin iso ikävä sua
Muu olemasta lakkaa
Ikävä on mulla ilman sua
Kohta ilta ja keskiyö
Ja takana taas koko viikon työ
Sä saavut illalla aikaisin
Ja hiuksesi sun vielä sekaisin
Jos pyydän lähtemään
Niin lähdetkö vai jäät
Ovi on kiinni ja tietenkin
Valojen varjona himmennin
Viini viileä jo vaikuttaa
Huoneessa outoa tunnelmaa
Kun silmiin katsotaan
Niin katsotko mua suoraan
Kun askeleet on uupuneet
Kannatko mua sen yön
Kun savukkeet on loppuneet
Noudatko sateellakin
Kun kyyneleet on kuivuneet
Jääthän sä jälkeen sen
Kun savukkeet on loppuneet
Ennen valvoimme huomiseen
Ja tehdään vielä se uudelleen
Kerrot tarinaasi tärkeää
Mä katson sana kesken jää
Sua pyydän lähtemään
Et lähde vaan sä jäät
Kun askeleet on uupuneet
Kannatko mua sen yön
Kun savukkeet on loppuneet
Noudatko sateellakin
Kun kyyneleet on kuivuneet
Jääthän sä jälkeen sen
