The skrabalai is a Lithuanian folk tuned percussion instrument consisting of wooden bells. Trapezoid-shaped wooden troughs of various sizes in several vertical rows with one or two wooden or metal small clappers hanging inside them. It is played with two wooden sticks. When the skrabalai is moved a clapper knocks at the wall of the trough. The pitch of the sound depends on the size of the wooden trough.
The skrabalai is gouged from a piece of hard wood – oak or ash. The size of the troughs varies from small ones (7–12 cm. long, 5– cm. wide, 6–7 cm. high), to larger ones. The walls are 2–3 cm. thick. The skrabalai was used by shepherds from ancient times. They used to tie a wooden bell of this kind on a cow's neck, thus making it easier to find the animals in a forest if they strayed from the herd.
Oi, jos kaunis kultaseni
Oisit ruusupuu,
Itse sua hoiteleisin
Eikä kukaan muu,
Pitäisin sun akkunalla,
Että sanois kansa:
"Parhaimmalla paikalla
Hän pitää rakkaimpansa."
Oi, jos oisit kultaseni
Kissanpentu vain,
Illoin saisit unen päästä
Kiinni polvellain,
Silittäisin päätäsi ja
Sievää nöpönenää,
Enkä sua luovuttaisi
Kenellekään enää.
Oi, jos oisit kultaseni
Soker'palanen
Pitäisin sun piilossa vain
Salaa suudellen.
Mutta voi, voi surkeutta
Voi, voi tätä pulaa,
Suudelmista suloisista
Saattaisit sä sulaa!
Oi, jos oisit kultaseni
Helmi syvän veen,
Hellästi sun sijoittaisin
Kultasormukseen.
Sormessani hurmaavinta
Hehkuasi loisit,
Yksinäiseen sydämeeni
Onnentunteen toisit.