Säätutkan keila on kapea myös korkeussuunnassa, tyypillisesti sekä leveys että korkeus ovat noin yhden asteen verran. Tässä se eroaa esimerkiksi lentovalvontatutkista, jotka käyttävät korkeaa keilaa ja voivat paikallistaa kohteen olipa se millä korkeudella tahansa. Säätutkalla sen sijaan liikutetaan antennia sekä pysty- että vaakasuunnassa, ja saadaan mitattua puolipallon muotoinen tilavuus napakoordinaattiesityksenä, eli kaiun aiheuttajan etäisyys, atsimuutti (suuntakulma) ja elevaatio (korkeuskulma). Näistä voidaan tehdä karteesisia muunnoksia, ja saada kaiun aiheuttajan (esimerkiksi sateen) paikka kartalla ja korkeus maanpinnasta.
|