Uganda

Republic of Uganda Jamhuri ya Uganda Ugandan tasavalta
lippu vaakuna
Valtiomuoto	tasavalta
Presidentti	Yoweri Museveni
Pääkaupunki	Kampala
Muita kaupunkeja
Pinta-ala  – josta sisävesiä	236 040 km² (sijalla 81) 15 %
Väkiluku (2006)  – väestötiheys  – väestönkasvu	28 195 754 (sijalla 41) 119 / km² ? % (?)
Viralliset kielet	englanti, swahili
Valuutta	Ugandan šillinki (UGX)
BKT (2004)  – yhteensä  – per asukas	sijalla 83 ? USD USD 350 (USD 1480 PPP)
HDI (2007)	0,514[1] (sijalla 157)
Elinkeinorakenne	maatalous ? %, palvelut ? %, teollisuus ? % BKT:sta
Aikavyöhyke  – kesäaika	UTC+3 ei käytössä
Itsenäisyys – Isosta-Britanniasta	9. lokakuuta 1962
Lyhenne Maatunnus	UG ajoneuvot: UG lentokoneet: ?
Kansainvälinen suuntanumero	+256
Motto	Jumalan ja maani puolesta
Kansallislaulu	Oh Uganda, Land of Beauty

Ugandan tasavalta eli Uganda on 28 miljoonan asukkaan sisämaavaltio itäisessä Keski-Afrikassa. Sen rajanaapureita ovat Kenia, Tansania, Ruanda, Kongon demokraattinen tasavalta ja Sudan. Maan historia on ollut verinen Idi Aminin ja Milton Oboten hallintokausilla. Vuodesta 1986 maassa on ollut suhtellisen rauhallista ja taloustilanne on paranemassa.^[2]

Sisällysluettelo 1 Historia 2 Politiikka 3 Hallinnolliset alueet ja suurimmat kaupungit 4 Maantiede 5 Talous 5.1 Liikenne 6 Väestö ja terveys 7 Kulttuuri 7.1 Urheilu 8 Lähteet

[muokkaa] Historia

Eurooppalaisten ja arabien saapuessa Ugandaan 1800-luvulla alueella oli joukko kuningaskuntia, joiden historian sanotaan ulottuvan 1500-luvulle. Suurin ja tärkein näistä oli Buganda.

Arabialaiset kauppiaat saapuivat maan itärannikolle 1830-luvulla. Heitä seurasivat 1860-luvulla brittiläiset valloittajat, jotka etsivät Niiliä. Protestanttiset lähetyssaarnaajat saapuivat maan itäosiin 1877 ja katoliset lähetyssaarnaajat 1879. Iso-Britannia otti maan itäosat haltuunsa ja liitti ne Itä-Afrikan kauppakomppaniaansa vuonna 1888 ja hallitsi niitä protektoraattinaan vuodesta 1894 eteenpäin. Vuonna 1914 britit ottivat haltuun loputkin nykyisen Ugandan alueesta, ja siitä tuli lopullisesti Ison-Britannian siirtomaa. Maa itsenäistyi 1962 ja sen johtoon nousi Apollo Milton Obote, joka hallitsi maata poikkeustilalailla vuodesta 1966.^[3]

Vuonna 1971 maassa kaappasi vallan armeijan komentaja Idi Amin, joka perusti verisen sotilasdiktatuurin. Lähes 50 000 Ugandan aasialaista karkotettiin maasta syyskuussa 1972 ja heidän omaisuutensa takavarikoitiin. Tuhansia Idi Aminin vastustajiksi epäiltyjä kidutettiin ja murhattiin. Epäilyttäväksi koettuja etnisiä ryhmiä vastaan käynnistettiin suoranainen kansanmurha. CIA:n arvion mukaan Amin oli vastuussa noin 300 000 vastustajansa kuolemasta.^[2] Marraskuussa 1978 Idi Amin aloitti rajasodan Tansaniaa vastaan, mutta sota kääntyi nopeasti tappiolliseksi ja huhtikuussa 1979 Tansanian joukot marssivat Kampalaan pakottaen Aminin maanpakoon.^[3]

Tansanian avustuksella valtaan nousi jälleen Apollo Milton Obote, jonka UPC-puolue voitti joulukuussa 1980 vaalit vaalivilppisyytösten saattelemana. Yoweri Musevenin johtama National Resistance Army (NRA) aloitti sisällissodan hallitusta vastaan helmikuussa 1981. Oboten hallitus vastasi verisellä tukahduttamispolitiikalla, väestönsiirroilla ja NRA:n kannattajiksi epäiltyjen joukkomurhilla. Musevenin hallituksen arvioiden mukaan Oboten terrori ja sisällissota vaati jopa 500 000 ugandalaisen hengen.^[4] CIA:n arvio on viidesosa tästä.^[2]

Heinäkuussa 1985 vallan kaappasi kenraali Tito Lutwa Okello ja Obote pakeni jälleen ulkomaille. Ugandan armeija, jonka sotilaat oli rekrytoitu paljolti Pohjois-Ugandasta, vetäytyi kuitenkin NRA:n jokkojen tieltä pohjoiseen ja tammikuussa 1986 Museveni saattoi julistautua presidentiksi.^[3]

Musevenin johtaman NRM-liikkeen valtakaudella Ugandan talous ja ihmisoikeustilanne on kohentunut aikaisempaan verrattuna. Vuoden 2005 kansanäänestyksellä maahan hyväksyttiin monipuoluejärjestelmä ja vuonna 2006 pidettiin suhteellisen rehelliiset vaalit, joissa opposition ehdokas Kizza Besigye sai 37,4% äänistä. Musavani valittiin jatkokaudelle.^[5]

Pohjois-Ugandassa on vuodesta 1986 toiminut Joseph Konyn johtama kapinaliike "Lord's Resistance Army" (LRA), jonka yhteiskuntapoliittinen agenda on hyvin häilyvä. Yhtäältä sen väitetään pyrkivän luomaan Raamatun kymmenelle käskylle pohjautuvan valtion Pohjois-Ugandaan, toisaalta se taistelee myös Musevenin hallintoa, etelän baganda-väestön ylivaltaa ja muita etnisiä ryhmiä vastaan. LRA:n tärkein kantava voima on kuitenkin silmitön väkivalta, tappaminen, raiskaukset, ryöstely ja siviilien terrorisointi. Järjestössä on uskonnollisen kultin piirteitä, ja sen johtaja on kertonut, miten henget puhuvat hänelle.^[6]

Nykyisin LRA:n päätukikohta on Kongon demokraattisen tasavallan Ala-Uelen maakunnassa, josta liike jatkaa terroritoimintaansa lähialueilla.^[7]

[muokkaa] Politiikka

Uganda on hallitusmuodoltaan tasavalta. Sen valtionpäämies on presidentti, joka valitaan kansanvaalein viideksi vuodeksi kerrallaan. Viimeksi vaalit pidettiin helmikuussa 2006. Vaalit voitti istuva presidentti Yoweri Kaguta Museveni, kun opposition pääehdokkaana oli Kizza Besigye.^[5] Vaalit olivat teknisesti ottaen vapaat ja rehelliset, mutta vaaleihin johtanut prosessi ei ollut. Museveni aloitti oikeusprosessin Besigyeä vastaan maanpetos- ja raiskaussyyttein juuri ennen vaaleja.^[8] Opposition kokouksia hajotettiin väkivalloin ja presidentin arvostelemista mediassa rajoitettiin.^[9]

Presidentti nimittää pääministerin virkaansa. Parlamentissa on 303 paikkaa, joista 86:een eturyhmät (kuten naiset ja armeija) saavat valita edustajiaan. Lopuille paikoille valitaan edustajat viisivuotiskaudelle yleisillä vaaleilla, joissa jokaisella yli 18-vuotiaalla kansalaisella on äänioikeus.^[2]

Tämänhetkinen presidentti on Yoweri Kaguta Museveni, varapresidentti Gilbert Bukenya ja pääministeri Apollo Nsibambi.^[5]

Loppuvuodesta 2009 nousi maailmanlaajuinen kohu, kun Ugandan hallitus teki lakiesityksen, jossa homoseksuaalisuudesta olisi eräissä tilanteissa langetettu kuolemantuomio. Esityksen uskottiin saaneen pontta yhdysvaltalaisten lähetyssaarnaajien vaikutuksesta.^[10]

[muokkaa] Hallinnolliset alueet ja suurimmat kaupungit

Pääartikkelit: Ugandan piirikunnat ja Ugandan kunnat

Brittilöäiset siirtomaaisännät jakoivat Ugandan neljään hallintoalueeseen: pohjoinen, itäinen, keskinen ja läntinen alue. Näistä keskinen alue kattoi Bugandan kuningaskunnan. Hallintoalueet oli jaettu 18 piirikuntaan, monesti heimorajoja pitkin. Neljän hallintoalueen luomisella pyrittiin lisäämään yhteistyötä naapuripiirikuntien välillä ja luomaan yhteisöllistä tunnetta esimerkiksi urheilussa.^[11]

Ugandan hallintoalueet

Hallintoalue	Suurin kaupunki	Pinta-ala (km2)	Väkiluku (1.7.2008)[12]	Piirikuntia
Keskinen alue	Kampala	61 403	7,7 miljoonaa	18
Itäinen alue	Jinja	39 479	7,7 miljoonaa	26
Pohjoinen alue	Gulu	85 392	6,6 miljoonaa	23
Läntinen alue	Mbarara	55 277	7,5 miljoonaa	22

Nykyisin näillä neljällä hallintoalueella ei ole virallista asemaa,^[13] vaan valtiota pienemmät yksiköt ovat piirikuntia, joita Ugandassa on nykyisin yhteensä kahdeksankymmentä.^[2] Useita kymmeniä piirikuntia on perustettu 2000-luvulla. ^[14][15]

Vuoden 2010 väestöarvion mukaan maassa oli yksi miljoonakaupunki, pääkaupunki Kampala, ja kaksi yli sadantuhannen asukkaan kaupunkia, Gulu (216 248 asukasta) ja Lira (182 762 asukasta).^[16]

[muokkaa] Maantiede

Uganda on sisämaavaltio, mutta sillä on yhteys muutamiin suuriin järviin kuten Victoriajärveen, Albertjärveen, Kyogajärveen ja Edwardjärveen. Uganda sijaitsee ylätasangolla, minkä vuoksi maan ilmasto on hieman viileämpi kuin monilla muilla päiväntasaajan läheisyydessä olevilla valtioilla. Viktoriajärvi toimii kosteuden lähteenä, joten ilmasto on myös kosteampi kuin lähialueilla. Sen rannoilla saadaan sadetta 1 500 mm vuodessa. Maan länsiosan vuorilla sataa yhtä paljon, sillä kosteat tuulet tuovat sateita Kongon puolelta. Muualla vuosittainen sademäärä jää tuhannen millimetrin alapuolelle. Lämpötilan vuodenaikaisvaihtelu on pientä; Kampalassa jokaisen kuukauden keskimääräinen päivän ylin on 25 ja 28 asteen välillä, yön alin 16-18 astetta. Vuoriston keskellä sijaitsevassa Kabalessa vastaavat lukemat ovat päivisin 22-24 ja öisin 9-11 astetta.^[17]

Ugandan kautta kulkee Victoriajärven laskujoki, Victorian Niili, joka johtaa Albertjärveen ja jatkuu sieltä Albertin Niilin nimisenä Sudanin rajalle. Nämä joet muodostavat Valkoisen Niilin yläjuoksun.

Ugandassa on monia kansallispuistoja. Unescon maailmanperintökohde Bwindin kansallispuisto tunnetaan vuorigorillapopulaatiostaan, samoin Mgahingan kansallispuisto, jossa rauhoitettu alue jatkuu rajan takana Ruandan ja Kongon kansallispuistoissa. Toinen maailmanperintökohde Rwenzori-vuorten kansallispuisto sisältää Ugandan korkeimman vuoren. Elgonvuoren kansallispuistossa on sammunut tulivuori. Ne, samoin kuin Kidepolaakson kansallispuisto, tarjoavat henkeäsalpaavia maisemia. Kibalen kansallispuisto suojelee sademetsää. Murchisonin putousten kansallispuisto kattaa Niilissä olevan suuren vesiputouksen ympäristöineen. Queen Elizabeth kansallispuisto suojaa monimuotoista afrikkalaista luontoa; siellä on virtahepoja, apinoita, leijonia ja suuria puhvelilaumoja. Myös Semlikin kansallispuistossa on monia luontotyyppejä savannista kosteikkoihin. Pieni Mburojärven kansallispuisto tunnetaan ruohonsyöjistään. ^[18][19]

[muokkaa] Talous

Ugandalla on merkittäviä luonnonvaroja kuten hedelmällinen maaperä, säännölliset sateet ja suurehkot mineraalivarat (muun muassa kultaa, kuparia ja kobolttia).^[20] Maan länsiosasta on löytynyt öljyä, ja vuoden 2009 löytöjen arvellaan olevan käytettävissä noin kolmen vuoden kuluttua.^[21] Öljyvarojen hyödyntämisen epäillään rikastuttavan kansainvälisiä yhtiöitä enemmän kuin Ugandaa valtiona.^[22] Korruptoituneen hallituksen epäillään tehneen sopimuksen, jossa valtio ottaa riskit mutta yrityksille taataan ainakin 35 % voittoa.^[23]

Maan tärkein elinkeino on maanviljely, joka työllistää noin 80 % väestöstä. Suurin osa, noin 65 %, viennin arvosta tulee kahvista. Uganda on Afrikan suurin robusta-kahvin tuottajamaa.^[24] Kahvin maailmanmarkkinahintojen heilahtelu vaikuttaa maan talouteen.^[2]

[muokkaa] Liikenne

Ugandassa on 35 lentokenttää, joista viiden kiitotiet on päällystetty, ja yhden kiitotie pitempi kuin 3 kilometriä. Järvillä on laivaväyliä; suurimmat satamakaupungit ovat Entebbe, Jinja ja Port Bell. Kapearaiteista rautatietä on rakennettu 1 244 kilometriä.^[2] Rautatieyhtiön toiminta lakkasi 1990-luvun puolivälissä, mutta vuonna 2010 julkistettiin suunnitelmia joidenkin rataosuuksien avaamisesta rahtiliikenteelle.^[25]

Maayhteydet naapurimaihin hoidetaan lähinnä linja-autoilla ja minibusseilla. Matka Kampalasta Nairobiin kestää 12-14 tuntia. Reitti Tansaniaan seurailee Viktoriajärven länsirantaa Bukobaan. Aiemmin Viktoriajärvellä on ollut matkustajalaivoja Ugandasta Tansaniaan, nykyisin vain rahtiliikennettä.^[26]

[muokkaa] Väestö ja terveys

Ugandan väestö jakautuu pääasiassa bantu-kansoihin, niloottiseen kielikuntaan kuuluviin kansoihin ja nilo-hamiittisiin kansoihin. Bantukielistä gandalla on eniten puhujia, noin kolme miljoonaa.^[27]

Ugandan suurimmat kielet (yli 500 000 puhujaa Ugandassa)^[27]

nimi	puhujia	vuosi	pääasiallinen alue
Acholi	1,17 milj.	2002	Pohjoisosa ja Sudan
Alur	617 000	2002	Luoteisosa ja Kongo
Aringa	589 000	1992	Luoteisosa
Chiga	1,58 milj.	2002	Luoteisnurkka
Ganda	4,13 milj.	2002	Kaakkoisosa
Konzo	609 000	2002	Lounaisosa
Lango	1,49 mij.	2002	Keskiosa
Lugbara	797 000	2004	Luoteisosa, Kongo
Masaaba	1,12 milj.	2002	Itäosa
Nyankole	2,33 milj.	2002	Lounaisosa
Nyoro	667 000	2002	Länsiosa
Ruanda	764 000	2002	Lounaiset rajaseudut
Soga	2,06 milj.	2002	Keskiosa
Teso	1,57 milj.	2002	Itäosa, Kenia

Vuonna 2002 ugandalaisista oli uskonnoltaan katolisia 42 %, protestantteja 42 %, muslimeja 12 % ja muita, eli esimerkiksi hinduja ja perinteisiä paikallisia uskontoja harjoittavia oli kolme prosenttia.^[2] Idi Amin karkotti aasialaissyntyiset ugandalaiset 1972, ja silloin hindu- ja sikhiväestön määrä romahti. Aminin kukistumisen jälkeen intialaissyntyisiä afrikkalaisia on palannut Ugandaankin. Vuonna 1989 heitä arveltiin olevan 10 000, kun 1969 heitä oli 70 000.^[28]

Aids räjähti 1980-luvulla Ugandassa valtaisaksi terveysongelmaksi. Epidemiaa on pyritty rajoittamaan ABC-strategialla, johon kuuluvat pidättyvyys (Abstinence) ja uskollisuus (Be faithful) sekä (Condoms) käyttö. Naäistä kahdella ensimmäisellä on suurempi halituksen tuki; varsinkin alkuvuosina presidentti vastusti kondomien jakamista.^[29] Strategian raportoitiin pienentäneen HIV-positiivisten aikuisten osuutta kolmanneksesta ensin 15 prosenttiin 1990-luvulla ja siitä alle viiden prosentin. Myöhemmin kampanjan omnnistumista on pidetty ylimainostettuna, ja todettu, että osa sairaiden osuuden pienenemisestä johtuu kuolleisuudesta.^[30] Aikuisten HIV-levinneisyys oli CIA:n mukaan 4,1 % vuonna 2003.^[2] AIDS:iin liittyy edelleen leimautumisen pelko, joka haittaa hoitoon hakeutumista ja on jopa saanut vanhemmat välttämään lastensa hoitamista.^[29]

Maailman terveysjärjestön (WHO) vuonna 2004 tekemän selvityksen mukaan Ugandassa käytettiin alkoholia enemmän kuin missään muussa maailman maassa; puhtaaksi alkoholiksi muunnettuna yli 19 litraa aikuista kohti.^[31]

[muokkaa] Kulttuuri

Ugandan perinteinne kulttuuri noudattelee heimorajoja enemmän kuin valtion rajoja. Länsi-Ugandan sademetsissä elää pygmikansoja, joilla on oma kulttuurinsa. Pohjoisessa ja idässä on niloottiseen kielikuntaan kuuluvia heimoja, muualla bantuheimoja. Jokaisella ryhmällä on omia eeppisiä kansanlaulujaan, joiden tarinat välittyvät sukupolvelta toiselle.^[32]

Tunnettu ugandalainen kirjailija ja runoilija Okot p'Bitek (1931–1980) kirjoitti luon kielellä laajoja runoelmia, jotka hän itse käänsi myös englanniksi. Monet hänen teoksistaan ovat satiirisia monologeja, jotka käsittelevät eurooppalaisen ja afrikkalaisen kulttuurin kohtaamisia.^[33]

Noituuteen luottaminen on yleistä Ugandassa. Kyselyjen mukaan 80 % väestöstä on pyytänyt noidilta neuvoa. Vuonna 2009 rekisteröitiin 123 ihmistä uhratun noituuteen liittyviin tarkoituksiin. Tässä oli kahdeksan prosentin nousua vuodesta 2008. Ihmisten uhrausten tavoitteena on etupäässä nopea rikastuminen.^[34]

[muokkaa] Urheilu

Ugandan jalkapallomaajoukkue ei ole selviytynyt kertaakaan MM-kilpailujen lopputurnaukseen. Afrikan-mestaruuskilpailujen lopputurnauksessa Uganda oli toinen vuonna 1978^[35] ja neljäs vuonna 1962.^[36]

Uganda on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1956 alkaen. Se on saavuttanut olympiamitaleja kahdessa eri urheilumuodossa, yleisurheilussa ja nyrkkeilyssä. Maan ainoa olympiavoittaja on miesten 400 metrin aitajuoksun Münchenin 1972 kisoissa voittanut John Akii-Bua.^[37]

[muokkaa] Lähteet