Työväenluokalla ja työnantajaluokalla ei ole mitään yhteistä. Mitään rauhaa ei voi olla niin kauan kun nälkää ja puutetta on olemassa miljoonilla työläisillä, ja niillä harvoilla, jotka muodostavat työnantajaluokan, on kaikki elämän hyvyydet. Näiden kahden luokan välillä täytyy taistelun jatkua niin kauan kunnes maailman työläiset järjestäytyvät luokkana, ottavat haltuunsa maan ja tuotantolaitokset, poistavat palkkajärjestelmän ja elävät sovussa luonnon kanssa.

Me huomaamme, että teollisuuksien johdon keskittyminen yhä harvempiin ja harvempiin käsiin tekee ammattikuntaliitot kykenemättömiksi pitämään puoliansa työnantajain luokan yhä kasvavaa valtaa vastaan. Ammattikuntayhdistykset pitävät yllä sellaista asiaintilaa, että se katkeroittaa yhden työläisjoukon toista vastaan ja siten auttaa tuhoamaan toinen toisensa palkkataistelussa. Tämän lisäksi ammattikuntaliitot auttavat työnantajain luokkaa johtamalla työläisiä siihen harhaluuloon, että työväenluokalla ja työnantajaluokalla on yhteisiä etuja. Tämä asiantila voidaan muuttaa ja työväenluokan edut säilyttää ainoastaan siten muodostetun järjestön avulla että kaikki työläiset yhdellä teollisuusalalla, tai kaikilla aloilla, jos välttämätöntä, lakkaavat työstä milloin lakko tai työsulku on julistettu jossakin järjestön osassa, siten tehden loukkauksen yhtä vastaan  loukkaukseksi kaikkia vastaan.

Vanhoillisen mielilauseen "tyydyttävä päiväpalkka tyydyttävästä päivätyöstä" asemasta meidän on kirjoitettava sotalippuumme vallankumoukselliset tunnussanat "palkkajärjestelmän poistaminen". Työväenluokan historiallinen tehtävä on kapitalismin kukistaminen. Tuotannon armeija on järjestettävä ei ainoastaan jokapäiväistä taistelua varten kapitalisteja vastaan, vaan myöskin jatkamaan tuotantoa sitten kun kapitalismi on voitettu. Järjestäytymällä teollisuuksittain me muodostamme uutta yhteiskuntarakennetta vanhan kuoren  sisällä.