Tampere, 26.3.2010
Työläisten ja työttömien taloudellinen tilanne on lähtenyt viimeisten parinkymmenen vuoden aikana läntisessäkin maailmassa jälleen huonontumaan. Neuvostoliiton ydinaseiden varjossa saatuja sosiaalietuuksia on alettu karsimaan, ja rikkaat rikastuttavat itseään varastamalla kaikilta muilta yhä röyhkeämmin. Tämä on saanut aikaan uusien kamppailujen aallon, jossa ei olla vältytty 70-luvun taistolaisuudelta haiskahtavien toimintatapojen nousultakaan.
Fasismi oli kammottava erehdys, kapitalismi uhkaa lähes kaiken elävän olemassaoloa, eikä kukaan tolkun ihminen halua takaisin Neuvostoliittoon. Mikä yhdistää kaikkia edellä mainittuja? Ne ovat hierarkkisia järjestelmiä. Jotta voisimme välttää toistamasta historian kammottavia erehdyksiä, tulisi meidän unohtaa valheellinen oikeisto-vasemmisto-jaottelu, joka sumentaa silmämme kriittiseltä suhtautumiselta vasemmistolaisuuden tyrannimaista autoritaarista versiota kohtaan. Sen sijaan tarvitaan johdonmukaista antiautoritaarista eli tasa-arvoa suosivaa näkemystä. Marxilaiset lupailivat aitoa tasa-arvoa pitkän siirtymäajan jälkeen. Neuvostoliiton kokemus osoitti, että tämä oli valhetta. Tasa-arvoa tarvitaan tässä ja nyt. Tämän vuoksi en usko, että Venezuelan, Kuuban tai Kiinan kaltaiset "työväen paratiisit" ovat paljonkaan erilaisia kuin muut hierarkkiset järjestelmät. Mitä jää jäljelle? Anarkismi ja muut antiautoritaariset toimintatavat.